Liikkuva ihminen

Toin maalta kaupunkiin lasten jättämän hulavanteen koittaakseni pystynkö vielä pyörittämään.  Vanne pysyi ylhäällä kaksi kierrosta.  Lapsenlapsi pyöräytti puolihuolimattomasti 60 kertaa.  En vielä luovuttanut.  Harjoittelin muutaman kerran ja sain jo vanteen pysymään vyötärölläni 10 kertaa, ei huono omasta mielestäni.  Liike vetreyttäisi mukavasti lantionseutua ja ehkä kiinteyttäisikin jonkun verran.   Kaikenlaisilla liikuntavälineillä pystyy tekemään monenlaisia temppuja.  Luultavasti vanteellakin.  Muistikuvistani kaivoin näkymiä, että sillä lapsenakin hypättiin hyppynarun lailla.  Silloin olin kyllä pienempi, en sitä ala kokeilemaan.    Vannetta voi varmaan käyttää apukeinona venyttelyyn samoin kuin keppijumpassa.  Vanne on ollut välillä unohduksissa kuntoiluvälineenä.  Nyt sitä saa kai hierovana versionakin.  En kyllä ymmärrä minkä takia. Painojenkin kanssa löytyy, niinkuin video näyttää.  Minä aloitan kevytversiolla. Kotoa ja varastoista löytyy varmaan muitakin unohdettuj

Pohjanmaalla on kaikki suurta.  Porilaisilla on Isomäki.  Pohjalaisilla on Lauhavuori.  Täytyihän sitä lähteä katsomaan.  Työporukan kanssa tehtiin mukava patikointiretki Lauhavuoren maastoon, kansallispuistoon.  Mittari näytti kesäisiä lukemia, hiki irtosi hienosti Opastetusta retkestä saa enemmän irti, kuin itsekseen kävellessä. Jos totta puhutaan, niin en havainnut paljonkaan korkeuseroja patikoidessa.  Ainoa korkea paikka oli näkötorni, mihin ensimmäiseksi kiivettiin. Metsä oli kaunista kangasmaastoa.  Oli oikein ilo käyskennellä hienossa maastossa ja kauniissa säässä.  Pitkospuuta oli osan matkaa.  Siinä täytyi olla tarkkana, kävelyvauhti kun oli aika reipasta.  En kaatunut kuin kerran.   Onneksi mättäät olivat siinä kohtaa kuivat.  Ruskaakin näkyi jonkun verran. Polku kiersi Spitaalijärven rantojakin, kauniit olivat näkymät.  Opas kertoi uskomuksista järviveden parantavasta vaikutuksesta.  Vielä käytiin katsastamassa kivijataa(pirunpelto) jääkauden ajalta.  Paljon oli kivi

Venyttely on yhtä tärkeä kuin verryttely.  Verryttely ennen suoritusta ja venyttely jälkeenpäin.  Venyttely vie lihakset normaaliin olotilaan.  Sekoittelen venytystapoja usein.  Joogasta kotoisin oleva aurinkotervehdys venyttää koko kroppaa.  Vaikka ei muuten joogaa harrastaisikaan, niin tämä on mainio lisä venyttelyyn.  Pilateksesta otan muutaman liikkeen.  Tavallisia urheiluvenytyksiä laitan sekaan ja olo on hetken aikaa tuore ja rennon oloinen.   Käsiä venyttelen päivän mittaan monelta puolelta.  Venyttelyä ei voi tehdä liikaa.  Toisinaan se jää minullakin muutamaan liikkeeseen, jotain kuitenkin tulee tehtyä.  Method Putkiston venytyksissä ollaan minuutteja.  Jos lihakset eivät saa venyttelyä, käveleminen jää ajanoloon töpöttelyksi ja kädet eivät enää taivu yhtään taaksepäin.   Ruumiillinen työ, paikallaan istuminen ja urheilu jumittaa lihaksia.  Hierontakin auttaa, venyttely on etukäteishoitoa.   Tähän vielä loppukevennykseksi kirjoittamani runo:   Annin mummi  

Nautin jokaisesta hetkestä ulkoillessani.  Kypsien omenoiden ja viljan tuoksu lehahtaa ilmassa.  Lämpimät värit alkavat ilmestyä luontoon.  Tunnelma on kaunis, ei yhtään sellainen kuin aikoinaan Jukka Sipilä mörisi levyllä "Mitä voi syksyllä harrastaa".  Raikas tuuli puhaltaa.  Lenkkeily ei tunnu niin tukahduttavalta kuin hellepäivinä kesällä.  Näistä sanoista voi jo aavistaa, että syksy on suosikkivuodenaikani. Tunnin kävelylenkki tänään luontoa ihaillen oli rentouttava.  Ei aina jaksa hiki otsalla rimpuilla.  Kaupunkioloissakin on paljon kävelyreittejä, jossa voi luonnon ihmeitä ihastella.  Edes pimenevät illat eivät vie syksyä synkemmäksi.  Valoja on  paljon joka puolella.  En keksi yhtään huonoa sanottavaa syksystä.