Eläkeläisen päivä

 Rakastan rauhallisia aamuja.  Työelämässä kärsin aina aikaisista heräämisistä, koska olen yökukkuja.  Nyt herääm puoli kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä.  Nautin aamiaisen ja menen vielä sänkyyn lukemaan päivän lehden, viikonloppuisin paperisena ja muin päivinä puhelimesta.

Suunnittelen päiväni tekemiset suurpiirteisesti.  Välillä on menoja, jotka pitää suorittaa.  Usein kuitenkin tekemiset ovat harrastuksiani, joita nyt saan harrastaa niin paljon kuin haluan.

Enemmänkin niitä rajoittaa välillä yltyvä laiskuus tai päättämättömyys, mihin ryhdyn ensimmäisenä.  Viitsisikö tänään siivota, leipoa jotain, lähteäkö lenkille, kirjoitanko vai luenko kirjaa  tai menenkö  puutarhatöihin.

Aikaa on koko päivä.  Useimmiten teen vähän sitä, vähän jotain muuta.  Olen pikkuhiljaa-ihminen.  Kaikki tulee tehtyä, pienissä palasissa.  Kiire ei ole minnekään.  toisinaan sanotaan, että eläkkeellä ne kiireet vasta alkavat.  Se on puppua, itse ne kiireet kehittyvät aivoissa.

Saan suunnitella päiväni miten haluan.   Siippani toisinaan vaikuttaa osaan päivästä, mutta en anna sen häiritä.  Sekin on ihan mukavaa.

Nyt voin hyvällä omallatunnolla katsoa myöhään elokuvia ja sarjoja tai lukea kirjaa.

Päivät soljuvat eteenpäin, vaikka en joka hetki ole säntäämässä tekemään jotain.  Vuosi on kulunut eläkkeellejäämisen jälkeen yllättävän nopeasti.  Korona on jonkun verran häirinnyt harrastamista.  Elämää on jäljellä eläkkeelläkin, toivon mukaan.  

Jumpat loppuivat syksyllä, eikä keväällä ole vielä päässyt aloittamaan ainakaan salilla.  Sekin tapahtuu netin kautta, niin kuin moni muukin asia.

Metsään kuntoa kohottamaan

 Metsät ovat hienoja paikkoja kunnon kohottamiseen.  Taannoin katselin Mietoa televisiossa, joka kehui suon hienoutta samaan hommaan.  Suot voivat olla tavalliselle kuntoilijalle liian haastavia.  Metsän suojassa sammalten pehmeydessä voi etsiä itselleen sopivan vaativuuden.  Keväällä on näkyvyyttäkin tarpeeksi, ettei tarvitse pelätä eksymistä.

Välillä voi valita vähän kallioisempaa reittiä ja kiipeillä kallioilla.  Jos ja kun menee oudompaan maastoon voi ladata puhelimeen maastokartan, sillä pärjää hyvin. Sen voi ladata ilmaiseksi google playltä.  Minäkään en uskalla lähteä ihan uppo-outoon maastoon ainakaan kovin pitkälle.  Katselen koko ajan ympärilleni ja koitan tunnistaa jotain tuttua näkymää.

Metsissä liikkuu paljon hirvieläimiä, joiden polkuja on helppo kulkeaa.  Ne eivät aina mene suoraan sinne minne itse on menossa.  Senkin takia kannattaa seurata ympärilleen.  Minä nautin suunnattomasti metsän väreistä ja sen antamasta suojan tunteesta.  Vaikka siinä on pieni jännityksen tunnekin niin turvallisempaa metsässä on kulkea, kuin kaupungin kaduilla.

Suomen metsät ovat pääosiltaan niin hyvin hoidettuja, ettei siellä ole koskematonta risukkoa kulkemista estämässä.  Mieluummin katselen hoidettua metsää, kuin metsää, jossa puut ovat kaatuneet ristiin rastiin.  

Hitauden ylistys

 Eli hitaan liikkumisen ylistys.  Joskus on kiva tempaista täysillä, mutta hidas eteneminen antaa hyvän olon tunteen ja saa ajatukset liikkeelle.  Se tapahtuu kokemukseni mukaan vasta puolen tunnin liikunnan jälkeen.  Liikuntaa tekee sen jälkeen mieli jatkaa vaikka kuinka pitkään.  Jaksaminen sen sitten lopettaa.  Lähdin tänään pyöräilemään pitkin ja poikin Poria. Nyt olin onneksi varautunut viileään tuuleen ja oli nahkahanskat käsissä ja pipo kypärän alla.  Maisemat ovat niin tuttuja, ettei niitä katsellessa tarvitse miettiä mihin menee.  Tuulikin on tuttua näillä seuduilla.  Porissa tuulee aina, kun ei ole mäkiä tuulensuojaksi asti.

Pyöräily on antoisampaa mietiskelyn suhteen, kuin autoilu.  Varsinkin jos itse ajaa.  Siihen pitää keskittyä erilailla. Varsinkin kaupunkiajossa.  Ei siinä voi alkaa hissuttelemaan tai kohta kuuluu tööttäyksiä takaa.  

Pyöräillessä voi kulkea oman vauhdin mukaan.  Pysähdellä mihin haluaa ja nautiskella olosta.

Ainakin aluksi on pakko pysähtyä lepuuttamaan takapuolta.  Kun ja jos paljon pyöräilee satulalla istuminen ei tunnu miltään.  Kai pyöräillessä takamus kehittyy ja tottuu.

Autot ovat paljon kalliimpia pyöriin verrattuina.  Ei tavallinen työläinen tai eläkeläinen pysty ostamaankaan kuin käytetyn menopelin.  Minunkin autoni on kohta täysi-iässä.  Sitä epävarmemmaksi se tulee mitä enemmän ikää tulee vaikka kuin huoltaisi.  Samoin käy ihmisen.  Tarpeeksi tulee kolhuja niin loppupää häämöttää.

Nokkosperhonen jo ilmestyi seinälle lämmittelemään.  Kevät etenee hitaasti niin kuin aina.  Pääasia, että tulee.

Yksinäisten hetkien vaikeus helpottuu luonnossa

 Pitkät pyhät olivat ennen monelle yksinäiselle todella hankalia.  Kaupat olivat kiinni, eikä huvitilaisuuksia järjestetty.  Nykyisin on toisin, paitsi korona-aika voi olla vielä hankalampi yksinäisyyden mahdolliseen lievittämiseen.

Yksinäiselle yksikin ystävä voi riittää.  Luonto on ystävä kaikille.  Sitä voi koska tahansa mennä tapaamaan.  Siellä voi piipahtaa milloin vain haluaa.  Siellä näkee, useimmiten kaukaa, lintuja ja muita eläinystäviä.

Maaseudulla on vielä se ihmeellisyys, joka kaupunkilaiselle voi olla yllätys.  Minuakin tervehti kylän raitilla ihan uppo-oudot ihmiset.  Ei se paljon vaadi, kun kättänsä heilauttaa.  Kaupungissa pidettäisiin sellaisia ihmisiä vähän höppäninä.

Kevään ensimmäinen kyy lämmitteli pellon pientareella vähän kankeana.

Joutsenien kevätpuuhia kävin ihmettelemässä.  Ne ovat kauniita lintuja.  Tämä muuten ei ole järvi,  järvessä on vesi niin korkealla ja vielä jäässä, joten vesi makaa viereisellä pellolla.  Hyvä lepopaikka tämä peltoaukea on siihen saakka.

Kevät on heräämisen aikaa.  Kaikki on mahdollista.  Menee ja tekee tai vain ihailee muiden aikaansaanoksia.