keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Lisääntynyt vapaa-aika tuo paineita liikkumiseen

Liikkumiseen on tullut jonkin verran haasteita rajoitusten takia.  Eivät ne silti estä liikkumista.  Luovuutta on löytynyt monilta.  On pihajumppaa ja tanssia, lenkkimaastot ovat hyvin käytössä ja kuntoseurat ovat laittaneet livetreenejä facebookiin sekä youtubeen.  Olen itsekin osallistunut muutamaan jumppaan.

Ihmiset kaipaavat toisia vierelleen, jopa minäkin.  En minäkään kaipaa lenkittäjää, mutta on mukava nähdä jos muut liikkuvat näköetäisyyden päässä. 


 

Keksein itse lisätä kävelyyn voimaelementin.  Otin molempiin käsiini kouran kokoiset kivet ja nostelin niitä kävellessäni.  Tosiasiassa ne olivat käsissäni, kun kävelin metsätiellä, jolla ei liiku juurikaan ketään. Itseäni rauhoitellakseni kilauttelin kiviä välillä yhteen eläimiä karkottaakseni.  Tuskin yksikään  susi olisi niitä pelästynyt.  Se oli vain varmistuksen varmistus.  En ole siellä enkä muuallakaan metsässä nähnyt varpusta isompaa eläintä.  Olen sielläpäin lenkkeillyt sentään monta kymmentä vuotta.

Kaupungissa eläimet tulevat melkein takapihalle, metsissä niitä ei näe, vaikka kulkisi miten pitkään.

 


Jäädessäni nyt pois töistä, minun pitää liikkua paljon korvatakseni töissä tehdyn liikunnan.  Se tulee olemaan vaikeaa.  Tosin pois jäävät  melkein joka päivä taukohuoneen pöydällä tarjolla olevat karamellit ja pullat.  Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat lihoneet kymmeniä kiloja tai muuten vain lysähtäneet nauttimaan vapaa-ajasta.  En halua aikatauluttaa tekemisiäni,  liikkumisesta voisi tulla pakkopullaa.  Liikkumisen on tultava omasta halusta. 



 

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Pirulanvuori

Lähellä asuminen ei auta, että tuntisi lähiseutujen luontokohteet.  Vihjeiden ja suosittelujen kautta löytää katsomattomia paikkoja.

Porin Lavian ja Suodenniemen rajalla oleva Pirulanvuoren näkötorni oli tällainen kohde.  Nyt se tuli korkattua. Suuntasimme sinne kauniina kevätpäivänä.  Sinne pitääkin mennä lumettomana aikana koska siellä ei ole talvikunnossapitoa.  Kauniit helmiketjussa olevat järvet ovat perisuomalaista maisemaa.  Tämä maisema on kuvattuna euron kolikon toisella puolella.


 Kävely 250 m sorattua tietä ja parit portaat oli noustava päästäkseen näkötornin juurelle.  Torni on rakennettu 2012 Suodenniemen Lions Clubin toimesta.  Kaunis metsä ympäröi tornia.  Kapuaminen, ensin polkua ja vielä portaita torniin, ei ollut kovin raskas.  Tietysti liikuntarajoitteiselle tämä paikka ei sovi.


Torni on niin korkealla kalliolla, näkyy hyvin pitkälle.  Puiden latvat eivät ole esteenä, niin kuin monen tornin kohdalla.  Näin keväällä maisema oli vähän alaston.   Koivun lehtien aikaan on taas erinäköistä.



Samalla reissulla katselimme muutenkin Lavian seutuja.  Lavia on kaunista luonnoltaan.  Kunta liitettiin Poriin 2015.  Paljon järviä ja vaihtelevaa maisemaa.  Pieni metsästä tuleva puro nähtiin matkalla Pirulanvuorelta Kankaanpäähän.  Se on Velhovuoren putous,  rumemmalta nimeltään Velhonvitun putous.  Mistä näitä kansanomaisia nimiä keksitäänkään.




 Tien numero on 259.  Lähellä olevan Huuhkajavuoren kesäteatterin pihasta lähtee luontopolkuja.  Ne jäivät toiseen kertaan.

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Keväinen Kirjurinluoto

Kaunis kevätpäivä sai lähtemään kävelylenkille keväiseen Kirjuriin.  Paljon muitakin ulkoilijoita oli saapunut.  Viileä, suorastaan kylmä tuuli, ei pelota kävelijöitä.  Näinä aikoina on suorastaan pakko päästä pihalle.  Raikas ilma tasoittaa tunteita ja antaa virkistystä kestää kireitä aikoja.  Sairaana ei tietenkään saa mennä edes lenkille, kuin omaan pihaan. 

 

Kyllä kevät on vuodenajoista se, joka herättää liikkumaan ja puuhailemaan ulkona.  Miten mukavaa on, ei liian lämmintä, ei hyttysiä eikä talvista pakkasta.  

Aution näköistä oli vielä.  Puut ovat lehdettömiä ja ruohikko ruskeaa.  Vesi kuitenkin kimmeltää auringonpaisteessa ja taivas on sininen.  Kyllä niitä harmaita sateisia päiviä on ollut tänä talvena ihan tarpeeksi.  Lunta ei ole ollut kuin nimeksi näillä seuduilla.  Pohjoisemmassa toki enemmän.  En kadehdi heitä, mutta kumminkin tuntuu epäreilulta.

Kokemäen joessa on pahoja pyörteitä, jotka vievät pohjaan jos uskaltautuu uimaan.  Ei toki nyt, mutta kesällä uimareita on varsinkin kaupungin puoleisella uimarannalla


Talvella ja keväällä Kirjurinluoto on enemmän kaupunkilaisten käytössä.  Paikka  on oikeastaan kaupunkilaisten liikuntapuisto, kesällä on niin paljon tapahtumia, ettei mukaan mahdu.  Monet silti kaipaavat niitä ja hyvä on, että niitä järjestetään.  Ne tuovat rahaa Porille ja huvia kansalle.  Minulle riittävät lenkkipolut, voin mennä muualle jos on ruuhkaa.