Eksyminen metsään

Todella tehokas liikkumistapa on mennä metsään missä ei ole kunnon polkuja ja ojia joka kymmenen metrin päässä. Tehokas liikkuminen ei ollut minulla ensisijainen tarkoitus, kun lähdin käymään, ei niin tutussa paikassa, mutta olen siellä ennenkin käynyt. 

Sinnepäin meni ihan hyvin.  Ihastelin metsää ja pääsin aika vaivattomasti paikkaan johon olin menossa. Paikka on Vähäjärvi, joka ei ole oikein järvi lainkaan.  Kun katsoin Googlemapista sijaintia jälkeen päin, oli hyvä, että suuntavaisto jotenkin pelasi, enkä lähteny toiseen suuntaan

https://www.google.com/maps/place/V%C3%A4h%C3%A4j%C3%A4rvi/@61.8885031,21.9718212,390m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x468855b6d788728b:0x33f13b53666c01b1!8m2!3d61.888222!4d21.9778244 

Olisi pitänyt mennä samaa reittiä takaisin, olin liian itsevarma, enkä mennyt.  Olin mennessäni ylittänyt vain yhden ojan, nyt olin mennyt jo toisen yli ja tiesin olevani väärällä reitillä.  Kuinka metsä voikin näyttää samanlaiselta joka puolella, varsinkaan, kun en ole mikään suunnistaja.

Kuljin taas vähän matkaa, eikä tie tullu näkyviin.  Aloin jo olla vähän hermostunut, eikä metsä näyttänytkään enää niin kauniilta.

Onneksi olin ottanut kännykän mukaan ja sain siitä esiin kartan.  Metsätiellä, josta olin mennyt metsään, ei ollut nimeä, mutta laitoin seuraavan tietämäni kohteen.  Sitten löytyi tien pää.  Ei se mistä olin lähtenyt vaan seuraava.  Olin vähän hämmentynyt, miten voi mennä niin eksyksiin pienellä alueella.

Seuraavalla kerralla kannattaa varmaan ladata jo valmiiksi maastokartta esiin.  Tai pysyä merkityillä reiteillä tai säilyttää näköetäisyys mökkiin.  Viimeinen mahdollisuus olisi ollut soittaa apua mökkiin jääneeltä.

Paluu metsäpolulle.

Matkustaminen on mukavaa, mutta paluu omiin puuhiin ja omille poluille tuntuu aina juhlalta.  Syksyllä aamuinen metsä antaa välillä outoja näkymiä ja toisaalta niin kauniita.  Aamut ovat jo vähän sumuisia ja kosteita.  Se ei silti haittaa kulkijaa.  Vielä on lämmin, eikä tarvita toppatakkia.  Joskus on hyvä lähteä vain kävelemään metsään, eikä ottaa koppaa mukaan.  Siellä ne sienet ja marjat odottavat seuraavaa kertaa.  

Ihailemalla metsää ja nuuskimalla luontoa saa kerättyä jotain hyvää pääkoppaan säilöön.  Niillä aistimuksilla pärjää pitkään.  Kameran mukaan ottamalla saan kerättyä jotain kuviakin talteen.  Joten ei sieltä tyhjin käsin tarvitse lähteä.

Hämähäkin seitit ovat vallanneet kuusentaimet.  Ei niitä kuivalla ilmalla näe.  Ne tuntee vain kasvoillaan kun kävelee metsässä.

Karahkat ja puunkannot antavat haastetta kulkemiseen.   Niiden yli voi hyppiä tai istahtaa ihailemaan luontoa.

Kanervat ja puolukat antavat väriä metsään.  Syksyinen metsä lisää väriä vielä hetken, ennen kuin myöhäissyksy ja talvi saa vallan.  

Ohran kypsyvä tuoksu antaa mukavan vivahteen ilmaan. 

Vapaus liikkua

Kevätaamun raikkaus ja lenkkipolku, mikä sen parempaa liikkuvalle ihmiselle.  Pitkän ja pimeän talven jälkeen auringonpaiste pistää metsän hohtamaan.  Vihreä väri lisääntyy hurjaa vauhtia.  Hölkän vauhdissakin ehtii ihailemaan kukkivia valkovuokkoja ja kuunnella lintujen iloista sirkutusta.  Käkikin kukkui ja kukkumiskertoja laskin olevan kymmeniä.  Ei siis mitään huolta huomisesta.  

Suomalainen vapautuu keväällä luontoon.  Pimeässä pirtissä istuminen saa riittää.  Nyt on lähdettävä ulos niin kauan kun säät ovat näin upeita.  Oma kissanikin haluaa ulos vapauteen.  Häkkikin rakennettiin ulkoilua varten, mutta katto jäi vähän hölläksi ja sieltä vaan kissa kampesi itsensä ulos.  Olisi pitänyt antaa sille nimeksi Papillon.

Meillä suomalaisilla on hyvin asiat kun on jokamiehen oikeudet.  Voi mennä vapaasti metsään liikkumaan, kukaan ei tule vaatimaan liikkumislupaa.  

Liikunta on halpaa jos ei tarvitse huippuvarusteita.  Metsässä ei kukaan näe onko lenkkarit tämän vuoden mallia vai onko varusteet viime vuosituhannelta.  

Poluille liikkujan mieli

Kaunis talvipäivä sattui viime viikonlopuksi ja kävelylenkki oli ihan pakko toteuttaa.  Raikas pakkasilma tuntuu sisällä olon jälkeen virkistävältä.  Kohteena oli Porin Katinkuru.  Metsää on harvennettu, mutta vielä sieltä löytyy puita ja luontoa.  Se on suosittu ulkoilupolku ympäri vuoden.  Polku pidetään talvellakin hyvässä kunnossa.  Ei kaadu lenkkitossuillakaan.  Matka on 3,5 km yhteen suuntaan. 

 

 

 

Perillä odottaa kahvila jos haluaa siellä pistäytyä.  Se on Satakunnan Ampujien ylläpitämä kahvila. Sillä ei taida olla mitään vakituisia aukioloaikoja.  Moni kyllä ohittaa sen vaiheen ja lähtee oitis takaisin päin.  Nimi vain pitää kirjoittaa johonkin vihkoon lukuisista laatikoista.  Työpaikat ja yhdistykset haluavat kannustaa liikkumaan.  Toiset jopa palkitsevatkin liikkumisesta arvonnan avulla.

 

 

Metsässä liikunta tuntuu parhaimmalta, juosten, kävellen tai hiihtämällä.

Luonnon ja eläinten kuvaaminen

Metsässä liikkuessa kameran kanssa luulisi saavan kuvatuksi Suomen eläin kuntaa miten vain.  Turha toivo, eläimet osaavat piilotella.  Vaikka kävelisin metsässä pitkän päivän, en näkisi talitinttiä kummempaa.  Villieläimiä näkee harvoin liikkuessaan luonnossa, silloin on parempi keskittyä luonnon kuvaamiseen.  Rusakoita ja lintuja on nähnyt jokainen ihminen, mutta moniko on nähnyt hirviä, karhuja tai ilveksiä.

 

Isommat villieläimet ovat tavalliselle luonnossa liikkujalle harvoin tarjolla.  Monet eivät välitä niitä edes tavata.  Eläintarhoissa ja -puistoissa niitä voi kohdata.  Nämä kuvat ovat Ranuan eläinpuistosta.

http://www.ranuazoo.com/Suomi/Talvi/Etusivu

 

Riistakamera olisi yksi tapa seurata ympäristössä liikuskelevia eläimiä.  Paremmat kamerat ovat turhan kalliita.  Vähän yli satasen kamera epäilyttää, onko se hyvä.  Riistakamera voisi olla laiskan liikkujan luontokuvaaja.  Parhaat eläinkuvat otetaan istumalla majassa päiväkausia.

 

Pysähtyneestä autosta saa otettua kuvia.  Eläimet eivät jostain syystä kavahda autoa.

 

http://www.retkitukku.fi/kamerat/riistakamerat.html?gclid=Cj0KEQiA0aemBRC8p87zv_mc5qYBEiQAiEEMQbphpqZ5IY5vqq-QIS1GdQkip-PrsqA5yGTvQdUvelQaAuhb8P8HAQ