Liikkuva ihminen

Liikkumiseen on tullut jonkin verran haasteita rajoitusten takia.  Eivät ne silti estä liikkumista.  Luovuutta on löytynyt monilta.  On pihajumppaa ja tanssia, lenkkimaastot ovat hyvin käytössä ja kuntoseurat ovat laittaneet livetreenejä facebookiin sekä youtubeen.  Olen itsekin osallistunut muutamaan jumppaan. Ihmiset kaipaavat toisia vierelleen, jopa minäkin.  En minäkään kaipaa lenkittäjää, mutta on mukava nähdä jos muut liikkuvat näköetäisyyden päässä.    Keksein itse lisätä kävelyyn voimaelementin.  Otin molempiin käsiini kouran kokoiset kivet ja nostelin niitä kävellessäni.  Tosiasiassa ne olivat käsissäni, kun kävelin metsätiellä, jolla ei liiku juurikaan ketään. Itseäni rauhoitellakseni kilauttelin kiviä välillä yhteen eläimiä karkottaakseni.  Tuskin yksikään  susi olisi niitä pelästynyt.  Se oli vain varmistuksen varmistus.  En ole siellä enkä muuallakaan metsässä nähnyt varpusta isompaa eläintä.  Olen sielläpäin lenkkeillyt sentään monta kymmentä vuotta. Kaupungissa eläimet t

Lähellä asuminen ei auta, että tuntisi lähiseutujen luontokohteet.  Vihjeiden ja suosittelujen kautta löytää katsomattomia paikkoja. Porin Lavian ja Suodenniemen rajalla oleva Pirulanvuoren näkötorni oli tällainen kohde.  Nyt se tuli korkattua. Suuntasimme sinne kauniina kevätpäivänä.  Sinne pitääkin mennä lumettomana aikana koska siellä ei ole talvikunnossapitoa.  Kauniit helmiketjussa olevat järvet ovat perisuomalaista maisemaa.  Tämä maisema on kuvattuna euron kolikon toisella puolella.  Kävely 250 m sorattua tietä ja parit portaat oli noustava päästäkseen näkötornin juurelle.  Torni on rakennettu 2012 Suodenniemen Lions Clubin toimesta.  Kaunis metsä ympäröi tornia.  Kapuaminen, ensin polkua ja vielä portaita torniin, ei ollut kovin raskas.  Tietysti liikuntarajoitteiselle tämä paikka ei sovi. Torni on niin korkealla kalliolla, näkyy hyvin pitkälle.  Puiden latvat eivät ole esteenä, niin kuin monen tornin kohdalla.  Näin keväällä maisema oli vähän

Kaunis kevätpäivä sai lähtemään kävelylenkille keväiseen Kirjuriin.  Paljon muitakin ulkoilijoita oli saapunut.  Viileä, suorastaan kylmä tuuli, ei pelota kävelijöitä.  Näinä aikoina on suorastaan pakko päästä pihalle.  Raikas ilma tasoittaa tunteita ja antaa virkistystä kestää kireitä aikoja.  Sairaana ei tietenkään saa mennä edes lenkille, kuin omaan pihaan.    Kyllä kevät on vuodenajoista se, joka herättää liikkumaan ja puuhailemaan ulkona.  Miten mukavaa on, ei liian lämmintä, ei hyttysiä eikä talvista pakkasta.   Aution näköistä oli vielä.  Puut ovat lehdettömiä ja ruohikko ruskeaa.  Vesi kuitenkin kimmeltää auringonpaisteessa ja taivas on sininen.  Kyllä niitä harmaita sateisia päiviä on ollut tänä talvena ihan tarpeeksi.  Lunta ei ole ollut kuin nimeksi näillä seuduilla.  Pohjoisemmassa toki enemmän.  En kadehdi heitä, mutta kumminkin tuntuu epäreilulta. Kokemäen joessa on pahoja pyörteitä, jotka vievät pohjaan jos uskaltautuu uimaan.  Ei toki nyt, mutta kesällä uimareita on var