Hankikantohiihto pelasti täysin hiihtokauteni. Porissa ei näillä lähikulmilla viitsinyt lähteä hiihtämään. Viime kerralla sai jo väistellä multaa ja hevosenpaskoja.
Pohjois-Satakunnassa on vielä täysi talvi. Talvilomapäivät osuivat kerrankin oikeaan kohtaan. Kyllä kannatti lämmittää koko talven kylmänä ollut mökki. Pakkanen oli kovettanut hanget pelloilla ja lunta oli vielä runsaasti.
Hiihtelin hankia ja metsäteitä. Nimenomaan hiihtelin. Ei se ollut mitään hampaat irvessä hiihtämistä, vaikka hiihtelyssä hiki tulikin.
Nautin talvinäkymistä ja pysähtelin vilkuilemaan ympärilleni. Minua ei pelota liikkuminen metsässä. Näin paljon hirven ja peuran jälkiä. Kai siellä joku petoeläinkin liikkuu, kun saaliseläimiäkin on.
Pelloillakin oli nautinnollista sujutella ilman uppoamisia. Tunsin meneväni oikein vauhdilla eteenpäin. Pientä lasketteluakin sai harrastaa, kun pellot ovat usein rinteessä, kallellaan jonnekin päin. Aurata oikein piti, ettei olisi mennyt liian vauhdikkaasti. Hankikantoja ei pääse kokemaan edes joka talvi. En ole pitkään aikaan hiihtänyt monena päivän peräkkäin. Lihakset kipeytyivät normaalisti, ei liikaa. Nyt jaksaa taas tehdä työpäiviä jonkun aikaa.