keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Liikuntaa esteistä huolimatta

 Liikkuminen jatkuu, tapahtuu sitten mitä tahansa.  Korona väijyy maakunnan rajalla.  Satakunnassa on ollut syksyllä rauhallista ja olen päässyt harrastuksiini.  Vielä ei ole vaikuttanut jumppaajien määrään pelko taudin saamisesta.  Sali on ollut lähes yhtä täynnä kuin aloitettaessa.  Se on omastakin toiminnasta kiinni, onko vaaravyöhykkeessä. Ei sairaana salille, eikä mennä kovin lähelle toista ihmistä.  On paljon mielenkiintoisempaa jumpata ohjauksessa, kuin yksin telkkarin ääressä.  Näkee ettei se tahdissa pysyminen aina suju muiltakaan.  Eikä ole niin vakavaa, vaikka ei pysykään.  Tehokkaampaa liikunta on ryhmässä, yksin tulee välillä helpotettua liikaa.  Yksin voi haravoida, joka sekin on tehokasta liikuntaa.



Toinen harrastuspaikkani,uimahalli, vaikutti tänään vähän tyhjältä.  En tiedä mistä johtui, oliko aika jotenkin sellainen.  Aamu-uimarit olivat jo käyneet.  Jatkoin haastettani, tänään 1300 m.  Tämän talven tavoite 2000 m.  Hyvin harjoitus meni.  Ei matka tapa vaan vauhti tai se, etten osaa uintitekniikkaa.  Rintauinnissa väsyy selkä ja niska, joudun kääntymään välillä selkäuintiin, jota en osaa senkään vertaa.  Olisi joskus pitänyt mennä tekniikkakurssille.



Kolmatta harrastustani ei pistä poikki, kuin sairastuminen.  Ulkona kävely, hölkkä ja pyöräily, niitä voi harrastaa melkein koska vaan.  Jos sää tuntuu kovin pahalta, liikkeelle lähtemistä voi siirtää toiseen päivään.  Välillä voi harrastaa vaikka rannalla kävelyä.  Yyterissä en ole kesällä käynyt kertaakaan, syksyllä siellä voi kävellä, rantahiekka on yllättävän kovaa.


Pitää olla tyytyväinen kun pääsee liikkumaan omin jaloin.  Näen päivittäin henkilöitä, jotka liikkuvat sitkeästi vaikka heillä on paljon enemmän rajoitteita.  Joku lenkkeilyttää koiraa pyörätuolista käsin, toinen ui ilman toista jalkaa  ja molemmat tekevät liikuntaansa kovalla vauhdilla.  On hienoa, että paraliikunta on saanut sijansa urheilukentässä.  Se ei ole yhtään sen vähempiarvoista, kuin ns. tavallinen urheilu.




perjantai 9. lokakuuta 2020

Vedenelävä horoskoopissa, skorpioni

 Taas se pahuksen korona uhkaa tulla meitä sairastuttamaan.  Onneksi Satakunnassa on vielä hyvä tilanne.  Nyt täytyy koittaa käydä jumpassa ja uimassa, niin kauan kuin tauti ei estä.  Kokeilin jo yhden kerran käydä talviuinnissakin maauimalassa.  Silloin ei ollut ollenkaan kylmä ilma, joten ei se avantouinnilta tuntunut.  Seuraava kerta on jo suunnitelmissa.  Lämpimässä uimahallissa kävin eilen, eikä siellä ollut ruuhkaa, sain uitua omaa vauhtiani.  Tavoitteeni on uima-altaassa 2000 m.  Eilen uin 1200 m.  

Jotenkin altaassa uinti on minulle sopivampaa talvella.  Kesällä toki voi pulahtaa mihin järveen tai jokeen tahansa.  Joessa minä olen uimaankin oppinut.  Kirjoitin siitä toiseen blogiini, miten tärkeä joki minulle on.



https://puutarhapolunvarrelta.blogspot.com/2020/10/kokemaenjoki-maisemani.html

Olen horoskoopiltani skorpioni, jonka suosikkielementti sanotaan olevan vesi.  Näin sanoo ainakin tämä tulkitsija https://www.tunturisusi.com/horoskoopit/skorpioni.htm

Olen sen kokenut aina omaksi paikakseni.  En ole mikään hyvä uimari.  Räpiköin sammakkoa omalla tavallani.  Eteenpäin silläkin tavalla pääsee.  Haluaisin oppia käyttämään uimalaseja, en ole vielä oppinut.  Pystyn uidessa laittamaan pään veden alle, silmät kiinni.  En tiedä miltä se näyttää katsojasta, mutta en välitä siitä.  Tunnen olevani sammakko tai vettä ylittävä apina.  





Peltohiihtolenkki