Liikkuva ihminen

  Pitkästä aikaa innostuin hölkkäämisestä.  Olin luullut etten enää jaksaisi juosta yhtään, mutta mitä vielä.  Nopeus on hiipunut ja kestävyyskin kai.  Kestävyyttä saa lisää, kun vain harjoittelee.  Ei se ole iästä kiinni.  Vatsalihaksetkin olen talven aikana saanut vahvistumaan jumpan avulla, nyt sitten on vuorossa juoksukestävyys.  Ikääntyvän, niin kuin nuoremmankin on otettava alku rauhallisesti.  Ei se lisää kestävyyttä, kun romahtaa lenkkipolulle mahalleen henki hapatuksessa.  Pienin matkalisäyksin minunkin kannattaa edetä.  Portaat on yksi hyvä tapa liikkua.  Niitä alkaakin olla monessa paikassa.  Siellä ei ketään katso nurjasti jos levähtelee välillä henkeä vetäen. Tasamaalla hiljaa kiiruhtaen jaksaa paremmin.  Reipas kävelykin takaa hyvän kunnon.  Minä vain olen aina ollut hölkkääjä.  Olen vain luullut, ettei eläkeläisen kunto kestä hölkkäämistä.  Kestää kyllä.   Hölkkäys täristää luitakin sopivasti.   Monesti olen kuullut viisauden: ei matka tapa vaan vauhti.  Vuorotellen käve