Liikkuva ihminen

  Nyt alkaa taas olla se aika, kun tuijotetaan vaakaa ja vatsaa ihmetellen, miten tässä taas kävi näin.  Ostin uuden vaa´ankin, jossa on numeroina kehon vesiprosentti ja lihasprosentti.  BMI  tietysti näyttää ihan hurjaa lukemaa. Painoindeksin laskun voi tehdä netissä tai paperilla.  Se ei ole koko totuus.  Esim. seniori-ikäinen saa olla pyöreämpi kuin nuorempi henkilö.  Kovin lihaksikas henkilö painaa enemmän, kuin hän jolla ei ole lihaksia.  Eikä ole pakko laihduttaa jos tuntee olonsa hyväksi.  Sekin on valinta niin kuin kaikki omassa elämässä. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01001 Ei kannata masentua tai jättää tekemättä mitään.  Elämä on täynnä mahdollisuuksia, niihin on vain tartuttava lujalla otteella ja kiivettävä ylös. Joulu on jollottanut pois ja jos pitää saada karistettua muutama kilo muistoihin.  Mikä neuvoksi?  Ei ainakaan saa jäädä petiin odottelemaan tai ei vie sinne ruokaa mukanaan.  Lehdet ja somekanavat ovat täynnä neuvoja ja neuvojia.  Yleensä ne ovat maksullisia,

  Kahvasta kiinni ja tempomaan.  Lumiset ja vähän huonot kelit saavat tarttumaan vanhoihin tapoihin liikkua.  Nyt ei ole vielä tarpeeksi hiihtokelejä näin sunnuntaihiihtelijälle.  Sisäjumppaa ja kahvakuulaa.  Olen kuulailua pitänyt vähän tylsänä liikuntamuotona. Nyt löysin netistä mukavan sarjan, jota varmaan harjoitan seuraavankin kerran. Hänellä näytti olevan paljon painavampi kuula, kuin minulla, mutta jokainen voimiensa mukaan.  Minulla on vain 4 kg kuula.  Se riittää minulle kovin hyvin aloitukseen. Jos vain olisi tilaa niin haluaisin juoksumaton.  Sitä voisi hyödyntää rospuuttoaikana.  Turha sitä on silti murehtia.  Kyllä minä liikun paljon ulkonakin, säiden salliessa.   Kahvakuulaan saa monipuolisen harjoituksen jos haluaa ja osaa.  Minulla se on aikaisemmin ollut vain nostelua.  Heilahdukset siihen lisättynä antaa paljon.  Hiki pakkasi pintaan muutaman minuutin kuulaharjoittelun jälkeen.  Lihaskuntoharjoitteluna kuulailu on sopivaa, kun vaan ottaa sen painoisen kuulan, mikä tun

  Olin jo laskeutunut marraskuun hämärään ja luulin, että tätä harmautta se on loppuun saakka.  Ei ollutkaan.  Aurinko paistoin niin kirkkaasti, häikäisi oikein.  Aurinko paistaa niin alhaalle, tavoittaa silmät vaikka päänsä laskee.  Kävelylenkille oli pakko lähteä.  Tein parin tunnin lenkin ihan katuja kävellen.  Joenkin ylitin.  Tuuli oli aikamoinen, mutta leppeä, eikä lainkaan marraskuun kylmä ja kolea henkäys. Vanhan rautatien kävelysilta on suosittu ylityskohde.  On hienoa, että se on vielä säilytetty.  Junia en ole siinä nähnyt.  Mahdollista se voisi olla, ehkä.  Pakko sitä oli vielä filmatakin siis ylitystä.  Kova kohina on filmissä.  Se on tosiaan tuulinen kohta jos sää on tuulinen. Nautin ihan mahdottomasti kävelylenkistä.  Mieleni tuli oikein runolliseksi ja rustasin sellaisen kävellessäni. Aurinkoinen päivä marraskuussa lepohetki harmaudesta rakastan tuulen kohinaa, tempoilua lumettomissa oksissa varisten tepastelua kävelylenkin ihanuutta liedellä valmistuvaa kasviskeittoa t

 S ieniretket ovat ohi, samoin marjaretket ja mökkikausikin alkaa olla ohi.  Onneksi metsää on kaupunkiasunnonkin lähistöllä.  Pääsee edes lenkille metsään pois asfalttiteiltä.  Ihmeen vähän ihmisiä liikkuu metsissä kaupunkialueella, vaikka hyvät polut halkovat monenlaisia maastoja.  Joitakin koiran ulkoiluttajia näin.  Minä nautin metsän rauhasta ja puiden näkemisestä.  Aivan kuin happea olisi enemmän ilmassa.  Peltojakin näkee ihan muutaman kilometrin päässä keskustasta.  Se on tietysti plussaa, kun ei asu suurkaupungissa. Seitsemän ja puolen kilometrin lenkki kävellen ei tuntunut liialta.  Reipasta vauhtia astelin eteenpäin.  Aamulla on hyvä lähteä lenkille, kun ei vatsassa ole kuin aamiainen.  Jos vain saisin itsestäni irti tämän tavan joka aamu.  Tässä on jo muitakin askelia, kuin metsälenkki.  Askelmittari on mukava olemassa puhelimessa.  Olen laittanut tavoitteeksi 6000 askelta päivässä.  Eihän se toteudu joka päivä.  En siitä kuitenkaan itseäni moiti.  Joskus on vain erilainen

 Syksyinen luonto kutsuu kulkemaan ja ihailemaan värejä ja maisemia.  Maaseudulla on tilaa liikkua, eikä muita ihmisiä juurikaan näy.  Harvat ohi kulkijat  ja vastaan tulijat saattavat tervehtiä.  Olen kyllä mielissäni huomannut, että kaupunkien kuntopoluillakin saattavat toiset tervehtiä.   Nyt oltiin maaseudun poluilla, ei mitään kovavauhtista lenkkiä vaan suoraan sanottuna käveleskeltiin..  Joskus näinkin.  Enemmän oltiin katselemassa syksyä.  Hieno kivisilta vuosikymmenien takaa on vielä luja.  Kestää autollakin ajella, mutta ei ole enää muuten käytössä. Jotenkin syksyt eivät ole ikinä samanlaisia.  Välillä on mustaa ja synkkää, välillä taas kirjavaa ja kaunista.  Silloin pitää nauttia, kun on värikkään syksyn vuoro.  Kyllä niitä sateisia ja synkkiä päiviä on vielä tulossa ihan varmasti.   Kaikki puut ja pensaat eivät olleet vielä kerinneet ruskaan mukaan vaan antoivat vihreän sävyn ja kirkkaammat loistivat. Sähkölinjat halkovat maisemaa.  eivät ne oikeastaan ole rumia, Tarpeellisi

  Iloa tuottavia asioita elämässä on paljon, kun niitä alkaa miettimään.  Perhe ja harrastukset tulevat ensimmäisenä mieleen.  Jos on joku, jolle puhua ajatuksistaan ja kenen kanssa voi tehdä mieluisia asioita, on jo plussan puolella.  Ei lähimmäisen tarvitse kuulua perheeseen tai edes olla ihminen.  Monella kaikkein läheisin on lemmikki.   Kissan kanssa ei pysty lenkkeilemään.  Se voi olla nopeakin, kun sille päälle sattuu, mutta useimmiten se vain siirtyilee paikasta toiseen ja syö välillä ruohoa.  Sen ansiot näkyvät muilla tavoin.  Ottaessani hyvän asennon tuolissa lepoa varten, niin lemmikki on siinä sylissä välittömästi.  Sekin kaipaa lämpöä ja läheisyyttä. Luonnossa liikkuessa tuntuu hyvältä auringon lämpö iholla ja tuulen henki hiuksissa.  Olen lähtenyt sienimetsään ihan liikkumisen takia.  En niitä vahveroita niin paljon itse tarvitse, mitä tämä syyskesä on tarjonnut.  Siinä suhteessa en muista vastaavaa olleen moneen vuoteen.  Olen niitä vienyt muillekin syötäväksi.   Jos oma

  Lisäravinteilla haetaan terveyttä ja nuoruutta.  Nuoruutta niillä ei saa, mutta auttavatko ne terveyden ylläpitämiseen tai jopa parantamiseen.  Kokeilin nuorempana niitä silloin tällöin.  Niissä ei ollut mielestäni silloin oikein isoa tehoa.  Johtui varmaan siitä, että olin hyvässä kunnossa jo muutenkin.  Söin hyvin, nukuin ja liikuin. Nyt vanhempana olen syönyt lähinnä joitakin vitamiinikuureja.  Pitkiä aikoja on ollut, etten ole syönyt mitään.  Ihan sattumalta jostain kaupasta keräsin koriini alennuksella olevaa Piimax-C+ biotiini tabletteja. Ja olen huomannut sillä olevan tehostavaa vaikutusta lihaksiini, jotka ovat olleet harjoituksissa aika väsyneitä.  Kahden viikon käytön jälkeen jaksoin juosta pysähtymättä mäkisen lenkin ja uida vielä päälle.  Olen ottanut vain kaksi tablettia päivässä, kolme on maksimi.  Nuoruutta en nytkään hae vaan pirteyttä ja kestävyyttä jaksaakseni liikkua.   Muista vaikutuksista en tiedä vielä.  Toivoisin vielä jotain parannusta niveliin.  En tiedä mikä

  Luonnossa pääsee tekemään nyt kesäaikana kaikenlaista liikuntaa.  Uintia, lenkkeilyä, pyöräilyä ja paljon muuta.  Kuntolaitteitakin on pystytetty moneen paikkaan.  Nyt kannattaa ottaa kesästä kaikki irti.  Viis hyttysistä ja paarmoista.  Kun tarpeeksi rivakasti liikkuu, ötökät jäävät jälkeen.  Hikisen lenkin jälkeen maistuu uinti.  Vielä ei ole sinilevääkään joka paikassa.  Jos järvet ja merenrannat eivät kiinnosta, maauimalat ovat auki.    Olen aivan innostunut tänä kesänä tekemään enemmän asioita ulkona.  Ruokaa voi laittaa grillissä, lukea varjopaikoissa, kannoin yhtenä päivänä kannettavani ulos.  Hyvin se toimi vaikka reititin oli sisällä. Yllättävän pitkän matkan takaa.  Kaikkien tietoliikennettä tarjoavien liittymät eivät toimi joka paikassa.  Syrjäkylille jää monta varjopaikkaa, enkä nyt tarkoita auringon varjoa.  DNA on mielestäni onnistunut aika hyvin.  Muut liittymät eivät toimi kunnolla meidän mökillä.   En pidä helteestä, joten minun liikkumiseni liittyvät veteen helteell

  Kaikki koneelliset ja muut avusteiset vempeleet ovat vähentäneet  ihmisten liikkumista omin voimin ja läskit lisääntyneet sen myötä.  Oli silti mahtavaa seurata Porin lentokentällä ilmailunäytöstä.  Ensimmäinen päivä meinasi vesittää, sanan mukaisesti, koko lentonäytöksen.  Sitkeästi vietimme siellä aikaa sateisen päivän, jolloin ei nähty kuin maaesittely.  Toisen päivän vietimme aidan takana lentoesityksiä seuraten, joten tavallaan näimme koko näytöksen.   Lennot olivat myöhässä.  Satoi ja pilvet olivat matalalla.  Eivät lentäjät sentään henkeään suostuneet vaarantamaan.  Tämä oli kuitenkin iso satsaus Porin kokoiselle kaupungille, joka taistelee koko ajan lentokentän säilyttämisen puolesta. Toisena päivänä oli vielä kovia tuulia, jotka eivät koneita vaivanneet, mutta laskuvarjoilijat jäivät hyppäämättä.  Koneiden äänet olivat mahtavat, hyvin niihin tottui, eikä tarvinnut korviaan peittää. Olisi tarvinnut olla kamerassa pitkä putki, saadakseni oikein hyviä kuvia.  Itselleni otin läh

On huikea tunne, kun huomaa päässeensä eteenpäin tavoitteessaan.  Aloitin tasan 50 päivää sitten taivoitteenani olla 100 päivää ilman makeisia ja suklaata.  Nyt olen siis puolessa välissä aikatavoitetta. ja hyvin on mennyt.   Ensimmäiset 10 päivää olivat vaikeimmat.  Sen jälkeen ei ole tehnyt mieli suklaata enää paljon.  2 kg painosta on pudonnut ja mieli on jotenkin valoisampi ja olo virkeämpi.  Olen parin vuoden ajan koittanut fixata ruokavaliotani  terveellisempään suuntaan kaikenlaisilla kokeiluilla, mutta vasta nyt tajusin jutun juonen.  En olisi saanut alkaa ruokakokeiluihin, jotka eivät ole minua varten.  Hyvä silti, että tuli kokeiltua, nyt tiedän.  Taikasana onVÄHENTÄMINEN, ei korvaaminen. Toiset pääsevät laihtumisessa eteenpäin syöden usein pieniä annoksia.  Minulle se ei sopinut.  Haluan syödä kyllikseni.  Vähensin makean lisäksi yhden välipalan.  Huomasin etten tarvitse sitä. Riippuen siitä koska aamulla herään päiväruokailuni on tämänkaltainen: 7.30 - 8.15 aamupala  mitä m

 Mökkikunta tarjoaa uusia polkuja tai ainakin vähemmän kierrettyjä.  Siikaisten Eteläpää on metsän ja järven vieressä.  Siellä on vuokrattavia mökkejä, joita en ole käyttänyt, koska on oma.  Mukava silti on vierailla heidän palveluidensa ääressä.  Kuntopolulla tällä kertaa.  Ne eivät ole kovin pitkiä lenkkejä, mutta voihan ne kiertää useamman kerran jos haluaa.   Viime vuonna sinne oli rakennettu portaat kunnan 150 vuoden kunniaksi.  Kovin olivat vielä uuden puun väriset.  Ihan kuin niitä ei olisi vielä kovin paljoa kuljettu.  Leveät ja pienin nousuin, hyvä oli kipaista ylös. Purulla olivat polut päällystetty.  Kaikki polut ovat valaistu ja sellainen ylellisyys oli, että pimeällä voi itse napsauttaa valot päälle.  Samoilla poluilla on frisbeerata.  Nyt oli hiljaista.  Taisin olla ainoa kulkija tällä kertaa.   Kuntopolulta poikkesi polku kodalle.  Kävin sitäkin tutkailemassa.  Pienen joen varrella puilla ja huussilla varustettu kota.   Siellä on taatusti mukava viettää lepotaukoa.  Sinn

 Annoin itselleni hullun ja hurjan haasteen, sata päivää ilman ostettuja ja syötyjä makeisia.  Siinä on tietysti se porsaanreikä, että tarjottuna makeisia voi syödä.  15 päivää on vasta mennyt.  Ei ole ensimmäisen viikon jälkeen tehnyt mieli ihan hurjasti.  Suklaan ja muiden makeisten syönti alkoi olla jo jokapäiväistä.  Painossa ei vielä ole tapahtunut edistystä vähennyksen suuntaan.  Ehkä vähän tasaantunut.  Oikeastaan haen ennen kaikkea piristävämpää otetta elämiseen ja pois sokerihumalan otteesta.   Taitaa olla ravintoasioissa suurimpia haasteita minulle.  Kaikenlaista olen liikuntahaasteissa pystynyt tekemään, mutta irtautuminen suklaasta aiheuttaa jo valmiiksi hikipisaroita.  Jos tähän pystyn niin luulisi verensokerin alentuvan muutamalla kymmenyksellä.  Ei se vielä kovin suurissa lukemissa ole, aina on silti varaa alentaa.  Pulla on myös yksi  kompastuskivistäni.  Pullan syönnin olen saanut minimoitua yhteen kertaan päivässä, iltakahvin seuraksi.  En käärmeen hoikaksi halua.  Hy

  Mökin ympäristössä on lunta vaikka kuinka paljon.  Eipä tullut suksia mukaan, mutta sentään kävelysauvat.  Ihan tuntui hiihtelyltä, kun hankikanto oli mitä parhain yöpakkasen jälkeen.  Metsässäkin pääsi kävelemään ilman uppoamista.  Viikko sitten luvattiin pitkässä säässä, että koko pääsiäinen on pilvinen.  Onneksi erehtyivät.  Aurinko paistaa ihanasti, eikä ole kovin kylmä.  Juuri sopiva sää ulkoiluun. Läheinen metsätiekin oli juuri aurattu, kuin minua varten.  Alkavat ilmeisesti kohta puunkaatoon.     Vaikka yksin on metsässä kulkevinaan  niin onhan siellä eläimiä.  Minä en nähnyt yhtään, kuulin vain lintujen ääniä.  Eikä sitä tiedä missä kuvataan.  Ainakin yhden riistakameran näin.  En mennyt kovin lähelle.   Minullakin oli kamera matkassa ja kännykkä tietysti.  Intouduin selfieitäkin ottamaan.  Nauratti itseänikin hulluttelu.  Vaikka vanheneminen välillä ylittää sietorajan niin voi sitä näin aurinkoisena päivänä piristyä. Luonnon tarkkailu keväällä kameran kanssa tai ilman antaa