Hiihto on hieno laji

Minulla on ihan hyviä maastoja hiihtämiseen, mutta koneladuntekijät eivät täällä ole kovin innostuneita latuja tekemään.  Koulun läheisyyden takia on pellolle ja urheilukentälle tehty latu, jossa koululaiset pääsevät harjoittelemaan.  Tietysti myös minä, joka en pidä mäistä.  Usein hiihtely on mennyt umpihankihiihdoksi tai melkein.  Vaikka jonkunmoinen latu on niin sauvat uppoavat hankeen, eikä sieltä saa tukea.  Hiihto on sen takia aikamoista taapertamista.  Vielä kun ne vähät ladut ovat kävelijöiden ja eläinten etenemisväyliä.  Tietysti voisi pistää sukset autoon ja lähteä 10 km päähän, mutta ei ole halua tehdä sitä, niin täytyy tyytyä hiihtämään näillä.

 

Penkkiurheiluna hiihtoa on myös tullut katsottua.  Ihan hienosti ovat Suomen hiihtäjät, varsinkin Niskaset, ovat suoriutuneet hiihdoistaan.  En yhtään arvostele jos jollakin menee niissä korkeuksissa ja maastoissa välillä huonosti.  Palautuminen on huonompaa ja sairauksiakin on ollut.  Varsinkin harmittaa Ristomatti Hakolan huono tuuri.  Olen hänen hiihtojaan seurannut ihan Hakolan hiihtouran alusta saakka, hän kun on täältä päin.  

Oma hiihto on lähinnä ulkoilua, samoin kuin kävely.  En vaadi enkä halua siihen mäkiä.  Eivät retkiluistelijatkaan kapua mitään mäkiä.  He luistelevat eteenpäin luontoa katsellen.  Merien ja jokien jäät, pellot ja muut tasaiset alueet ovat minun hiihtomaastoani.  Täällä Porissa, kun ei ole aina luntakaan niin asia on hankalampi järjestää.

Mökillä pääsisin hiihtämään järven jäälle.  Toivottavasi lunta riittää vielä kuukauden ajan niin pääsisin sinne hiihtelemään.  Mökki on talvet kylmillään ja aloitamme mökkeilyn vasta maaliskuussa.  

Pakkaspäivät

Pakkaspäivinä, aurinkoisina sellaisina, voi lähteä lähiluontoon kameran kanssa.  Nuuhkia lumen ja talven tuoksuja, siristellä silmiään auringon paisteessa ja antaa kameran laulaa.  Kunto kasvaa kohisten, kun kapuaa rinteitä lumessa.  Kuvaamiseen innostuu niin paljon, ettei huomaa muiden kulkijoiden ihmetteleviä katseita.

Lumipäinen kalliokotka valvoo maastoa.  Lähiluonnossakin löytää uusia kuvakulmia, kun vielä lisää ripauksen mielikuvitusta. 

 Pieni joki, Varvourinjuopa, on jäätynyt ja siihen on voitu tehdä latuja sunnuntaihiihtäjien iloksi.













Kirjurinluodosta otettuja kuvia.  Kirjurista on tullut kaupunkilaisten ulkoilupuisto.  Siellä pääsee mm. hiihtämään ja luistelemaan.  #kansallinenkaupunkipuisto

Purnausta lumen puutteesta

Tammikuu on kohta historiaa tältä vuodelta.  Sukset ovat pysyneet varastossa lumen puutteen vuoksi.  Haluaisin kyllä hiihtää ja mahdollisuuksiakin on tällä seudulla.  Jos pakkaa sukset autoon ja siirtyy 10 km, niin olisi jäähallista kerättyä lunta tehty 1km laduksi.  Se vain tuntuu niin tylsältä hiihtää porukassa.  

Haluaisin hiihdettäväksi avarat pellot ja pienet mäennyppylät sunnuntaihiihtäjän taidoille.  Säille ei nyt vaan voi mitään.  Toisella puolella Suomea on lunta metritolkulla ja täällä rannikolla musta maa.  On pitänyt tyytyä sauvakävelyyn, uintiin ja tavalliseen kävelyyn.  Niissäkin tulee hiki ja kunto kasvaa.  Suomalainen on tottunut talveen ja lumeen, mutta nykyiset talvet ovat syvältä.

Positiivisesti täytyisi suhtautua siihen mitä on.  Lumen sulaminen on siinä mielessä positiivista, pian avautuvat pyörätiet.  Jäisille teille en niin halukkaasti ole lähdössä.  Olen tullut sitä varovaisemmaksi, mitä enemmän ikää karttuu.  Liikunta pitää nykyään suunnitella kunnon mukaan.  Jaksanko liikuntaa paljon vai vähän.  Nuorempana se oli helpompaa, huilasi hetken ja taas jaksoi jatkaa.  Nykyisin palautumiseen menee kauemmin.

Liikkua kuitenkin pitää, että kunto pysyy ja mieli on korkealla.  Tunnin kävely säässä kuin säässä nostaa mieltä monta piirua korkeammalle.  Läheiseen laskittelumäkeen saatiin pakkasjakson aikana lumi ja monet iloitsivat siitä mahdollisuudesta.  Ei se ole minulta pois jos riittää iloa ja innokkuutta.  Se voi jopa tarttua.  Sitä oli oikein kiva katsella.

Tällaisilla keleillä kelpaisi ulkoilla pitempääkin.

Talvella loma luonnossa

Pääsiäinen ja heti perään muutama päivä talvilomaa.  Siinä on mahdollisuudet vaikka mihin tekemiseen.  Toivottavasti tulee kauniita päiviä, olisi mukavampi liikkua ulkona.  Suunnitelmissa onkin tehdä pieni retki lähimetsään mökillä olon lisäksi.  Liikkuminen voi olla ongelmallista, kun vielä on metsässä lunta, mutta ei niin paljon, että voisi hiihtää.  Pitkävartiset saappaat ovat kenties ratkaisu asiaan.

 

Kesällä tulee oltua metsässä aina kun on mahdollisuus, talvella se on hankalampaa.  En ole ikinä kokeillut lumikenkiä, enkä aio niitä tähän hätään ostaakaan.  Ei niillä näytä kovin sujuvaa kävely olevan.  Televisiossa olen niitä nähnyt käytettävän.  Niiden historia on pitkä, wikipediasta luin.  Niitä on käytetty ennen kuin sukset on keksitty.  Raskasta kävelyä lumihangessa.

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lumikenk%C3%A4

 

Metsäteitä pitkin pääsee jonkun matkaa helpommin jos sitä on käytetty edes traktoriajeluun.  Eväät mukaan reppuun ja kamera, siinä minun reseptini mukavaan retkeilyyn.  Lämpimät vaatteet päälle, on mukavampi syödä eväitä kuin vilusta kärsien.  Luontoa ainakin näkee, voi jonkun eläimenkin nähdä kaukaa.  Joutsenet erottaa taivaalla kauempaakin.  Lähelle meno vaatii varovaisuutta ja pitkää pinnaa.

 

Toiset menevät hiihtokeskuksiin ja laskettelumäkiin, minä viihdyn metsässä yksin tai kaksin.  Se on hermolepoa töiden keskellä.  Ei aina tarvita kaikenlaisia viihdykkeitä ympärillä.  Metsän humina ja tuulen puhallus ovat tarvittavat äänet.

 

 

Poluille liikkujan mieli

Kaunis talvipäivä sattui viime viikonlopuksi ja kävelylenkki oli ihan pakko toteuttaa.  Raikas pakkasilma tuntuu sisällä olon jälkeen virkistävältä.  Kohteena oli Porin Katinkuru.  Metsää on harvennettu, mutta vielä sieltä löytyy puita ja luontoa.  Se on suosittu ulkoilupolku ympäri vuoden.  Polku pidetään talvellakin hyvässä kunnossa.  Ei kaadu lenkkitossuillakaan.  Matka on 3,5 km yhteen suuntaan. 

 

 

 

Perillä odottaa kahvila jos haluaa siellä pistäytyä.  Se on Satakunnan Ampujien ylläpitämä kahvila. Sillä ei taida olla mitään vakituisia aukioloaikoja.  Moni kyllä ohittaa sen vaiheen ja lähtee oitis takaisin päin.  Nimi vain pitää kirjoittaa johonkin vihkoon lukuisista laatikoista.  Työpaikat ja yhdistykset haluavat kannustaa liikkumaan.  Toiset jopa palkitsevatkin liikkumisesta arvonnan avulla.

 

 

Metsässä liikunta tuntuu parhaimmalta, juosten, kävellen tai hiihtämällä.

Kylmästä apua kaikkeen

Hiihtokisat on saatu taputeltua loppuu ja on taas aikaa keskittyä omaan hyvinvointiin.  Hyvin ei mennyt Suomen hiihtäjillä, keskinkertainen tulos tuli.  Jännitystä riitti muuten.  Katselen hiihtokisoja ilman suomalaisiakin.

 

Lumisade siellä kiusasi, mutta ei ollut kylmä.  Kylmä olisi voinut ratkaista palautumisongelmissa.  Siitä ainakin kohistaan.  Kylmähuoneessa -110 astetta muutama minuutti, niin lihakset palautuvat.  Olen muutenkin miettinyt mitkä ovat tärkeimpiä asioita itselleni, kun haluan pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa.  Ihan ensimmäiseksi on hyvä jos on loistavat geenit.

 

Ensimmäisessä laatikossa on:

 

Liikunta

Ravitseva ruoka

 

Toisessa laatikossa:

 

Lepo

Hyvät ihmissuhteet

 

Kolmas laatikko:

 

Kaikki omat pienet kikat, joilla saa hyvän olon.  Niitä voisivat olla sauna, hunaja ja kaikki mukavat harrastukset.  Lisäisin näihin vielä kylmällä ulkoilun, joka lisää verenkiertoa samoin kuin avantouinti. 

 

Uintia harrastan vain lämpimässä, mutta ei ole pois suljettua, että joskus hurahtaisin avantouintiinkin.  Uimahalleissa on kylmäaltaita, ehkä ne vähän korvaavat avantouintia.

 

Huoneet ja työpaikat ovat usein lämmitetty liian lämpimiksi.  Ihmettelen välillä miksi sielläkin toiset hakevat toisinaan lämmintä päälle, kun minulla on ihan hyvä olo. 

 

 

Hiihto on hieno laji

Hiihto on hienoa ulkoliikuntaa.  Pieni pakkanen ei tunnu pahalta keuhkoissa.  Suksi kulkee eteenpäin mukavasti, samoin pito on kohdallaan.  Lenkki tuntui hyvältä sielussa saakka.  Hiihdossa keho on kokonaan liikkeessä mukana.  Hartiatkin saavat liikuntaa.  Hiihto on kuntoilutasolla kevyempää kuin hölkkä.  Suksen kanssa eteneminen on liukuvaa, jota voi vielä avustaa sauvoilla.  Hölkässä jalat kannattelevat kehoa ja jalkojen nostelu vaatii voimaa.

 

On mahtavaa kun voi valita kumpaa haluaa tehdä.  Yhtenä päivänä hiihtää, toisena hölkkää.  Siinä saa tehoharjoitusta päästä varpaisiin. 

 

 

Poriin tuli vasta tällä viikolla sen verran lunta, että hiihto tuntui hiihtämiseltä, eikä multakokkareiden väistelyltä.  Talviurheilukeskukset ovat erikseen, pelloilla ja metsissä hiihtelijöitä olisi enemmän, jos joku ensin tekisi ladun.

 

Joissakin paikoissa kaupunkien liepeillä moottorikelkka tekee latuja muuallekin kuin urheilukeskusten yhteyteen.  Niitä voisi olla enemmänkin.  Ei uppohangessa hiihtämisessäkään vikaa ole, vähän raskaampaa se on.  Enemmänkin se muistuttaa kahlaamista.

 

Talviunta vai lunta

Paljon on ihmisiä, jotka eivät liiku kuin juuri sen verran, kuin työ tai kotiaskareet tarvitsevat.  Täytyy myöntää, etten ymmärrä sitä.  Minulle tulee kirppuileva olo, jos en liiku pariin päivään.  Silloin on ainakin lähdettävä johonkin kotoa pois.  Pakkaset ovat vähän haitanneet liikkumista, on täytynyt vähän olla luova liikkumisen suhteen.

 

 

  Tottumus on toinen luonto, liikkuminen on niin iso osa minua, ettei paikallaan olo tuo minulle niin hyvää oloa kuin liikkuminen.  Levätäkin täytyy ja lepoa tulee välillä vähän liiankin paljon.  Siinä onkin se pulma, miten saisi liikkumisen ja levon tasapainoon.  Onneksi tänään pakkanen oli lauhtunut ja pääsin kävelylenkille.  Tunnin kun pistelee 10 min kilometrivauhtia niin kaloreita kuluu kummasti.

 

 

Kaikenlainen liikkuminen on hyväksi.  Kierteleminen kaupoissa, shoppailemassa, kuluttaa ihan hyvin kaloreita.  Ainakaan jos ei poikkea kahvilaan leivokselle.  http://kuntoplus.fi/liikuntatestit/paljonko-liikunta-kuluttaa  Tästä linkistä pääsee testaamaan kulutuksia. 

 

Puunoksat ovat pumpulilunta pullollaan.  Kaunista.

 

 

Rauhoittava talvi

Talvi on hyvää rauhoittumisen aikaa.  Pari päivää maalla on hyväksi mielialalle.  Ei tietokonetta, ei lehtiä vain hiljaisuus.  Raikas ilma puhdistaa keuhkoja, ulkona tulee oltua enemmän.  On vielä vain vähän lunta, pelloillekin pääsee kävelemään.  Voi ihmetellä peuran jälkiä tai rusakon.  Puut ovat saaneet oksilleen ensimmäisen lumipeitteen.

 

Erilaisessa maastossa tarpominen tekee hyvää löysille reisilihaksille.  Ojien yli mememinen vaatii ja käsiäkin apuun.  Isommat ojat on ylitettävä neljällä raajalla kuten eläimet. 

 

Ymmärrän hyvin toisten ihmisten mielenkiinnon retriittejä kohtaan.  Minä en ohjatusta hiljaisuuden oppimisesta piittaa.  Oma retriittini on metsässä ja pelloilla kävely.  Pääosassa on luonto.  Maaseudulla on monessa paikassa jo niin tyhjää,  on harvinaista jos siellä ihmisen kohtaa.  Eläimetkin osaavat piilotella ihmistä.  Luonnossa ei tavallinen kulkija näe lintua tai oravaa suurempaa eläintä.  Vanhoja rakennuksia käyn ihastelemassa.  Tämäkin lato on seissyt tässä samassa paikassa vuosilymmeniä.

 

 

 

 

 

 

Lauantain pyöräretki

 

Pyöräretki meinasi lopahtaa heti alkuunsa.  Kypärä oli jo päässä ja hanskat kädessä kun katsahdin ikkunasta.  Hirveä raekuuro iskeytyi päälle.  En luovuttanut vaan odottelin muutaman minuutin ja tulihan se aurinko sieltä esiin.  Syksyllä ja talvella voi odottaa minkälaista keliä tahansa.  Olen aina pitänyt pyöräilystä kylmänä ajanjaksona.  Pukeutuminen talvipyöräilyyn on tärkeää, että tuntuu mukavalta.  Mitään turkkeja ei tarvitse pukea päälle talvellakaan.  Näin syksyllä pärjää aluskerrastolla ja tuulipuvulla.  Kilpapyöräilijät ovat erikseen, he pärjäävät pienemmillä varusteilla kuin tavallinen pyöräilijä.  Talvella tulee välillä oikein lämmin kun on pakkasta.  Ulkona säilytetty pyörä on kuin kuntopyörä isoimmalla vastuksella.

Pyörälenkkini oli n. 20 km.  Ilma oli raikas ja syksyisen ihana.  Ei yhtään tuntunut pahalta viileä tuuli, kun oli oikeat varusteet.  Pysähtelin ihailemaan jokea ja joenrantoja.  Sorsatkin sain kuvaan.  Puolentoista tunnin pyörälenkki oli ihan riittävän pitkä, pieni hiki selässä ei haitannut.

Talvipyöräilyä pitäisi harrastaa enemmän.  Rajoituksia asettavat huonot kelit ja auraamattomuus.  Liika varovaisuus tekee silti enemmän haittaa kuin reipas eteneminen.  Nastarenkaita saa pyöräänkin.  Kun on kuiva keli ja jäätön tie, niin ilmankin pärjää.  Minulla on vähän huonojakin muistoja talvipyöräilystä.  Joku talvi oli niin liukasta, että yhtenä viikkona kaaduin kolme kertaa.  En loukannut pahemmin, mustelmia ja kolhuja

Kävelyreitin valinta

Kävelyreittejä on mielenkiintoista tehdä välillä muualle kuin suoraan kotiovelta.  Autolla siirtyen pidemmälle voi reviiriään kasvattaa.  Porissakin on keskustan lähellä Kirjurinluoto, joka kaupunkiluontona on ihan hauska ja monimuotoinen.  Tasamaata se tietysti on, mutta erilaisia puita ja puistonäkymiä riittää.  Siellä voi näin talvellakin harrastaa hiihtoa, luistelua, pulkkailua ja kävelyä.  Kesällä taas paljon muuta.  Lapsillekin siellä on paljon mahdollisuuksia ulkoiluun.

 

Kameran kanssa kävellen voi näkymiä tallentaa muistikuviksi kauniista talvipäivästä.

 

 

Pientä pakkasta

On ollut mukavan tuntuisia pakkaspäiviä, vähän pilvistä vain.  Tänään oli iloinen yllätys, kun aurinko paisteli kevään lailla.  Liikkumista voi kyllä harrastaa pilviselläkin ilmalla, mutta aurinko piristää.  Olen koittanut tsempata itseni liikkumaan ja vaihtelen lajista toiseen.  Välillä voimistelua sisätiloissa, hölkkää metsässä ja kävelyä kaduilla.  Hiihtokin maistuu aina välillä ja uinti hallissa.

 

Pieni pakkanen on oikein mukava ulkoilukeli.  Posket punoittavat ja happea saa keuhkoihin.  En varmaan jaksaisi pungertaa saman lajin kimpussa päivästä toiseen.  Kun vielä saan yhden lajin tähän kirjoon mukaan niin kaikki on hyvin, siis pyöräilyn.  Lajien vaihtelu pitää mielenkiinnon vireillä liikkumisen suhteen.  Jos toinen tympäisee niin toinen laji voi maistua.

 

 

Talven tunnelmia

 

Talvi on tunnelmia täynnä.  Pakkassäistä voi nauttia ulkoilemalla tai löhöilemällä kirjan kanssa sohvalla.  Molemmista voi ja kannattaa ottaa parhaat palat.  Kaiken perustana on oikea valmistautuminen.  Ulos mennessäni pukeudun kerroksittain.   Pitkää alusasua alle ja tuulenpitävää päälle.  Pakkasesta ja liikuntatavasta riippuen lisään tai vähennän vaatetusta.  Liikunnan jälkeen löhöilyyn on parasta varata hyvä kirja tai paras leffa, niin maailma tuntuu mukavalta.

 

Mikä voisi tuntua paremmalta kuin pakkasen värittämä taivas ja narske kengän alla.  Siitä ei tunnelma parane. 

 

Talven riemuja voi kokea pulkkamäessä tai suksilla.  Itse en nauti laskettelusta, se on mielestäni pelottavaa, mutta toisten ilon katseleminenkin on hauskaa.  Onneksi suomalaiset ovat vielä ulkoilijakansaa ja osaavat nauttia siitä.



Hiihtolenkkejä odotellessa

Lunta tulee tällä hetkellä oikein kunnolla.  Se vain ei taida olla vielä pysyvä lumi täällä Satakunnassa.  Hiihtoon riittävää lumimäärää saa odotella jos haluaa pellolla hiihtää.  Kai sitä jäähallista roudattua lunta pitkin pääsee kohta sujuttelemaa.  Minä vain en halua lähteä sinne ladun tukoksi.  Ainakin tuntuisi siltä, kun en ole hyvä mäenlaskija.  Peltoa pitkin hiihdellessä tuntee avaran luonnon ja on yhtä raskasta hiihtää tasamaata kun on pakko koko ajan työskennellä päästäkseen eteenpäin.

Hiihto on tehty suksien suhteen liian vaativaksi.  Kun tarpeeksi pistää pitovoidetta ettei lipsu ja jonkun verran luistoa niin hiihto on sunnuntaihiihtäjällekin nautittavaa.