Harrastusten etsintää

Syksyisin ja miksei muulloinkin haluaa löytää uusia tekemisen muotoja.  Ei ne aina tarvitse liittyä liikuntaan, mutta niin usein käy minun kohdallani.  Muut harrastukset kun ovat pysyviä elämän kestäviä harrastuksia, kuten lukeminen ja kirjoittaminen.  Jokaisella pitäisi olla jotakin tekemistä normaalin arjen ulkopuolelta.  Ajatuksiaan ei pysty aina hallitsemaan.  Ne pyörivät välillä yhdessä kohtaa, kiertäen kehää.  Aivot hakevat ratkaisua ongelmaan, koittaen keksiä ulospääsyä.  Etukäteen murehtiminen on tapani, josta en pääse eroon. 

 

Olen monen vuoden ajan käynyt jumppaamassa lähikoulussa voimisteluseuran järjestämässä kuntojumpassa.  Se on nyt lopetettu.  Viime talvena keskimääräinen osallistujaluku oli 8.  Se on todella vähän.  Missä ihmiset käyvät harrastamassa?  Hakeutuvatko ihmiset kalliisiin kuntosaleihin.  Voimisteluseuran vuosimaksu on n. 80€.  Kuntosalit ja muut vastaavat maksavat satoja euroja.

 

  Ei mikään liikunta ole täysin ilmaista.  Jotain täytyy päälleen pistää, kun menee kotiovesta ulos.  Hyvät lenkkitossut maksavat vähintään 100€.  Kävely on lähellä ilmaista, siihen kun ei vaadita mitään lisävarusteita.  20 kerran uintirannekkeen saa alle sadalla eurolla.  Jos sata euroa jakaa vuodelle, ei yhden kuukauden hinnaksi tule paljoa.  Ei pitäisi harrastamisen olla hinnasta kiinni.

 

Parhaiten miettimisestä pääsee eroon kun vain lähtee tekemään jotain, keskittyy johonkin tekemiseen. 

 

 

 

 

Uusi pyörä

Pitkän ajatustyön jälkeen päädyin ostamaan uuden pyörän.  Vaihteita on seitsemän ja jalkajarru.  Helkama Kaunotar on ladyn nimi.  Muutama lenkki on tehtynä ja olen yhä tyytyväinen.  Ainoa miinus on väri.  Miksi se on valkoinen.  Se oli ainoa vaihtoehto.  Hintakin oli vähän liian korkea, pienellä alennuksella 430 €.  Päädyin silti siihen, koska ajan sillä luultavasti kauan, se on ainakin osittain kotimainen ja laatu on köyhän paras ystävä.

 

Jalkajarru tuntuu turvallisemmalta kaupunkiajossa.  Jarrutus on kauan sitten opittu liike, joka pysäyttää pyörän nopeasti.  Yksi käsijarru tässäkin on, ei sitä tule paljon käytettyä.  Pelkällä käsijarrulla varustetulla pyörällä ajo on varovaisempaa.  Tuntuu kuin olisi pakko pitää kättä koko ajan jarruilla valmiina.  Ehkä käteni ovat hitaammat kuin jalat.

 

Laskin tämän olevan viides uusi pyörä elämässäni.  Onko se paljon tai vähän, en tiedä.  Toiset selviävät yhdellä pyörällä koko aikuisikänsä.  Riippuu tietenkin pyöräilymäärästä tai pyörien laadusta.  En ole vanhoja pyöriä hylännyt, pyörät ovat arkistoitu mökille.  Siellä niitä toisinaan käytetään.  Minä tai joku muu.

 

Maailmalla pyöriä käytetään muidenkin kuljetukseen kuin itsensä.

 

Valikoiva ruokavalio

Kokeilen pienimuotoisesti valikoivia ruokavalioita.  Ensimmäisenä kokeilin viikon syödä kuin semi-vegetaristi.  Kalaa ja kasviksia.  Ihan hyvällä menestyksellä.  Nimitin sen kyllä lihattomaksi viikoksi.  Kaikkea muuta söin, paitsi en lihaa.  Kasviksia kului enemmän.  Kasviskiusaus maistui ihan kohtuulliselta, samoin mozzarellapizza.  Luin tästä ruokavaliosta  myös nimen fleksaus.  Nimiä löytyy monenlaisia, ei niistä sen enempää.

 

Viikko on sopivan lyhyt aika kokeiluun.  Seuraava viikko tulee olemaan suklaaton viikko.  Siinä ei varmaan tule olemaan mitään ongelmaa.  Makeaa kun on niin monenlaista.  Suunnitelmissa on maidoton viikkokin.  Se tulee olemaan hankalaa.  Maitoa kun tungetaan joka tuotteeseen eri nimillä. Haastavaa on tosissaan sellaisilla, jotka eivät voi käyttää maitotuotteita. Maitoa ihan maitona en juuri juo.  Hapanmaitotuotteet ovat minun juttuni.  Kaikenlaiset jogurtit ja rahkat ovat herkullisia.  Piimää juon ruuan kanssa.  Niiden tilalle täytyy valikoida jotain muuta.

 

Kehittelyä viikon pois jätettäväksi ruoka-aineeksi voi jatkaa omien väärien ruokatottumusten mukaan.  Minäkin voisin jättää viikoksi pois esimerkiksi pullat, karkit, makkaran ja monta muuta herkkua.  Se ei kirpaise niin pahasti kun sen tekee yksi kerrallaan.

 

 

MM-kisat

Yleisurheilun MM-kisat ovat kohta edessä.  11 edustajaa on saatu mukaan.  Se ei ole paljon.  Olisi mukavaa jos lähelle rajaa päässeitä urheilijoita voisi lähettää mukaan.  Ei se ole niin sanomatta selvää, että raja-arvon saavuttaneet pärjäävät yhtään sen paremmin kuin ne jotka jäävät kotiin.

 

Seuraan yleisurheilua vaikka ei olisi yhtään suomalaista mukana.  Yksilöurheilussa on sitä jotakin.  Urheilijakin tarvitsee ympärilleen valmentajan, sponssoreita ja muita tukijoita.  Näkyvä osa on kuitenkin tehtävä yksin.  Kestettävä jännitys, sää ja kannattajien vaatimukset.

 

Suomalaislajeista keihäs on taas avainasemassa mitalien suhteen.  Tiukkaa heilläkin tulee olemaan.  Porilaisena mielenkiintoinen on naisten 100 m aitajuoksu.  Pääseekö Nooralotta alkueriä pidemmälle.  Sandra Erikssonin juoksu on myös mielenkiintoinen seurattava.  Harmi ettei yhtään suomalaista miesjuoksijaa ole Moskovassa mukana.  Perinteet kaipaisivat jatkajia.