Liikkuva ihminen

Sunnuntaista lauantaihin.  Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on arkirytmin opettelua.  Lomanjälkeistä mielen alennustilaa koetan hoitaa liikkumalla jos vaan jaksaisin, ehtisin tai ylittäisin laiskuuden suuren muurin.   Viikon ohjelma oli suurinpiirtein tällainen. Sunnuntaina viikko sitten 45 minuuttia ripeää kävelyä metsätiellä. Maanantaina ja tiistaina työmatkat pyörällä.  Puoli tuntia sivu, kaksi túntia yhteensä. Keskiviikkona lasten liikunnan seuraamista yksi tunti. Torstaina työmatka edestakaisin, yksi tunti. Perjantaina matonpesua ja kasvimaan kitkentää mökillä 1,5 tuntia. Lauantaina sadepäivän innoittamana venyttelyä mökin lattialla. Näin kun jälkeenpäin ajattelee, niin onhan siinä monta tuntia liikkumista viikon sisään.  Oikeastaan ei kannata olla yhtään masentunut.  Ei aina tarvitse huhtoa sydän kurkussa vaan liikkua nautiskellen ja kuunnellen omaa jaksamistaan. 

Juhannus meni melkein löhöten.  Yhden kerran kävin juoksulenkillä.  Kun antautuu syömään niin siitä on hankala lähteä lenkille.  Ulkona tuli oltua kauniiden säiden takia paljonkin.  Raitista ilmaa tuli siis hengitettyä.  Savun läpi osittain kyllä.  Oli pakko pitää savuvalkeata palamassa kun hyttysparvet änkeävät heti viereen jos ei ole jotain hyttystä vahvempaa.  Hyttysmyrkyistä en pidä, enkä niitä laitakaan iholleni koskaan. Juhannus on kumma juhla.  Pitäisi syödä ja juoda.  Juhliminen alkaa olla meikäläiselle pakkopullaa.  Koitan olla juhannuksena edes vähän sosiaalinen ja keskustella ihmisten kanssa.  Mieli tekisi vain makailla riippukeinussa.  Soutelemassakin käytiin, minä istuin kyydissä.

Sain tänään houkuteltua itseni pyörälenkille.  Oli niin kaunis kesäaamu.  Vähän tuuli, ettei ollut liian lämmintä.  Kesä alkaa olla parhaimmillaan.  Onneksi en asu ihan keskikaupungilla, muutama polkaisu ja on kuin olisi maaseudulla.  Mielialakin parani monta astetta pyöräilylenkillä.  Pysähtelin nappaamaan muutaman kuvan Harjunpään joesta.  Se on kapea, näyttää kyllä ihan joelta eikä ojalta.  Vettäkin oli ihan mukavasti. Muutama vuosi sitten tein pitempiäkin pyöräilylenkkejä.  Ne ovat jostakin syystä jääneet nyt tekemättä.  laiskuus vai ajan puute.  Täytyy kerätä kuntoa jaksaakseen katsoa kesän kisoja televisiosta.  Pian alkavat EM-kisat, siis yleisurheilun.  Jalkapalloa en oikein välittänyt katsoa.  Pyöräilystä vielä sen verran,ajatuksia suorastaan tulvii mieleen luontoa ihaillessa.

Liikunnasta ja kaikista urheilulajeista yhdessä ja erikseen on kirjoitettu paljon.  Laitoin hakuja Bookyn sivuille ja sain juoksusta 78 ehdotusta, kuntoilusta 16 ja jumpasta 31 ehdotusta.  Kirjastossa käydessäni katselen usein myös liikunnasta ja hyvinvoinnista kirjoitettuja kirjoja.  Niitä on hyllykaupalla.  Olen niitä kyllä muutamia ostanutkin. Tässä niistä eräs.  Siinä on ihan hyviä kuntoiluohjelmia, voimistelu- ja venyttelyliikkeitä.  Perusjuttuja perusliikkujalle.  Kirjan mielestä kunnon kohotus onnistuu kotioloissakin.  Olen samaa mieltä.  Minä en lähtisi kotoa ollenkaan muualle jos olisi uima-allas, juoksumatto tai voimisteluohjaaja kotona. Minun ei pitäisi enää ostaa yhtään kirjaa mistään aiheesta.  Hyllyt notkuvat meilläkin kirjoista.  Aina niistä kuitenkin löytää uusia juttuja tai muistuttaa jostain jo unohtuneesta.  Muisti kun on niin lyhyt.  Kirjat ovat eräs keino saada sohvaperuna innostumaan liikunnasta. Ei ehkä paras, mutta keino kuitenkin.  Aina niistä voi jää

Puutarhan hoitoakin harrastavana sammaloituminen on tuttu sana.  Vanhenevana ihmisenä, vielä tutumpi.  Aamuisin on välillä jäykkä olo, eikä liikkuminen tunnu aina mukavalta.  Vauhtiin päästessä liikkuminen helpottuu.  Aivan kuin nivelet rasvaantuisivat liikkuessa.  Mieli tekee liikkumaan, toinen puoli sanoo, en viitsi.  Vielä on voittanut liikkuvampi minä.  Ei ole väliä millä lailla liikkuu.  Mökillä ollessa liikkuminen on erilaista minullakin.  Klapien siirtely pinosta toiseen on mukavaa ajankulua ja tulee liikuntaa samalla kertaa.  Klapien järjestely on terapiaa. Puutarhan ja kasvimaan hoito on liikuntaa. Kaikki liikunta hoitaa niveliä ja lihaksia.  Auttaa jaksamaan paremmin.  Pieni kipu liikunnan jälkeen on normaalia.  Iso kipu taas ei.  Sairaana ei tee mieli liikkumaan.  Hapan maa on sammaleista.  Sammalkin on hienon näköistä paikassaan.  Toiset haluavat kivien pintaan sammalta ja oikein kasvattavat sitä.  Minä taas haluan kiven näkyvän.  Kivi on kaunis paljaaltaan.  Samoin

Miksi sitä ihmiset siis juovat.  Mökki- ja kesälomakausi on alkanut.  Olutta ja viinaa haetaan laatikkokaupalla laivoista ja tavallisista kaupoista.  Alkoholista haetaan hyvänolon tunnetta ja rentoutusta.  Eikä siinä mitään.  Se on toisinaan mukavaa ottaa muutama annos. Ongelmaksi sen tekee jos se jatkuu seuraavana päivänä ja sitä seuraavana.  Yhtäkkiä on viikko mennyt humussa ja sumussa.  Mielestäni se ei ole mies eikä mikään tai nainen, joka ei krapulaa kestä parantelematta. Viina on varmaan sen takia viisasten juoma, viisas pistää korkin kiinni ennenkuin se alkaa mennä alas kurkusta maistamatta.

Haeskelen silloin tällöin lehdistä ja netistä kaikenlaisia kuntoiluohjelmia.  Kivoja ja mukaviahan ne ovat, mutta, mutta... Niitä täytyisi noudattaa jonkun aikaa.  Vaihtaisi aina välillä ja tekisi jotain.  Nyt löysin aika kiinnostavan blogin Kirsin kuntopiiri.  Lisäsin sen lukulistaani, jos sieltä löytäisin innostavia harjoitteita. Kesäjumpan sentään aloitin tällä viikolla.  Yhden euron maksulla saa osallistua puistojumppaan Kirjurissa.  Kaikki lajit ei kiinnosta.  Kahvakuulaan en oikein ole innostunut.  En ole  kyllä kokeillutkaan.  Kuntoohjelmat vaativat lujaa tahtoa ja sitkeyttä.  Eivätkä salli tekosyitä.  Personal traineria jotkut käyttävät.  Siitäkään en pitäisi.  Taitaa olla pakko vain tyytyä itseohjaukseen.  Joskus laiskotellen ja toisinaan puskemalla hiki pinnassa eteenpäin.  Niin on hyvä minun mielestäni. Ohjelmat vaativat lisäksi kirjaamista ja tarkkailua.  Sitä jaksan n. 3 viikkoa, sitten se lopahtaa.  

On Tunturi-merkkinen.  36 vuotta vanha.  Viisi vaihdetta ja käsijarrut, joista enää toinen on tallella.  Paras pyörä, mikä minulla ikinä on ollut.  Pyöräily on keveää ja joutuisaa.  Mäkisessä maastossa se on oiva kulkuneuvo.  Ei haittaa toisen käsijarrun puuttuminen.  Isosta mäestä saa hyvän vauhdin, vauhti toppaa seuraavaan mäkeen, eikä jarrua tarvita. Pyörä on ollut minulla aikuisikäni.  Sillä on kuljetettu lapsi hoitoon, pyöräilty työmatkat, kauppamatkat ja kuntomatkat.  Se on ajalta jolloin vielä Suomessa tehtiin tavaroita.  Olen koittanut pitää sen ajokunnossa, en haluaisi siitä luopua.  Mökkipyöränä sillä on vierähtänyt aikaa parikymmentä vuotta.  Sinä aikana olen ajanut huonoon kuntoon parikin pyörää.

Suomen  ja maailmanmestaruuskisoja järjestetään niin monessa lajissa etten niiden lukumäärää tiedä, enkä oikeastaan välitäkkään tietää.  Ihmeellisimpiä ja oudoimpia lienevät eukonkannon ja hyttystentappokisojen kaltaiset tapahtumat.  Unohtamatta suojalkapalloa tai umpihankihiihtokisoja.  Umpihankihiihtoa olen itsekin kokeillut.  En tosin kilpailumielessä vaan maaseudulla jossa ei ole valmiita latuja.   Saappaanheitolla on jo perinteinen asema ainakin suomalaisessa urheilukesässä. Suomalaiset ovat kekseliästä kansaa.  Saman voisi sanoa muistakin kansoista.  Kaikilla kansoilla on omat omituisuutensa esiteltävänä muille.  Nurmihiihto on Wikipedian mukaan kesäinen muoto alppihiihtoon ja kehitetty alunperin alppihiihtäjien kesäharjoitteluun.  Tällaista en ole vielä nähnyt harjoitettavan Suomessa.  Muovimäestä kyllä hypätään mäkeä. Bumerangin heittokisoja olisi mielenkiintoista seurata, etäältä.  Voisin kuvitella epäonnistuneen heiton menevän eri suuntaan mihin kuvittelee sen mene