Purnausta lumen puutteesta

Tammikuu on kohta historiaa tältä vuodelta.  Sukset ovat pysyneet varastossa lumen puutteen vuoksi.  Haluaisin kyllä hiihtää ja mahdollisuuksiakin on tällä seudulla.  Jos pakkaa sukset autoon ja siirtyy 10 km, niin olisi jäähallista kerättyä lunta tehty 1km laduksi.  Se vain tuntuu niin tylsältä hiihtää porukassa.  

Haluaisin hiihdettäväksi avarat pellot ja pienet mäennyppylät sunnuntaihiihtäjän taidoille.  Säille ei nyt vaan voi mitään.  Toisella puolella Suomea on lunta metritolkulla ja täällä rannikolla musta maa.  On pitänyt tyytyä sauvakävelyyn, uintiin ja tavalliseen kävelyyn.  Niissäkin tulee hiki ja kunto kasvaa.  Suomalainen on tottunut talveen ja lumeen, mutta nykyiset talvet ovat syvältä.

Positiivisesti täytyisi suhtautua siihen mitä on.  Lumen sulaminen on siinä mielessä positiivista, pian avautuvat pyörätiet.  Jäisille teille en niin halukkaasti ole lähdössä.  Olen tullut sitä varovaisemmaksi, mitä enemmän ikää karttuu.  Liikunta pitää nykyään suunnitella kunnon mukaan.  Jaksanko liikuntaa paljon vai vähän.  Nuorempana se oli helpompaa, huilasi hetken ja taas jaksoi jatkaa.  Nykyisin palautumiseen menee kauemmin.

Liikkua kuitenkin pitää, että kunto pysyy ja mieli on korkealla.  Tunnin kävely säässä kuin säässä nostaa mieltä monta piirua korkeammalle.  Läheiseen laskittelumäkeen saatiin pakkasjakson aikana lumi ja monet iloitsivat siitä mahdollisuudesta.  Ei se ole minulta pois jos riittää iloa ja innokkuutta.  Se voi jopa tarttua.  Sitä oli oikein kiva katsella.

Tällaisilla keleillä kelpaisi ulkoilla pitempääkin.

Odotan lunta

Talviurheilua on vaikea toteuttaa, lumi puuttuu.  Tekojääradat, jäähallit, hiihtoputket ja lumetukset ovat arkipäivää nykyisessä Suomessa.  Lämpimät talvet eivät saa hiihdon ystävältä hyviä arvosanoja.

 

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat taviurheilun suurmaita.  Katetuilla jääradoilla voi vähän paikata asiaa, mutta mitä tekee hiihtäjä lumettomilla pelloilla ja metsissä.  Se menee sauvakävelyksi tai rullasuksilla lykkimiseksi.  Ei se tunnu samalta kuin pakkasella kiitää latua pitkin luistavin suksin.

 

Pian täytyy perua kaikki hiihtokilpailut muualla, kuin Lapissa tai jossain vuoristoissa.  Ilmaston vaihtelua on ollut ennenkin, se vain ei tunnu hyvältä.

 

http://ilmasto-opas.fi/fi/

 

Mitä on vielä tulossa, sitä ei tiedä kukaan.  Ei ole vielä kunnolla selvitetty, onko ihmisten toiminta syynä vai onko normaalia, että ilmasto vaihtelee.

 

Pitää vain muistella edellisiä talvia ja toivoa, että lunta vielä tulee seuraavinakin vuosina.

 

Viime talvena tuli jonkun verran lunta.  Lumi ei säilynyt maassa muutamaa viikkoa enempää.

 

 

Hiihto on hieno laji

Hiihto on hienoa ulkoliikuntaa.  Pieni pakkanen ei tunnu pahalta keuhkoissa.  Suksi kulkee eteenpäin mukavasti, samoin pito on kohdallaan.  Lenkki tuntui hyvältä sielussa saakka.  Hiihdossa keho on kokonaan liikkeessä mukana.  Hartiatkin saavat liikuntaa.  Hiihto on kuntoilutasolla kevyempää kuin hölkkä.  Suksen kanssa eteneminen on liukuvaa, jota voi vielä avustaa sauvoilla.  Hölkässä jalat kannattelevat kehoa ja jalkojen nostelu vaatii voimaa.

 

On mahtavaa kun voi valita kumpaa haluaa tehdä.  Yhtenä päivänä hiihtää, toisena hölkkää.  Siinä saa tehoharjoitusta päästä varpaisiin. 

 

 

Poriin tuli vasta tällä viikolla sen verran lunta, että hiihto tuntui hiihtämiseltä, eikä multakokkareiden väistelyltä.  Talviurheilukeskukset ovat erikseen, pelloilla ja metsissä hiihtelijöitä olisi enemmän, jos joku ensin tekisi ladun.

 

Joissakin paikoissa kaupunkien liepeillä moottorikelkka tekee latuja muuallekin kuin urheilukeskusten yhteyteen.  Niitä voisi olla enemmänkin.  Ei uppohangessa hiihtämisessäkään vikaa ole, vähän raskaampaa se on.  Enemmänkin se muistuttaa kahlaamista.

 

Uppohankikävelyä

Hangessa kävely ilman lumikenkiä on kuntoa vaativaa liikuntaa.  Sitä voisi verrata suolla tarpomiseen.   Urheilijat pystyvät juosten liikkumaan hangessa tai suolla, kuntoilijalle riittää kävely.  Siinäkin selkä kostuu ja hengitys tihenee.  Läheisellä pellolla minäkin kävin tarpomassa ja liitin mukaan vielä mäelle kiipeämisen auringon laskua katselemaan.  Pariin kertaan tuli kontattuakin, mäelle kuienkin pääsin.

 

Aina ei liikkuminen vaadi hienoja välineitä tai tiloja.  Ulkoilmassa uusia reittejä mennen tarjoaa kuntoilijalle haasteita.  Liikkujana kun olen yksinäinen susi, niin ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä.  Ja jos joku katsoo vähän hitaasti, onko sillä niin väliä.  Oman kuntonsa ja terveytensä takia voi vähän olla höpsö.

 

Ensimmäinen hiihtolenkki tänä talvena

Hiihtolenkki maistui mukavalta.  En pellolle arvannut mennä kun pakkaslumessa vajoaa niin syvälle.  Metsätiellä hiihtelin traktorinjäjissä.  Ei ollut perässähiihtelijöitä eikä vastaantulijoita.  Pakkanen oli 15 asteessa.  Ei haitannut yhtään.  Suksea toisen eteen sivakoiden sain punaiset posket ja lämmön kroppaan.

Vapaapäivän viettoa parhaimmillaan.  Kerätyt kalorit suorastaan rapisivat ladulle.  Nyt voi taas hiukan jouluna herkutella.

 

 Hyvää joulua

 

Sauvakävelyn lumoa

Hehkutan taas sauvakävelyn ihanuutta ja tehoa.  Pakkasesta ja viimasta välittämättä lähdin sauvomaan talvisin käyttämättä olevalle radalle.  Ei siinä kesälläkään kulje kuin resiinat.  Kuka kaipaa Lapin lumille kun etelässäkin on lunta ja pakkasta.  Lumi taiteilee kauniita maisemia. Niitä katsellessa mielikin virkistyy. 

 

Sauvoessa vartalo pysyy oikeassa asennossa ja kävelyvauhti kiihtyy aivan kuin huomaamatta.  Siinä saavat liikettä kädet, hartiat ja jalat.  Pito on parempi kuin hiihtäessä.  Henki kulkee paremmin kun ei voi kulkea hartiat lysyssä niinkuin tavallisesti. 

 



Hiihtolenkkejä odotellessa

Lunta tulee tällä hetkellä oikein kunnolla.  Se vain ei taida olla vielä pysyvä lumi täällä Satakunnassa.  Hiihtoon riittävää lumimäärää saa odotella jos haluaa pellolla hiihtää.  Kai sitä jäähallista roudattua lunta pitkin pääsee kohta sujuttelemaa.  Minä vain en halua lähteä sinne ladun tukoksi.  Ainakin tuntuisi siltä, kun en ole hyvä mäenlaskija.  Peltoa pitkin hiihdellessä tuntee avaran luonnon ja on yhtä raskasta hiihtää tasamaata kun on pakko koko ajan työskennellä päästäkseen eteenpäin.

Hiihto on tehty suksien suhteen liian vaativaksi.  Kun tarpeeksi pistää pitovoidetta ettei lipsu ja jonkun verran luistoa niin hiihto on sunnuntaihiihtäjällekin nautittavaa.