Eläkeläisen päivä

 Rakastan rauhallisia aamuja.  Työelämässä kärsin aina aikaisista heräämisistä, koska olen yökukkuja.  Nyt herääm puoli kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä.  Nautin aamiaisen ja menen vielä sänkyyn lukemaan päivän lehden, viikonloppuisin paperisena ja muin päivinä puhelimesta.

Suunnittelen päiväni tekemiset suurpiirteisesti.  Välillä on menoja, jotka pitää suorittaa.  Usein kuitenkin tekemiset ovat harrastuksiani, joita nyt saan harrastaa niin paljon kuin haluan.

Enemmänkin niitä rajoittaa välillä yltyvä laiskuus tai päättämättömyys, mihin ryhdyn ensimmäisenä.  Viitsisikö tänään siivota, leipoa jotain, lähteäkö lenkille, kirjoitanko vai luenko kirjaa  tai menenkö  puutarhatöihin.

Aikaa on koko päivä.  Useimmiten teen vähän sitä, vähän jotain muuta.  Olen pikkuhiljaa-ihminen.  Kaikki tulee tehtyä, pienissä palasissa.  Kiire ei ole minnekään.  toisinaan sanotaan, että eläkkeellä ne kiireet vasta alkavat.  Se on puppua, itse ne kiireet kehittyvät aivoissa.

Saan suunnitella päiväni miten haluan.   Siippani toisinaan vaikuttaa osaan päivästä, mutta en anna sen häiritä.  Sekin on ihan mukavaa.

Nyt voin hyvällä omallatunnolla katsoa myöhään elokuvia ja sarjoja tai lukea kirjaa.

Päivät soljuvat eteenpäin, vaikka en joka hetki ole säntäämässä tekemään jotain.  Vuosi on kulunut eläkkeellejäämisen jälkeen yllättävän nopeasti.  Korona on jonkun verran häirinnyt harrastamista.  Elämää on jäljellä eläkkeelläkin, toivon mukaan.  

Jumpat loppuivat syksyllä, eikä keväällä ole vielä päässyt aloittamaan ainakaan salilla.  Sekin tapahtuu netin kautta, niin kuin moni muukin asia.

Lisääntynyt vapaa-aika tuo paineita liikkumiseen

Liikkumiseen on tullut jonkin verran haasteita rajoitusten takia.  Eivät ne silti estä liikkumista.  Luovuutta on löytynyt monilta.  On pihajumppaa ja tanssia, lenkkimaastot ovat hyvin käytössä ja kuntoseurat ovat laittaneet livetreenejä facebookiin sekä youtubeen.  Olen itsekin osallistunut muutamaan jumppaan.

Ihmiset kaipaavat toisia vierelleen, jopa minäkin.  En minäkään kaipaa lenkittäjää, mutta on mukava nähdä jos muut liikkuvat näköetäisyyden päässä. 

 

Keksein itse lisätä kävelyyn voimaelementin.  Otin molempiin käsiini kouran kokoiset kivet ja nostelin niitä kävellessäni.  Tosiasiassa ne olivat käsissäni, kun kävelin metsätiellä, jolla ei liiku juurikaan ketään. Itseäni rauhoitellakseni kilauttelin kiviä välillä yhteen eläimiä karkottaakseni.  Tuskin yksikään  susi olisi niitä pelästynyt.  Se oli vain varmistuksen varmistus.  En ole siellä enkä muuallakaan metsässä nähnyt varpusta isompaa eläintä.  Olen sielläpäin lenkkeillyt sentään monta kymmentä vuotta.

Kaupungissa eläimet tulevat melkein takapihalle, metsissä niitä ei näe, vaikka kulkisi miten pitkään.

 

Jäädessäni nyt pois töistä, minun pitää liikkua paljon korvatakseni töissä tehdyn liikunnan.  Se tulee olemaan vaikeaa.  Tosin pois jäävät  melkein joka päivä taukohuoneen pöydällä tarjolla olevat karamellit ja pullat.  Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat lihoneet kymmeniä kiloja tai muuten vain lysähtäneet nauttimaan vapaa-ajasta.  En halua aikatauluttaa tekemisiäni,  liikkumisesta voisi tulla pakkopullaa.  Liikkumisen on tultava omasta halusta. 

 

Aina ei mene niin kuin haluaisi

Välillä pitää miettiä: miten on vuosi mennyt tähän saakka, noin niin kuin omasta mielestä?  Vastaan: Välillä paremmin, välillä huonommin.  Liikunta on ollut mukana koko ajan, kilot samoin, vaikka muuta luulin.  Kolme kuukautta on tätä vuotta jäljellä, nyt olisi viimeinen hetki aloittaa kevyempi ruokavalio jos aikoo tämän vuoden puolella saavuttaa jotain.  Pientä valonkajoa on tullut kuntosaliharjoittelun takia.  

Aina ei mene niin kuin haluaisi.  Mitään suurta pettymystä en ole tuntenut, koska tunnen itseni.  Mieleni on pysynyt korkealla, pienistä vaikeuksista huolimatta.  Se on kaikkein tärkein asia.  Matala olotila tappaa muunkin vireyden.  💓

Niin kauan kuin sydän lyö ja olen mielelläni mukana liikunnassa, jatkan samaan malliin.  Liikunta on antanut minulle enemmän kuin on vienyt.  Eilen kävin uimassa 700 sataa metriä ja mukavalta tuntui. Vesihieronnat päälle ja saunominen, olo oli kuin rikkaalla, rahaa ei ole, mutta  terveys on hyvä.

Elämässä pitää olla muutakin kuin itseensä tuijottaminen.  Harrastukset, perhe, työ ja arkinen elämä.  

Laitankin vaihteeksi uusien kuvien sijaan kolme vanhaa kuvaa Porista.  Yyteri n.60-luvulta ja maauimala samoilta vuosikymmeniltä.  Harrastan mm. vanhojen korttien keräämistä.  Erityisesti Porin, kotikaupunkini kuvia.  

Kun liikunta ja terveellinen ruoka on ei kiinnosta palaan muiden harrastuksien pariin.  Keräily ja lukeminen palauttavat voimia liikkumiseen.