Metsään menevän mieli

 Sieniretket ovat ohi, samoin marjaretket ja mökkikausikin alkaa olla ohi.  Onneksi metsää on kaupunkiasunnonkin lähistöllä.  Pääsee edes lenkille metsään pois asfalttiteiltä.  Ihmeen vähän ihmisiä liikkuu metsissä kaupunkialueella, vaikka hyvät polut halkovat monenlaisia maastoja.  Joitakin koiran ulkoiluttajia näin.  Minä nautin metsän rauhasta ja puiden näkemisestä.  Aivan kuin happea olisi enemmän ilmassa.  Peltojakin näkee ihan muutaman kilometrin päässä keskustasta.  Se on tietysti plussaa, kun ei asu suurkaupungissa.

Seitsemän ja puolen kilometrin lenkki kävellen ei tuntunut liialta.  Reipasta vauhtia astelin eteenpäin.  Aamulla on hyvä lähteä lenkille, kun ei vatsassa ole kuin aamiainen.  Jos vain saisin itsestäni irti tämän tavan joka aamu.  Tässä on jo muitakin askelia, kuin metsälenkki.  Askelmittari on mukava olemassa puhelimessa.  Olen laittanut tavoitteeksi 6000 askelta päivässä.  Eihän se toteudu joka päivä.  En siitä kuitenkaan itseäni moiti.  Joskus on vain erilainen olotila tai harrastaa jotain muuta liikuntaa.

Hirvimiehetkin alkavat kokoontua metsiin.  Ihmettelinkin mikä autopaljous yhtäkkiä tuli vastaan pikkutiellä.  Punatakkisia ihmisiä autot täynnä.  Jossain ne hirvet piilottelevat, kun minä en näe niitä ikinä metsässä.   Kauriit tulivat takapihan viereen syömään sinne heittämiäni omenoit.  Ehkä ne tulivat suojaan ampujilta.

Vanha rautatie on yksi kulkuteistäni.  Siinä ei kulje kuin joskus resiinat.  Se on suljettu Pori-Haapamäki radan alkupää.  

Tuli taas hyvä olo kävelylenkillä.  Ajatukset lähtivät heti rientämään kaikenlaiseen tekemiseen, joita aion joskus tehdä.  

Löydä ja liiku

 Hienointa liikuntaharrastuksessa on löytää uusia reittejä ja polkuja.  Niitä täytyy etsiä välillä kartoista, esitteistä tai ottaa vinkkejä toisten löytämistä kokemuksista.  Ihan parinkymmenen kilometrin säteellä asuinpaikasta voi löytää ns. aarteen.  Ensin voi mennä autolla tai polkupyörällä ja kävellä vasta sitten.  Tämä kuohuva kohina on Noormarkun Ruukin alueelta.  Sieltä lähtee kävelypolku metsään. Puistossakin voi kävellä jos ei metsässä viihdy.

Uusia kuntoilu - ja luontopolkuja tehdään uusien alueiden viereen, että asukkailla olisi kotiovelta lyhyempi matka liikkumaan.  Niistä hyötyvät muutkin.  

Metsään tehdyt kuntopolut ovat suojaisia ja voi ihailla sammaleista metsänpohjaa ja suuria puita.  Tämäkin oli ympärysmitaltaan kahden ihmisen sylin pituinen.

Kaupungissa voin tehdä omia reittejä.  Valloittaa oma kaupunginosa ja kaupunki vaikka katu kerrallaan.  Kartan voi ottaa apukeinoksi.  Siihen voi merkata mitkä kadut on tullut kierrettyä.  Kaupungissa on katuja paljon.  Niiden kävelemiseen voi mennä pidempikin aika.  Ei kannata kiirehtiä.  Silloin kun tympäisee, ettei ole mitään tekemistä voi lähteä kävelemään  uusia reittejä.

Metsään kuntoa kohottamaan

 Metsät ovat hienoja paikkoja kunnon kohottamiseen.  Taannoin katselin Mietoa televisiossa, joka kehui suon hienoutta samaan hommaan.  Suot voivat olla tavalliselle kuntoilijalle liian haastavia.  Metsän suojassa sammalten pehmeydessä voi etsiä itselleen sopivan vaativuuden.  Keväällä on näkyvyyttäkin tarpeeksi, ettei tarvitse pelätä eksymistä.

Välillä voi valita vähän kallioisempaa reittiä ja kiipeillä kallioilla.  Jos ja kun menee oudompaan maastoon voi ladata puhelimeen maastokartan, sillä pärjää hyvin. Sen voi ladata ilmaiseksi google playltä.  Minäkään en uskalla lähteä ihan uppo-outoon maastoon ainakaan kovin pitkälle.  Katselen koko ajan ympärilleni ja koitan tunnistaa jotain tuttua näkymää.

Metsissä liikkuu paljon hirvieläimiä, joiden polkuja on helppo kulkeaa.  Ne eivät aina mene suoraan sinne minne itse on menossa.  Senkin takia kannattaa seurata ympärilleen.  Minä nautin suunnattomasti metsän väreistä ja sen antamasta suojan tunteesta.  Vaikka siinä on pieni jännityksen tunnekin niin turvallisempaa metsässä on kulkea, kuin kaupungin kaduilla.

Suomen metsät ovat pääosiltaan niin hyvin hoidettuja, ettei siellä ole koskematonta risukkoa kulkemista estämässä.  Mieluummin katselen hoidettua metsää, kuin metsää, jossa puut ovat kaatuneet ristiin rastiin.  

Eksyminen metsään

Todella tehokas liikkumistapa on mennä metsään missä ei ole kunnon polkuja ja ojia joka kymmenen metrin päässä. Tehokas liikkuminen ei ollut minulla ensisijainen tarkoitus, kun lähdin käymään, ei niin tutussa paikassa, mutta olen siellä ennenkin käynyt. 

Sinnepäin meni ihan hyvin.  Ihastelin metsää ja pääsin aika vaivattomasti paikkaan johon olin menossa. Paikka on Vähäjärvi, joka ei ole oikein järvi lainkaan.  Kun katsoin Googlemapista sijaintia jälkeen päin, oli hyvä, että suuntavaisto jotenkin pelasi, enkä lähteny toiseen suuntaan

https://www.google.com/maps/place/V%C3%A4h%C3%A4j%C3%A4rvi/@61.8885031,21.9718212,390m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x468855b6d788728b:0x33f13b53666c01b1!8m2!3d61.888222!4d21.9778244 

Olisi pitänyt mennä samaa reittiä takaisin, olin liian itsevarma, enkä mennyt.  Olin mennessäni ylittänyt vain yhden ojan, nyt olin mennyt jo toisen yli ja tiesin olevani väärällä reitillä.  Kuinka metsä voikin näyttää samanlaiselta joka puolella, varsinkaan, kun en ole mikään suunnistaja.

Kuljin taas vähän matkaa, eikä tie tullu näkyviin.  Aloin jo olla vähän hermostunut, eikä metsä näyttänytkään enää niin kauniilta.

Onneksi olin ottanut kännykän mukaan ja sain siitä esiin kartan.  Metsätiellä, josta olin mennyt metsään, ei ollut nimeä, mutta laitoin seuraavan tietämäni kohteen.  Sitten löytyi tien pää.  Ei se mistä olin lähtenyt vaan seuraava.  Olin vähän hämmentynyt, miten voi mennä niin eksyksiin pienellä alueella.

Seuraavalla kerralla kannattaa varmaan ladata jo valmiiksi maastokartta esiin.  Tai pysyä merkityillä reiteillä tai säilyttää näköetäisyys mökkiin.  Viimeinen mahdollisuus olisi ollut soittaa apua mökkiin jääneeltä.

Lisääntynyt vapaa-aika tuo paineita liikkumiseen

Liikkumiseen on tullut jonkin verran haasteita rajoitusten takia.  Eivät ne silti estä liikkumista.  Luovuutta on löytynyt monilta.  On pihajumppaa ja tanssia, lenkkimaastot ovat hyvin käytössä ja kuntoseurat ovat laittaneet livetreenejä facebookiin sekä youtubeen.  Olen itsekin osallistunut muutamaan jumppaan.

Ihmiset kaipaavat toisia vierelleen, jopa minäkin.  En minäkään kaipaa lenkittäjää, mutta on mukava nähdä jos muut liikkuvat näköetäisyyden päässä. 

 

Keksein itse lisätä kävelyyn voimaelementin.  Otin molempiin käsiini kouran kokoiset kivet ja nostelin niitä kävellessäni.  Tosiasiassa ne olivat käsissäni, kun kävelin metsätiellä, jolla ei liiku juurikaan ketään. Itseäni rauhoitellakseni kilauttelin kiviä välillä yhteen eläimiä karkottaakseni.  Tuskin yksikään  susi olisi niitä pelästynyt.  Se oli vain varmistuksen varmistus.  En ole siellä enkä muuallakaan metsässä nähnyt varpusta isompaa eläintä.  Olen sielläpäin lenkkeillyt sentään monta kymmentä vuotta.

Kaupungissa eläimet tulevat melkein takapihalle, metsissä niitä ei näe, vaikka kulkisi miten pitkään.

 

Jäädessäni nyt pois töistä, minun pitää liikkua paljon korvatakseni töissä tehdyn liikunnan.  Se tulee olemaan vaikeaa.  Tosin pois jäävät  melkein joka päivä taukohuoneen pöydällä tarjolla olevat karamellit ja pullat.  Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat lihoneet kymmeniä kiloja tai muuten vain lysähtäneet nauttimaan vapaa-ajasta.  En halua aikatauluttaa tekemisiäni,  liikkumisesta voisi tulla pakkopullaa.  Liikkumisen on tultava omasta halusta. 

 

Kuvattavaa riittää

Ensimmäiset pakkasaamut on koettu.  Tuntuu kylmältä, mutta näyttää kauniilta.  Huurteiset puut  ja pellon pientareet säilyvät valkoisina jonkun aikaa ennen kuin aurinko alkaa lämmittää tarpeeksi.

Kamera mukana kiersin taas metsää ja ihailin näkymiä.  Tavallisen kuvaajan on turha yrittää löytää kuvattavia eläimiä, jos mahdollisuuksia ei ole kopissa istumiseen tai sitten omaa suurta kärsivällisyyttä.  Maisemissakin riittää kuvattavaa.

Kävely raikkaassa syysilmassa on virkistävää.

Hankin sen takia riistakameran, koska tiedän mökkimme ympäristössä kuljeskelevan vaikka minkä rotuisia eläimiä.

Ensimmäisenä yönä tosin sain kuvaan vain peuran takapään.  Olen odottavaisella mielellä, että kameran eteen ilmaantuisivat kettu, supikoira tai mäyrä.  Houkutteluksi pientä syömistä.  Eihän kamera mikään kovin laadukas ole, mutta sillä on hyvä aloittaa.

On hauska tietää minkälainen eläinkunta valloittaa pihamaan, kun ihmiset nukkuvat.

Kameraa voi siirrellä ja laittaa kuvaamaan päivällä lintuja ruokintapaikalla.