maanantai 28. joulukuuta 2015

Metsäretki ja nuotion sytytys

Metsäretki joulupyhien jatkona piristää taatusti.  Pienessä pakkaskelissä metsässä tarpominen, varsinkaan kun ei ole lunta, on helppoa.  Maa on hiukan jässähtänyt ja kuivunut, askel ei painu kovin syvälle.  Ilma on raikas, aurinko nousee ja säteilee puiden takaa.
 
 
 
Jouluna on mässätty vatsa täyteen kinkkua ja laatikoita, niiden tuomaa kalorimäärää on suorastaan pakko lähteä kuluttamaan.  Askel joustaa ja hengitys huuruaa.  Ei tarvitse montaa kilometriä kävellä, kun tulee lämmin.  Tikkakin nähtiin kelossa naputtelemassa.
 
 
Nuotion sytytys
 
Nuotioon paras laittaa kuivia puita ja tuohta.  Väljästi asettelemalla ne syttyvät vaivattomasti.  Tietysti auttaa jos on varannut puita nuotiopaikalle tai tuo mukanaan.
 



Maanomistajan lupa tarvitaan nuotion sytyttämiseen.  Omalle maalle nuotion voi tehdä jos ei ole tulivaroitusta.  Makkara maistui lenkin jälkeen makoisalta.
 


 

perjantai 18. joulukuuta 2015

Liikuntataidot pysyvät muistissa

Mikään taito ei mene hukkaan.  Lapsena opitut taidot pysyvät selkärangassa elämän ajan.  Pyörällä ajo, luistelu ja hyppynarulla hyppääminen ovat taitoja, jotka muistaa, vaikka edellisestä tekemisestä olisi vuosia tai vuosikymmeniä aikaa.  Hetken tietysti kestää ennen kuin varmuus löytyy.  Haparoivista liikkeistä se alkaa aloittaessa.  Varovasti aloittaen ja sinnikkäästi tehden pääsee tuloksiin. 
 
Kirpputorilta ostetulla kiinalaisella hyppynarulla minä kokeilin hyppäämistä.  Aluksi ei meinannut onnistua millään.  Naru sotkeentui ja muutenkin meni päin prinkkalaa.  En jaksanut ensimmäisellä kerralla hypätäkään kuin minuutin tai pari.  Naruhyppely on aika rankkaa.  Kuntoni on aika hyvä ja luulin hyppiväni 5 minuuttia tuosta noin vaan, turha luulo.  Seuraavana päivänä onnistuin hiukan paremmin.
 

Hienoa olisi jos taitoja pitäisi yllä jatkuvasti.  Pyörällä ajan useinkin ja se taito pysyy plakkarissa.  Luistelusta on jo vähän kauemmin.  Sain lahjoituksena luistimet, joten sitäkin pitäisi kokeilla tänä talvena.  Se täytyy aloittaa vielä varovaisemmin kuin naruhyppely.  Luistelussa kun kerran kaatuu voi olla pää halki ja lonkka paskana. 
 
 
 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Pimeästä sisään liikkumaan

Joulun lähestyessä ja pimeän lisääntyessä liikkuminen alkaa olla aika haastavaa.  Pitkän työpäivän jälkeen ei ole aina halua lähteä lenkille.  Talven pimeydessä kaipaa valoja, joten sisäliikunta on poikaa. 
 
 
Lajikokeiluna oli tällä kertaa keilaus.  Vaativa laji ja painava pallo.  Yllättävän hyvin sain keiloja kaatumaan, vaikka en ole aiemmin yhtään kertaa palloa heittänyt.  Turvallinen laji se on kokeilijallekin.  Kädet ja selkä pitää olla kunnossa, muuten ei onnistu.  Tunti oli ihan tarpeeksi pitkä aika kokeiluun.  Tyky-päivän ansiosta voi kokeilla joskus jotain vähän eksoottisempaakin. 
 
Ei keilaus minun mielenkiintoani lajia kohtaan yhtään lisännyt.  Nyt ainakin tiedän miltä se tuntuu.  Keilaus on monien suosiossa ja on varmaan hyvää liikuntaakin jos sitä tekee pidempään.
 
Suomessa on hyvät mahdollisuudet sisällä liikkumiseen.  Kun sataa vettä ja räntää päin näköä, on mukava mennä uimahalliin tai liikuntasaleille hikoilemaan.  Kai se talvi ja lumi sieltä vielä tulee, että pääsee harrastamaan talvisia lajeja.
 
Jäälajeja pääsee paikoin harrastamaan jos on tekojääratoja.  Halleihin ei pääse kuin tosiharrastajat.
 
Jäähalli odottelee esiintyjiä.  Ei jääkiekkoa tällä kertaa vaan pieniä taitoluistelijoita