sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Polut vievät pellolle

Pientä ilon pilkahdusta tuli säähän, kun pysyy edes nollassa.  Kylmä sää tuo lisää mahdollisuuksia liikkumiseen.  Pellot pysyvät käveltävinä, eikä liika lumi ole esteenä kävelyreviirin kasvattamiselle.  Sänkipellot ovat mukavampia kävellä, kuin kynnetyt pellot.  Maastokengät jalassa  pienet muhkurat tunnu missään.  Tutuiltakin seuduilta löytyy kulkemattomia reittejä.  Peltoteitäkin löytyy, nekin ovat jotenkin piilossa.  Ne kun lähtevät usein talojen pihoista, eikä toisten pihoille arvaa mennä tuntemattoman.   



Sähkölinjat kulkevat pelloilla, sinne ei voi rakentaa mitään ihan alle.  Vapaita alueita jää viljelykseen ja ulkoilijoille.  En usko, että viljelijöitä harmittaa ulkoilu heidän pelloillaan.  Knhan sinne ei mennä kulkuneuvoilla pörräämään.

 Puoli tuntia peltokävelyä vastaa varmaan tunnin kävelyä tietä pitkin.  Tasaisessa maastossa on pakko keksiä jotain erilaista kuntoilun suhteen.  Porissa ei ole paljonkaan mäkiä missään.  Eivätkä ne ole ihan kotipihan tuntumassa.  Onnekkaasti asun pellon vieressä, voin hiihtää, kun on lunta tai kävellä jos on pakkasta. Näkymän avaruuskin kiehtoo, näen pitkälle.


Näin pellolla peuran jälkiä, niitäkin siis liikkuu näissä maisemissa.  Paljon jää näkemättä eläinkunnan liikkeistä.


tiistai 19. joulukuuta 2017

Apua terveellisempään elämään

Viikkoa ennen joulua on kaikkein huonoin aika aloittaa laihdutus, terveellisempi elämä tai kuntoilu.  Sitä minä nyt yritän.  Liityin kiloklubiin, saadakseni tietoa ja valvoakseni edes jonkun verran syömistäni.  Kun kaikki syömiset laittaa ylös, niin toivottavasti huomaa, kuinka paljon sitä oikein syö ja mitä syö.  Aika paljon saa syödä jos kulutus liikunnan avulla on yli 2200 kcal.  Laatu onkin se pointti, mitä siellä yritetään opettaa.  25 € satsaus kolmen kuukauden neuvontaan ei ole loppupeleissä paljon.  Mitä sillä saa: yhden tuhdin aterian ravintolassa, viiden kuukauden lehtitilauksen, 5 l bensaa tai kaksi viinipulloa.  Nuo mainitut voi muutenkin jättää ostamatta terveelisemmän elämän toivossa.


Liikun paljon omalla autolla.  Ostin kortin linja-autoon.  Sen avulla on mahdollista lisätä kävelyn määrää.  Vapaapäivinä voi mennä linja-auton kyydissä toiseen suuntaan ja kävellä takaisin.  Minulla on paljon toiveita lisätä liikuntaa.  


Uinti tietenkin jatkossakin kuuluu liikuntakarttaani.  Tänään uin 1000m, siinä kului kaloreita vajaa 300.  Se ei ole paljon.  Liikunnalla pelkästään ei laihdu, se on hyvä lisä kulutuksen maksimointiin.  Kun liikunnan saa saumattomasti mukaan päivän toimintaan, niin kulutus on hyvällä tolalla.  Kolme kertaa viikossa liikkuminen ei ole ylivoimainen tehtävä.  Syömisen terveellistäminen voi olla, yritän nyt kuitenkin.  Itselleen ei saa olla liian ankara.  Jouluun kuuluu herkut, jonka jälkeen voi taas ryhtyä toimenpiteisiin.

Youtubista löytyy muuten kivoja jumppavideoita kotijumpan harjoittamiseen.





torstai 14. joulukuuta 2017

Lenkkeily puhelimen kanssa

Luonto ei kaipaa lisä-ääniä, kun lenkkeilee.  En halua kuulokkeita korvilleni kuunnellaksi tähtien laulantaa tai uutispuuroa.  Nautin tuulen huminasta, lintujen ääntelystä, puiden kahinasta ja ihmisten äänistä.  Olen nähnyt lenkkeilijöitä, jotka tuijottavat puhelintaan, päivittäen ehkä sometiliään.  Puhelin on alkanut hallita meitä liikaa, ei osata enää nauttia liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta.


Pidän puhelinta mukanani, otan sen käteeni jos joku soittaa.  Nykyään on hyvä, kun puhelun voi häivyttää vastaamatta jos se ei halua vastata.  


Puhelin on oikeastaan mukanani kameran sijaisena.  Voin tallentaa kauniin näkymän.  Puhelimilla voi saada jo aika mukavan laatuisia kuvia.  


Kännykkään on lisätty valtavasti kaikenlaisia sovelluksia, joista en ole edes selvillä.  Olen käyttänyt sitä askelmittarina, karttana ja tietolähteenä.  Kai se jonkinlainen turvakin on jos sattuu jotain sellaista yllättävää, etten selviä siitä itse.

Ei kukaan tarvitse tosissaan 1000 € arvoista puhelinta.  Sitä pidän jo melkoisena huijauksena.  Sellaista en ainakaan uskaltaisi ottaa lenkille mukaan.






sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulun ajan mässäily

Nyt alkaa taas se aika, kun joka puolella tyrkytetään herkkuja.  On piparkakkua, pullaa, kakkua, suklaata ja jouluruokia.  Kaikki ne ovat hyviä, kun vain osaisin pysyä kohtuudessa.  Lautasta ei tarvitse täyttää äärimmilleen, kaikkia ei tarvitse maistaa ja jotakin voi jättää seuraavaksi päiväksi.  

Kauppojen hyllyt notkuvat kotimaista ja ulkolaista syötävää.  Tuotakin pitäisi ostaa ja maistaa, miksi?  Kän kaupassa pari kertaa viikossa osittain siksi, etten pysty kieltäytymään heräteostoista.  Heikko luonne ostamisen suhteen on huono piirre ihmisessä.  Pystyn ja saan itseni liikkumaan vähintään kolme kertaa viikossa.  Miksen pysty vastustamaan herkkuja ja liikaa ostamista?  Sen pystyisi joku psykologi selvittämään.

Tässä artikkelissa on monta näkökohtaa nautiskeluun.


Ei kannata kokonaan lopettaa herkuttelua.  Siinä on omat vaaransa.  Siinä voi retkahtaa ahmimisen puolelle, jos on pitkän aikaa vaatinut itseltään nollalinjaa.  Ahmiminen tuo pahan olon.  Kohtuus on se sana, jota pitää noudattaa.  

Pannukakku on tällä hetkellä uunissa ja on monta muuta suunnitelmaa jouluherkkujen valmistamiseksi.  Vaikeat ajat ovat edessä.  On joko lisättävä liikuntaa tai kohtuullistettava syömisen määrää.