Kehittyvien kaupunkien tapahtumia ei tule seurattua, muuten kuin menemällä paikan päälle. Riikaan mennessämme, ei ollut oikein mitään odotuksia tai toiveita. Emme olleet siellä ennen käyneet, joten lähdimme sinne mielenkiinnolla. Siellä tuli vastaan kaunis kaupunki, jota uudistetaan kovalla innolla. Rahat olivat välillä loppuneet kesken ja rakennukset olivat jääneet odottamaan seuraavaa tiliä.
Paljon oli rakennuksia rempallaan, joiden vastakohtana toisia oli remontoitu viimeisen päälle. Vanhaa rakennuskantaa on paljon jäljellä ja soisi niiden säilyvän. Nehän tuovat paljon turismia. Kaikki eivät välitä uusista innovaatioista vaan haluavat nähdä vanhaa rakennustyyliä. Sellaisia ei ole enää kenelläkään varaa rakentaa.
Samoin oli ihmisten menestymisten kanssa. Osa ajeli superhienoilla, menopeleillä toiset kerjäsivät pennosia tunneleissa. Varkaista varoitettiin monta kertaa. Emme heitä nähneet, emmekä kokeneet. Omaisuudesta pidettiin varmuuden vuoksi kaksin käsin kiinni. Säälitti tietysti mummot mukeineen, lapset huonoine soittotaitoineen ja monella kulmalla makailleet juopot. Elämä ei kellään ole helppoa siellä. Köyhät näkevät toisten elävän yltäkylläisyydessä, eikä itsellä ole välillä edes leipää.
En valita muutamaan päivään ruuan huonoutta tai halpoja vaatteita, niin hyvin meillä on asiat täällä Suomessa. Köyhiäkin on,mutta kupin kanssa ei tarvitse mennä kerjuulle. Alkoholistit ja huumekierteessä olevat ovat aikoinaan tiensä valinneet. Auttaa heitäkin pitää, mutta tahto pitää olla itsellä.
