Pyörälenkki maaseudulla

 Olen siirtänyt mökille polkupyörän, joka on hyvä sorateillä pyöräilyyn.  Se ei ole mikään paksurengaspyörä vaan ihan tavallinen polkupyörä jossa on vähän leveämmät renkaat.  Sillä on hyvä surrutella vähän karkeammassakin sepelissä ja metsäteillä.  Täällä on paljon mäkiä, joita kiivetä pyörällä.  Väillä joutuu nousemaan pois pyörän päältä.

Rannalla poikkesin ensin katsomassa.   Ei näkynyt uimareita.  Oli viileä päivä.  Aika vähällä käytöllä tämä ranta.  Siinä on pukukoppi ja grillikota, jotka ovat vapaassa käytössä.

Kovin hiljaista maaseututeillä.  En nähnyt yhtään ihmistä koko lenkin aikana.  Tunnin olin reissussa.  Loma-ajat on menneet niin kaikki hiljenee.  Muuttolinnutkin ovat jo lentäneet etelään.

Laavuja on rakennettu kaksi tai kolme tänne Siikaisiin.  Puita näkyi olevan valmiina jos vain joku haluaisi niitä poltella.

Vähän jokaisella on tietysti omat grillit ja uunit, joita käyttää.  Paljon hienoja kohteita on lähellä.

Laavun vierellä kanjonissa virtaa, Myllyojaksi kutsuttu, vesioja.  Tällä hetkellä aika vähäisellä vedellä.  Vesi tulee Vuorijärvestä ja laskee Hirvijärveen.  Siinä on joskus kulkeneet jopa tukit.  Ei uskoisi tällä hetkellä

Pyöräretken ei tarvitse olla pitkä. Voi pysähdellä ja katsella.  

Maalaisteitä mummiksella

Maaseudun tiet ovat useimmiten sorateitä ja nyt vielä kovin pölyisiä kuivan sään takia.  Mutkia ei ole oiottu eikä mäkiä madallettu.  Siellä ei ohutrenkaisilla pyörillä ole mikään nautinto pyöräillä.  Sen takia minulla onkin käytössä vahvarenkainen ajopeli.  Sitä myytiin nimikkeellä citypyörä.  Ihan se on kuin perusmummis, mutta vahvemmilla renkailla.  Se on oiva peli möykkyisille metsäteille ja sorapinnalle.

Sillä kun päästelee mäkiä alas, niin ei tunnu pienet kivet persuksiin asti.  Muutama vaihde siinä on, että mäkiä pääsee polkemaan istuen satulassa.  Vauhdin hurmaan siinä ei oikein pääse, mutta ehtiipä katsella maisemia.  Maaseudulla ei ole paljon liikennettäkään, joka häiritsisi.

Aina kannattaa poiketa isommalta tielta pienille metsäteille.  Niissä ei eksy, kun palaa takaisin samaa tietä.  Luonnon monimuotoisuutta silmäilee ihan mielikseen.  Mökki on minulla tukikohtana ja sieltä päin olen kiertänyt kymmenien kilometrien lenkkejä.  Mäkiä alas ja ylös, vaihtelua vauhdissa ihan riittävästi.  

Seinäjoella Farmarissa

Kesän tapahtumissa käyminen on kestävyysurheilulaji.  Kolme tuntia lämpimässä säässä vaatii kuntoa.  Harvoin lähtee kolmen tunnin kävelylenkille noin vain.  Se voisi olla hyvinkin terveellistä jos ei poikkeilisi kojuilla, joissa tarjotaan ilmaiseksi jotain syötävää.  Muutamat makkarat, mehujäät ja karkit täytyy käydä nappaamassa, kun ilmaiseksi saa.

Tässä on samassa paketissa liikunta, huvitus ja mielen iloiseksi tekeminen.  Ei kaikkea pidäkään tehdä hyötymielessä.  Aina pitää löytyä hiukan seikkailumieltä ja poiketa paikkoihin, jotka eivät kosketa aivan omaa ajattelumaailmaa.  En tiedä mikä maaseutunäyttelyssä kiehtoo, mutta niissä on mukava käydä.  Ihmetellä isoja eläimiä, koneita ja paljoa muuta näyttelyyn tuotua tavaraa.  

Paljon sielläkin on kaikenlaista krääsää, kuten muissakin tapahtumissa.  Ihmiset niitäkin kauppaamalla elävät.

Hevoset ovat kauniita ja uljaita eläimiä.  Niitä on ilo katsella.

Lehmät ovat hyvin hoidettuja.  Ei huonosti hoidetuista eläimistä ole hyötyä kenellekään.

Maaseutu on meitä jokaista lähellä, tahdomme tai emme.  Sieltä tulee meidän ravintomme ja siellä on hyvä hengittää.

Traktorit kilpasilla

Enpä ole tällaisissa kisoissa ennen käynytkään, nimittäin traktorien mäkivetokisassa.  Traktorit vetävät kuorman mäkeä ylös, suuren painon kanssa.  Nopeutta myös mitataan.  Nämä kisat olivat tarkoitettu ihan maaseututraktoreille, ei ihan pelkästään kilpailuun tarkoitetuille traktoreille.

 

 

Aika lujaa toiset näistäkin menivät.  Pakokaasusavu oli melkoinen.  Säälitti oikein traktorien puolesta.  Tuhatpäinen yleisö oli tapahtumaa seuraamassa.  Ihan kiva tapahtumana.  Santamonttu saatiin toiseen käyttöön ja rahat laitettiin oman kylätalon hyväksi.

 

 

Maaseutukylissä löytyy toisinaan yhteisöllisyyttä järjestää itselle ja muille tapahtumia.  Maaseudulle ei oikein kukaan muu tule mitään järjestämään.  Nyt oli kyseessä Sammin kylä Siikaisissa.

 

 

 Pilvipoutainen ja lämmin sää oli hyvä kilpailijoille.  Sateella sitä ei olisi voinut oikein järjestääkään.

Katsojat viihtyivät, kun saivat ostaa välillä makkaraa ja pullakahvit.

 

Perhosta mä metsästän ja kannan kiviä

Ei voi sanoa, etteikö maalla voisi monipuolisesti kohottaa kuntoa. Metsästin perhosia kameralla, se ei ole hätäisen ihmisen hommaa, eikä kevyttä. Pelloilla ja metsänreunassa kävely ja kumartelu vaatii voimaa.  Varustuksena kumisaappaat ja hupputakki, ettei ötökät (hyttyset) pääse liian liki.  Pilvinen päivä on paras sää perhosjahtiin.  Sattuman kauppaa se silti on.  Nytkin oli vähän liian viileä ilma.  Muutaman perhosen näin ja yhden  sain kuvattua.

 

 

Toisen liikuntatuokion vietin kivien kannossa ja pyörittelyssä.  Isoja kiviä kun puoli tuntia kantelee ja pyörittelee, tuntee käsien ja selän lihaksissa työn teon rasitusta.  Pakollista tämäkään puuha ei ollut.  Viileällä ilmalla halu olla pihalla saa ihmisen kantelemaan vaikka kiviä polkunsa pieliin. 

 

Raikas maaseutuilma viikon sisätyön jälkeen ja liikunnan rasitus antaa unen, joka rentouttaa.  Saunominen ja vastalla vihtominen saa lihasten pakotukset helpottamaan.

 

 

Kävelyllä

 Maaseutu on hiljainen.  Tuulen kohina ja veden solina ovat isoimmat äänet mitkä kuulen. Vähäinen lumimäärä antaa mahdollisuuden kävellä pelloilla ja luoman vartta.   Tuntuu ihan keväiseltä, vaikka on vasta helmikuu.  Vesi solisee uomassaan jäiden alla.  Vesi tekee pakkasen kanssa tanssivia jääpompuloita.  Ne heiluvat iloisesti veden voimasta.

Ilma on raikas.  Aurinko ei juurikaan näyttäydy, mutta näkymät ovat kauniit.  Pieni puro on talvellä näyttävämpi kuin kesällä.  Kesällä siellä ei tule oikein käytyäkään kun pellot ovat viljeltyjä ja kasvit tekevät kävelyn hankalaksi.

 Vesi on ruhkehtavaa, eikä sovi juotavaksi.  Siihen valuu pelloilta ja suolta humuspitoista vettä.  Vesi jatkaa matkaansa Hirvijärveen ja minä menen kotiin.

Maaseutu kutsuu

Vettä on paljon joka paikassa.  Aurinko ja tuuli onneksi kuivattavat ja kesä lähestyy kovaa vauhtia.  Pääsin jo vähän aloittelemaan puutarhatöitä, joka on arkiliikuntaa parhaimmillaan.  Kevätruiskutuksia omenapuille ja marjapensaille.  Kävin kyllä metsässäkin kahlailemassa ja ihmettelemässä veden vallassa olevia peltoja.  Siellä oli vähän ajattelemista mistä ojan ylittäisin. 

 

Lintujen kevätmuuttokin on suurimmillaan.  Kurkia on nähty ja joutsenia.  Joutsenet laskeutuvat mielellään veden vallassa oleville pelloille.  Järvissä on vielä jääpeite, niihin vesilinnuilla ei vielä ole menemistä.  Pitkälle on mennyt kevään lämpeneminen. 

 

Aurinko on jo korkealla ja lämmittää ulkonaliikkujaa.  Ei tarvitse sentään enää toppatakissa ulkoilla.  Maaseudulla on lähellä luontoa ja sitä tulee seurailtuakin enemmän kuin kaupungissa.