Lenkille taas

 Nyt tuleekin hyvä lisä liikuntaan ihan lähelle minua.  Pitkät portaat valmistuvat syksyllä.  Nyt lähdin ihan liikkumaan muuten.  Pieni metsälenkki piristää aina.  Tosin nyt tekemääni lenkkiä en uskalla koko matkaa hölkätä, koska polku on kovin kallioinen ja puun juuria paljon.  Hienoa oli ihailla heräävää luontoa.  Maastokartasta voi aina tarkastaa missä on kulkenut.

Polkua on niin paljon kuljettu, että juuret ovat paljaana samoin kalliot.  On pakko katsella jalkoihin ettei ole nenällään.

Männyt ovat sitkeitä ja roikkuvat kallion päällä monet vuosikymmenet.

Rentukat ja valkovuokot kukkivat.  Ne antavat muuten karuun maisemaan herttaisen lisän.

Tämä polku päättyy minulla aina vanhaan rautatiehen.  Sen toivottaisiin jatkavan toimintaa, mutta rautatie on huonossa kunnossa, kelpaa vain resiinoille jos niillekään.

Lenkin jälkeen hyvä venyttely.  Sitä olisi vielä enemmän pitänyt harrastaa.  Jämähtäneet lihakset eivät ole mikään mukava juttu.  Olen googlettanut vaivaani.  Löysin vähän ohjeitakin.  Tämä venytys on vähän helpottanut vaivaa.  Polven vetäminen ylös vastakkaista olkapäätä kohti.  Hain tietoa iskiaksesta ja piriformis-syndroomasta.  Ainakin oireet viittaavat  siihen.

https://hoidaitse.fi/piriformis-syndrooma/

Yksinäisten hetkien vaikeus helpottuu luonnossa

 Pitkät pyhät olivat ennen monelle yksinäiselle todella hankalia.  Kaupat olivat kiinni, eikä huvitilaisuuksia järjestetty.  Nykyisin on toisin, paitsi korona-aika voi olla vielä hankalampi yksinäisyyden mahdolliseen lievittämiseen.

Yksinäiselle yksikin ystävä voi riittää.  Luonto on ystävä kaikille.  Sitä voi koska tahansa mennä tapaamaan.  Siellä voi piipahtaa milloin vain haluaa.  Siellä näkee, useimmiten kaukaa, lintuja ja muita eläinystäviä.

Maaseudulla on vielä se ihmeellisyys, joka kaupunkilaiselle voi olla yllätys.  Minuakin tervehti kylän raitilla ihan uppo-oudot ihmiset.  Ei se paljon vaadi, kun kättänsä heilauttaa.  Kaupungissa pidettäisiin sellaisia ihmisiä vähän höppäninä.

Kevään ensimmäinen kyy lämmitteli pellon pientareella vähän kankeana.

Joutsenien kevätpuuhia kävin ihmettelemässä.  Ne ovat kauniita lintuja.  Tämä muuten ei ole järvi,  järvessä on vesi niin korkealla ja vielä jäässä, joten vesi makaa viereisellä pellolla.  Hyvä lepopaikka tämä peltoaukea on siihen saakka.

Kevät on heräämisen aikaa.  Kaikki on mahdollista.  Menee ja tekee tai vain ihailee muiden aikaansaanoksia.

Luonto parantaa

 

Kun melkein kaikki tapahtumat ovat tauolla, voi aina nauttia luonnosta.  Aurinko nousee päivittäin korkeammalle ja valaisee. Lumi tehostaa valaistusta.  Vähän ankeammatkin maisemat näyttävät kauniimmilta.  Tuntuu, kuin silmätkin näkisivät enemmän.

En usko mihinkään ihmeparantumisiin, mutta luonto auttaa jaksamaan.  Elämä on tässä ja nyt.  Ei auta,vaikka kuinka valittaisi surkeutta ja olisi melkein maansa myynyt.  Alhosta on noustava useimmiten omin voimin.  Tänäänkin aurinko nousee.

Helmikuun puolessa välissä aurinko ei vielä jaksanut nousta metsikön yläpuolelle, mutta siellä se jo kurkisteli puiden välistä.

Käyskentely luonnossa herättää ihmisessä keväällä heräämisen tunteita.  Ihan kuin olisi nukkunut talviunta.  Minäkin olen liikkunut talvella laduilla ja teillä, mutta lopputalvi ja kevät antaa erilaisen tunteen.  Selvisin pakkasesta, kylmästä ja selviän tästä korona-ajastakin.  Ihminen on selviytyjä luonnostaan.

Virtaavat vedet vapautuvat ensimmäisenä jään vallasta.  Tämäkin kuvissa oleva Langinkoski virtaa jo kuohuvana helmikuun viimeisinä päivinä.  Tämä talvi on pitkään aikaan ollut kunnon pari kuukautta kestävä talvi täällä Satakunnassakin.  Vielä hiukan pitempään se olisi saanut jatkua.  Kaikkea ei voi saada.  Maaliskuussa ei täällä päin ole moneen vuoteen ollut lunta.

Luontoa ja historiaa

Ajeltiin aikamme kuluksi Ellivuorelle ja käveltiin hienossa lumisessa metsässä.  Katseltiin muiden laskemista mäessä ja ihailtiin maisemia.  Ellivuori on sen verran sivussa Pori-Tampere tieltä, että sinne on oiken mentävä ja hyvä oli, että mentiin.  Pikkupakkasessa posket punertuvat ja happi kulki keuhkoihin, kun kävelimme Pirunvuorelle ylös.  Pieni historiantuntikin siitä tuli.  Kivilinnaan ei näin talvella pääse, mutta kylttejä lueskelimme, linnasta ja sen rakentamisesta.

Luonto oli paljon lumisempi mitä Porissa.  Lumi on kaunis elementti, joka peittää ja parantaa maisemaa.  Metsässä ei paljon ihmisiä näkynyt vaikka hienot ladut oli tehty ja kävelemäänkin pääsi hienosti.

Lumetukset olivat osassa mäkiä vielä käynnissä, mutta toisissa mäissä kävi vilske.  Minua ei ole ikinä kiehtonut laskeminen.  Olen sen verran pelkuri, pelkään laskea hiihtolatujen mäistäkin jos on liian mutkainen.

Alue vaikuttaa mukavalta talviurheilupaikalta.  Siellä on kai makuupaikkojakin tarjolla ja karavaanareiden alue.  En tutustunut tarjontaan, kun olimme vain käymässä.  Kiva reissu kaikenkaikkiaan.  Vähän erilainen sunnuntaipäivä

Pieni retki Ahvenanmaalle

Matkailu avartaa tai sitten ei.  Kävelyä tulee harrastettua huomaamatta, portaita ylös ja alas, mäkeä ylös ja alas, kierretäänpäs pieni lenkki, kun tuli käveltyä harhaan. Yhtäkaikki pieni matkustelu on mukavaa.  Pari päivää muissa maisemissa tekee terää itse kullekin.  Kotiolot maistuvat taas mukavammilta hetken aikaa.  Käväisimme Ahvenanmaalla kiertelemässä.  Tutustuttiin Kastelholman linnaan ja katselimme maisemia monella puolella saarta.  Auton kanssa oli mukava siirtyä paikasta toiseen, saatiin katsottua isompi pala merenrantoja.  Auton hinta ei paljon nostanut budjettia.  

Linnan historiaa opiskeltiin kylteistä ja käveltiin ympäri muureja.  Linnaa on paljon korjailtu, paljon on vielä korjattavaa.  On hienoa, että säilytetään Suomen historiallisia rakennuksia tai Ahvenanmaan, sehän on melkein oma maansa.

Borholmin linnan rauniot ovat vain raunioita.  Se on laajana alueena hyvä ulkoilupaikka.  Siellä olisi mielellään kierrellyt kauemminkin, väsymys alkoi painaa.  Aikaa oli aika vähän varattuna, oma mieli vaati aina siirtymistä paikasta toiseen.

Tiet olivat hyvässä kunnossa, ei oikein kuopan kuoppaa.  Ihmeellisen vähän liikennettä, oli kyllä arkipäivä, kun oltiin liikkeellä.  Ihan mukava on käydä katsomassa paikkoja, missä ei ole ennen ollut.

Hankikantohiihto

Hankikantohiihto pelasti täysin hiihtokauteni.  Porissa ei näillä lähikulmilla viitsinyt lähteä hiihtämään.  Viime kerralla sai jo väistellä multaa ja hevosenpaskoja.

Pohjois-Satakunnassa on vielä täysi talvi.  Talvilomapäivät osuivat kerrankin oikeaan kohtaan.  Kyllä kannatti lämmittää koko talven kylmänä ollut mökki.  Pakkanen oli kovettanut hanget pelloilla ja lunta oli vielä runsaasti.  

Hiihtelin hankia ja metsäteitä.  Nimenomaan hiihtelin.  Ei se ollut mitään hampaat irvessä hiihtämistä, vaikka hiihtelyssä hiki tulikin.

Nautin talvinäkymistä ja pysähtelin vilkuilemaan ympärilleni.  Minua ei pelota liikkuminen metsässä.  Näin paljon hirven ja peuran jälkiä.  Kai siellä joku petoeläinkin liikkuu, kun saaliseläimiäkin on.

Pelloillakin oli nautinnollista sujutella ilman uppoamisia.  Tunsin meneväni oikein vauhdilla eteenpäin.  Pientä lasketteluakin sai harrastaa, kun pellot ovat usein rinteessä, kallellaan jonnekin päin.  Aurata oikein piti, ettei olisi mennyt liian vauhdikkaasti.  Hankikantoja ei pääse kokemaan edes joka talvi.  En ole pitkään aikaan hiihtänyt monena päivän peräkkäin.  Lihakset kipeytyivät normaalisti, ei liikaa.  Nyt jaksaa taas tehdä työpäiviä jonkun aikaa.

Polkujuoksua, niin kauan kuin polvet kestää

Minulle polkujuoksu on ollut aina muotia.  Nyt se vain hyppää lehtien sivuilta, niin kuin juuri keksittynä lajina.  Useimmiten menen tuttuja polkuja, mutta nekin ovat joskus olleet tuntemattomia.  Pakkasaamuna polut ovat vaarallisia liukkaiden juurien ja pudonneiden lehtien takia.  Lisäksi polullani on paljon kiviä, kaatuneita puita, kallioita ja jäätä.  

Polullani yhdistyvät vuoristogasellin ja aitajuoksijan taidot.  Nämä teen paljon hitaammin ja kömpelömmin, mutta kuitenkin.  Metsä on jätetty luonnon hoidettavaksi, eikä puita ole kerätty polulta pois.  Se tekee liikkumisen siellä mielenkiintoiseksi, koskaan ei tiedä mitä siellä on tapahtunut edellisen kerran jälkeen.

Toki siellä näkee hienojakin juttuja.  Aurinko siilautuu puiden runkojen lomasta.

Pihlajamarjarypäleet loistavat sinistä taivasta vasten.

Edellisen kerran jälkeen matkani varrelle oli ilmaantunut hevoslaidun.  Se tuntui jotenkin eksoottiselta, koska en asu maalla.

Luonnosta löytyy aina uusia polkuja, joita voi mennä ensin vähän matkaa ja palata takaisin.  Seuraavalla kerralla sitten pidemmälle.  Metsissä risteilee valtava polkureitistö.  Osa on ihmisten tallomia, osa eläinten.  Sieltä voi löytää kauniita näkymiä, yllättäviä tapahtumia ja ainakin raitista ilmaa.

Keväisellä metsäpolulla

Metsäpolut ovat jo niin kuivia, että niillä on mukava astella.  Lähdin minulle mieluisimmalle metsäpolulle lähimetsään.  Useimmiten kävelen siellä enkä hölkkää, koska maasta on kallioista ja välillä liukastakin.  Siellä saa melkein aina yksinään ulkoilla.  Polku ei ole varsinaisesti merkitty ja se on tiedossa vain paikallisille.

Porissa ei ole paljon kumpuilevia polkuja, tässä polussa riittää hiukan haastetta puunjuurien ja kallioiden takia.

 Aurinkoinen päivä siivitti askeleitani.  Oli tämän kevään lämpimin päivä.  Linnut sirkuttivat metsässä.  Välillä piti seisahtua kuuntelemaan kevään ääniä ja valokuvaamaan etenemistä.  

Kalliopolku ei ole kovin pitkä, kaiken kaikkiaan n. pari kilometriä.  Tosin ensin täytyy lähtöpaikkaan kävellä toinen mokoma ja takaisin sama matka.  

Juuret tekevät kallioiden päälle hienoja kuvioita.  Niiden täytyy, jotta pysyvät siellä.  Toivottavasti ei hetkeen aikaan kukaan saa ideaa mennä kaatamaan puustoa sieltä. 

Polku kulkee välillä kalliolla, välillä alempana metsässä.  Siellä saa hienoja luontokokemuksia, saa olla hiljaisuudessa.  Välillä kuuluu autonmoottoreiden kumu kauempaa, eivät ne kaukana ole.  Tuntee kuitenkin olevansa luonnossa. 

 Tämä kohta vaatii jo vähän kipuamista.  Liukkaalle kelillä on vähän hankalakin.  Liikuntarajoitteisille tämä polku ei sovi.  Aina voi vähän haastaa itseään ja monessa paikassa voi kiertää pahemmat paikat.

Metsäpolulla ei tarvitse olla mitään ihmeellistä.  Kaunis metsä riittää.  Sehän on tutkimuksilla todistettu, metsä tekee hyvää keholle ja mielelle.

Puiden halausta en ole vielä kokeillut, sekin voi olla hyvää terapiaa.   

Pori-Haapamäki rata on vielä jonkunmoisessa kunnossa.  Ainakin sitä pitkin on hyvä kävellä.