Autoton viikko

Vietän autotonta viikkoa, kun lainasin autoani tarvitsevalle.  Autoton ihminen joutuu liikkumaan enemmän kävellen, pyörällä tai linja-autolla.  Autottomat ihmiset ovat ehkä hoikempia kuin autolliset, minä ainakin olin.  Varsinkin jos joutuvat liikkumaan kodin ulkopuolella joka päivä.

Autoon tottuu niin nopeasti.  Tuntuu, ettei mitään matkaa voisi tehdä ilman autoa.  Kenties autottomuuteen voisi tottua yhtä nopeasti jos sitä ei olisi.  Mukavampaa liikkuminen omalla autolla on, ei tarvitse odotella linja- autoa pysäkeillä säässä kuin säässä.  Toisaalta ei tarvitse miettiä toisia tiellä kulkijoita, voi vain istahtaa penkkiin ja katsella maisemia.  Omalla autolla ajaessa maisemat jäävät sivurooliin, tärkeämpää on seurata liikennettä.

Olen tällä viikolla pyöräillyt, kävellyt ja matkustanut linjurilla.  Ihan samalla tavalla olen päässyt siirtymään paikasta toiseen ja liikuntaa on tullut aika paljon enemmän.  Töihinkin pääsen julkisella kulkuneuvolla.  Kävelyä silloinkin tulee vähän enmmän.

Pyöräillessäkin näkee enemmän.  Kuulee ja haistaa kevään.  Ei uskoisi kuinka paljon tutullakin reitillä on katsottavaa.

Fasaanien keväistä koitosta pääsin katsomaan ihan läheltä pyörälenkillä. 

Auto vaatii monta kertaa vuodessa kaikenlaisia korjaustoimenpiteitä.  Bensaakin säästyy kun kävelee silloin tällöin matkoja ja viehättyy luonnosta.

Kevät kutsuu liikkumaan

Mikä sen mukavampaa aikaa liikkua ulkona, kuin kevät.  Ei ole hyttysiä, liikaa lämpöä ja lumet ovat sulaneet.  Katupölyt voivat hiukan haitata, mutta kunnat ja kaupungit puhdistavat niitä aina kun on mahdollista.  Metsissä nekään eivät haittaa.  Polut alkavat olla sen verran kuivia, että pärjää lenkkitossuillakin.  

Minun mielestäni kevät pitäisi julistaa liikkumisen ajaksi.  Kaikkien pitäisi päästä ja lähteä ulos.  Luonto herää valmistautumaan kesään.  Lintujen laulut pauhaavat oksistoissa, eli ei kannata laittaa kuulokkeita korviin, vaan kuunnella satumaista konserttia.  Niistä ei täällä Suomessa voi nauttia täysillä, kuin pari kuukautta vuodessa.  Suomessa talvehtivat linnut eivät muuna aikana paljon lauleskele.  Niillä on niin paljon puuhaa ruuan etsimisessä.

Kiinnostavia polkuja ja reittejä kannattaa katsella ja etsiä.  Aina löytyy joku polku tai tienpätkä jota ei ole huomannut kiireessä.  Seuraava vapaahetken tai päivän koittaessa kannattaa lähteä tutkimusmatkalle ympäristöön.

Olen utelias luonteeltani ja poikkean silloin tällöin oudoillekin reiteille.  Toisinaan sieltä ei löydykään läpikulkua ja on tultava samaa reittiä takaisin, mutta tulipa liikuttua ja tutkittua sekin paikka.

Keväällä näkee puut eri tavalla.  Tiheät oksistot muodostavat aivan kuin verisuoniston ilmaan.

Metsien ja puistojen lehtipuut ovat puupatsaita joiden hennot oksat saavat kohta lehtipeitteen.  Kevät on yllätyksiä täynnä, kun vain on aikaa joskus pysähtyä tutkimaan luontoa.  Joskus on hyvä antaa mahdollisuus hetken levähdykseen liikunnan aikana.

Levähdyksien ansiosta jaksaa ehkä pidemmän lenkin tai tulee oleskeltua ulkoilmassa kauemmin.  Sisätiloissa saamme olla kyllästymiseen saakka.  Nyt on aika lähteä liikkeelle!  

Lihaksista lämpöä ikääntyessä

Lihaksia kannattaa kasvattaa ja pitää yllä vanhempanakin.  Tutkimuksissa on todettu lihaksikkaiden ihmisten palelevan vähemmän.  Vanhuksilla lihakset katoavat, eivätkä pidä enää lämpöä yllä.  Samoin palelevat laihat ihmiset, joilla ei ole lihaksia ja lihavat ihmiset.  Kannattaa siis pysyä hyvässä lihaskunnossa kaiken ikää.  

Ei ole hyväksi jos majoitutaan lämpimiin tiloihin tekemättä mitään.  Kuntosalit ovat ihan hyvä paikka kasvattaa lihaksia, mutta ulkoilmassa saa happea ja auringonvaloa.  Minusta ei ole hyvä valinta myydä omakotitalo ja muuttaa keskustaan kerrostaloon.  Omakotitalossa löytyy aina jotain puuhattavaa pihalta.  Tietysti sitten se on hyvä jos sairaus on vienyt kaikki voimat.  

Kotipuuhissa ei tarvitse ostaa kalliita lihaskuntolaitteita.  Puiden pilkkominen, puutarhan hoitaminen ja talvella lumen luonti tuo lihaksiin voimaa, jolla jaksaa puurtaa seuraavaan koitokseen.

Jos pistetään vierekkäin saman ikäiset 65 vuotiaat, joista toinen on velttoillut kaiken ikää ja toinen tehnyt lihastensa eteen töitä, niin ensimmäistä voidaan kutsua vanhukseksi ja toista myöhäiseen keski-ikään kuuluvaksi.  Ainakin kuntonsa puolesta.  Vuosia on saman verran, mutta ne on eletty eri tavalla.

Vireä seniori-ikä pitäisi olla kaikilla tavoitteena.  Minä koetan pitää sen johtoajatuksena ikääntyessäni.  Ensimmäinen ajatukseni oli: terveenä eläkkeelle ja se taitaa onnistua, kun jokunen vuosi on vielä jäljellä työaikaa.