Liikkuva ihminen

  Olin jo laskeutunut marraskuun hämärään ja luulin, että tätä harmautta se on loppuun saakka.  Ei ollutkaan.  Aurinko paistoin niin kirkkaasti, häikäisi oikein.  Aurinko paistaa niin alhaalle, tavoittaa silmät vaikka päänsä laskee.  Kävelylenkille oli pakko lähteä.  Tein parin tunnin lenkin ihan katuja kävellen.  Joenkin ylitin.  Tuuli oli aikamoinen, mutta leppeä, eikä lainkaan marraskuun kylmä ja kolea henkäys. Vanhan rautatien kävelysilta on suosittu ylityskohde.  On hienoa, että se on vielä säilytetty.  Junia en ole siinä nähnyt.  Mahdollista se voisi olla, ehkä.  Pakko sitä oli vielä filmatakin siis ylitystä.  Kova kohina on filmissä.  Se on tosiaan tuulinen kohta jos sää on tuulinen. Nautin ihan mahdottomasti kävelylenkistä.  Mieleni tuli oikein runolliseksi ja rustasin sellaisen kävellessäni. Aurinkoinen päivä marraskuussa lepohetki harmaudesta rakastan tuulen kohinaa, tempoilua lumettomissa oksissa varisten tepastelua kävelylenkin ihanuutta liedellä valmistuvaa kasviskeittoa t