Liikkuva ihminen

Tammikuu on usein monelle SE kuukausi, kun aloitetaan laihdutuskuuri, tipaton kausi tai liikkuminen kunnon kohottamiseksi.  Minulle se on nimenomaan ryhtiviikot, tarkoittaen oikeaa asentoa kävellä ja seistä.  Minusta oli tulossa sisäänpäin kääntynyt koppakuoriainen.  Hartiat eteenpäin kumartuneena, reidet ja lantiot kiertyneenä eteenpäin ja jalkapohjien holvikaaret painuneina.  Minut herätti ajattelemaan fysioterapeutti, jolle menin valittamaan vaivojani. Voihan koppakuoriaisellakin olla mukavaa, mutta se ei ole ihminen, jonka pitaisi seistä ja kävellä rennosti ja suorana kahdella jalalla. Ensimmäiseksi fysioterapeutti avasi lantioni ja reisieni kulmaa.  Siihen tarvittiin omat liikkeet.  Jalkapohjienieni asentoa parantaisi jos kuvittelen jalkapohjilleni kolme pistettä: isonvarpaan alle, pikkuvarpaan alle ja kantapään alle.  Holvi nousisi pikkuhiljaa omaan asentoonsa ilman tukipohjallista.  Se vaatii työtä, mutta mitä ihminen ei tekisi oman hyvin vointinsa eteen. Kroppa

Joulunpyhät ovat tänä vuonna kovin lyhyet.  Yksi ylimääräinen päivä lepäämiseen ja liikuntaan.  Kaikkea ehtii ja jaksaa jos on mielenkiintoa.  Lepäilyyn on hyvä varata aikaa, eikä juosta paikasta toiseen joulun pyörteissä.  Kissani on siitä hyvä esimerkki.  Se nukkuu suuren osan päivästä, vaikka on vasta poikasiässä.  Liikkumisen kissani tekee tehokkaasti ja kovalla tempolla.  Juoksee huoneiston päästä päähän tunnin verran, jonka jälkeen asettuu levolle ja rentoutuu. Ihminen ei pysty samaan suoritukseen.  Venyttelyn suhteenkin olemme amatöörejä kissan rinnalla.  Sillä ei ole lihaskireyttä, eikä jumituksia.  Haluaisin itse olla notkea kuin kissa.  Venytys alkaa päästä ja menee koko kehon läpi takajalkoihin saakka.  Niitä liikkeitä kun tekisi muutaman kerran päivässä, ei tarvitse kärsiä lihasvaivoista.  Asia tuli mieleeni kun jouduin menemään fysioterapeutille lihasjumin takia.  Asennon kierous sen oli aiheuttanut.  Nyt on suoristettava kroppa venyttämällä. Talviliikuntaa ei

On ollut säiden puolesta vaihteleva joulukuun alku.  Välillä on pakkasta toista kymmentä astetta ja seuraavana päivänä vesi lotisee.  Se teettää hankaluuksia ainakin laskettelumäen lumettamiselle.  Sitä tulee seurattua, kun mäki on liikuntareittieni varrella.  Pakkasella lumettaja hurisee täysillä ja vesisateessa on hiljaa.  Taitaa mennä useampi viikko ennen kuin mäki on lasketteluun valmiina. Minua ei säät niin haittaa.  Tosin, onhan sitä mukavampi ulkoilla poutasäällä.   Kävelylenkillä tulee mietittyä kaikenlaisia juttuja.  Sitäkin, kun olen vuosikymmenien aikana lukenut useita kymmeniä terveyteen liittyviä kirjoja, laihdutusoppaita, terveellistä ruokaa käsitteleviä kirjoja ja liikkumiseen kannustavia opuksia.   Miksi ihmeessä minulla on kymmenen liikakiloa?  Luulisi jonkun asian jäävän päähän.  Toisaalta jos luonto on heikko ja mättää suuhunsa kaikenlaista.  Ei siinä paljon auta muutaman viikon suklaaton aika.  Eilen tein kenties ennätyksen viinikumikaramellien syönnissä.  

Olen monta kertaa hehkuttanut liikunnan parantavaa vaikutusta moneen vaivaan.  Jos vähänkin pystyy liikkumaan, niin se auttaa selviytymään monesta pienestä vaivasta ja vähän suuremmastakin.  Vaihdevuosivaivat helpottuvat, mieli pysyy korkealla, läski ei lisäänny niin paljon ja kunto on hyvä.  Nyt näin artikkelin, jossa on pystytty liikunnan avulla hidastamaan alzheimerintautia.  Ikääntyvällä pitää joskus olla joku ystävä tai sukulainen, joka innostaa liikkumaan. https://tiedebasaari.com/2012/07/06/liikunta-alentaa-alzheimerin-taudin-ilmaantumisriskia/ Muisti pysyy parempana jos aivoja rasittaa.  Aivotkin ovat lihas, sekin kaipaa jumppaa.  Aivojumpan lisäksi koko keholle liikuntaa ja ravitsevaa ruokaa.  Toivon todella, että itse pystyisin liikkumaan eloni loppuun saakka niin täydellä teholla kuin lihakset ja kunto antavat myöten. Itsenäiselle ja liikkuvalle ihmiselle on kauhun paikka jos  ei pysty enää siihen mihin ennen.  Toisten armoille jääminen kiukuttaisi.  Siispä, ei

Pimeää ja märkää, sitä on ollut riittävästi.  Muutaman viikon saatiin nauttia pakkasesta ja hyvin pienestä lumipeitteestä.  Täällä Porin seudulla ei ollut lunta kuin kaksi senttiä ja ne sulivat hetkessä pois.  Marraskuu voisi olla hieno kuukausi jos säät pysyisivät pakkasen puolella.  Nyt se muistetaan vaan pimeänä ja märkänä kuukautena. Ulos tekee silti mieli mennä hengittämään happea.  Sisätiloissa kun on suurimman osan päivistä, tuntuu ulkoilma suorastaan taivaalliselta.  Sisällä on usein liian lämmintä.  Työpaikoilla pidetään välillä lämpöä liian korkealla.  Siellä täytyy kuunnella niin montaa ihmista.  Toiset kestävät viileää ilmaa paremmin kuin toiset.  Kun toiset pyyhkivät hikeä otsaltaan, toiset hakevat vilutakkia päälleen. Hain siihen selityksiä ja löysin tämän sivun .  Palelemiseen on monta syytä. http://www.studio55.fi/terveys/article/jatkuvaan-paleluun-on-monia-syita-loytyisiko-naista-selitys/5879586 Olen kävellyt ilman sauvoja ja sauvojen kanssa, metsäss

Uimisesta pidän paljon ja muutenkin vedessä oleilusta.  Paljon on vaativaa vesiurheilua, joita en hallitse, katselen kyllä mielenkiinnolla.  Surffaus on laji, jonka hallinta on vaikeaa.  Ihmettelen miten laudan päällä pysyy isossakin aallokossa.  Harjoitus on siinäkin avaisana.   Veden päällä oleminen on vaikeaa, vaikeaa on veden allakin oleminen, sukeltaminen.  Minulle voisi tulla pelkotila hapen riittämättömyydestä.  Parempi vain kun pysyttelen uimisessa.  Uimalasien kanssa siinäkin voi saada tuntumaa sukellukseen. Uintitekniikan hallitseminen parantaisi uintiviihtyvyyttä.  Olen koittanut opetella itsekseni parempaa tekniikkaa rintauinnissa, kun uidessani pakkaa niska väsymään.  Käännän välillä selälleni niskaa lepuuttamaan.  Tekniikan opetteluun pitäisi panostaa, hankkia kunnon uimalasit ja uida tyylillä altaan päästä päähän monta kertaa.  En viitsi uida kerralla kuin 800-1000 m.   http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1407295709799 Pitkä talvi on edessä

Turistireissu tehtynä Teneriffalle.  Ensimmäinen viikon reissu ikinä.  Liikuntaa tuli paljon ihan pakosta.  Mäkistä maastoa riitti, vaikka en ihan patikointiretkillä ollutkaan.  Gigantes oli mukavan rauhallinen paikka.  Liikkujalle riitti tietä ja mäkiä.  Uimassakin tuli käytyä Atlantin rannalla.  En oli si uskonut veden olevan niin suolaista.  Varsinaisesta uimisesta ei oikein voinut puhua.  Aallot heittivät heti rannalle päin, kun pääsi vähän matkaa.  Olisi pitänyt uskaltautua pidemmälle.  Jokaisessa hotellissa on uima-allas, missä voi nauttia uimisesta. Aurinko helli ja sade vilvoitti.  Monenlaista säätä oli viikon aikana.  Lämmin siellä tuntuu olevan koko ajan +24 astetta.  Riitävän lämmintä, mutta ei liian lämmintä suomalaisille. Maisemat olivat upeita, kun vertaa tasaiseen satakuntalaiseen maisemaan.  Tietysti hiilijalanjälki upposi aika syvälle.  En pidä sitä silti kovin suurena rikoksena.  Ei sitä aina olla reissun päällä.  Vähän tuli D-vitamiinia varastoon talven vara

Porissa on hyvät liikuntapaikat.  Kaupunki on tasainen ja ei ehkä anna aina mahdollisuutta ankaraan mäkiharjoitteluun, mutta kun ne pienetkin mäet kävelee tai juoksee moneen kertaan, niin tulee samaan tulokseen.  Ulkoilua voi harrastaa kaupungin joka puolella.  Kuntoilupolkuja on monessa paikassa ja katujahan riittää käveltäväksi. Muuallekin voi lähteä hakemaan kuntoa, mutta arkisessa elämässä kunto on haettava lähipoluilta ja teiltä.  Kotikaupungissaan voi bongailla uusia reittejä, ei aina tarvitse kiertää sitä samaa lenkkiä.  Harjoitteluun tulee silloin uutta sykettä. Aina en pidä mukananani kameraa, voidakseni tallentaa reittejäni.  Muutaman kuvan galleria ei kerro kaikkea kotikaupungistani, paljon jää näyttämättä.  Viime syksyinen kuva Kirjurinluodosta.  Porin metsässä voi lenkkeillä montaa eri lenkkiä.  Suosikkini on veteraanilenkki. Kirjurinluotoa toiselta kantilta.  Porin jäähallissa voi harrastaa muutakin kuin jääkiekkoa.  Pienet ja vähän suur

Kaikenlaisia testejä on netti pullollaan.  Niitä jaetaan Facebookissa ja blogeissa.  Minulle läjähti tällainen tulos.  Ainoa mitä näistä olen harrastanut, on hiihto.  Kai tässä testissä oli kysymys: haluaako liikkua porukassa vai yksin ja pitääkö sisäliikunnasta vai ulkoliikunnasta. Pidän sisäliikunnastakin, mutta jos on vain joko tai, niin kallistun ulkoliikunnan kannalle.   http://yle.fi/urheilu/3-8597200   Sinulle sopivin laji on suunnistus ! Luonnossaliikkujan kestävyyslaji, jota edullinen harrastaa. Kehittää kestävyyttä ja tasapainoa. Täytät lajiin vaadittavat ominaisuudet 82-prosenttisesti. Muita sinulle sopivia lajeja: Sukellus 82 % Hiihto 81 % Melonta 79 % Nämä lajit sopivat sinulle huonoiten: Salibandy 58 % Nyrkkeily 64 % Jääkiekko 64 % Kun mietin mitä lajeja olen kokeillut niin suurinta osaa niistä voi yksin harrastaa.  Hiihdon jo mainitsin, muita ovat: pyöräily, hölkkä, kävely, kotivoimistelu, uinti, marjastus.  Ainoa laji mitä olen tehnyt porukassa

Lehdet ja netti pursuaa tietoa ja ideoita, miten saadaan turvonnut naama ja vatsareppu hiukan sileämmäksi.  Yksinkertaisuudessaan se on siinä, että suola jätetään kaappiin, lisätään liikuntaa ja yritetään syödä terveellisesti.  Veden juominen on yksi konsti saada nesteet liikkeelle.  yhdessä jutussa neuvottiin juomaan vettä 5 litraa päivässä, mikä minusta tuntuu aika hurjalta.  pari kolme litraa vettä riittää hyvin.   Kaikenlaisten kasvisten lisääminen ruokavalioon on hyväksi.  Syytä olisi välttää turvottavia ruokia.  Hernekeitto esimerkiksi, jota tänään söin kaksi lautasellista.   Liikunta ja veden juominen minulta onnistuu suuremmoisesti.  Haasteena on ruokavalio.  Ainakaan en suostuisi juomaan joistakin kasviksista puristettua mehua.  Vihreät kasvikset erityisesti tekevät juomasta etovan näköistä.  Ihminen syö myös silmillään.  Ananas ja porkkana voisi olla hyvä yhdistelmä.  Hankalaksi sen tekee kuivien juuresten paljous, että saadaan desi nestettä.  Syömällä näitä voi päästä s

Enpä ole tällaisissa kisoissa ennen käynytkään, nimittäin traktorien mäkivetokisassa.  Traktorit vetävät kuorman mäkeä ylös, suuren painon kanssa.  Nopeutta myös mitataan.  Nämä kisat olivat tarkoitettu ihan maaseututraktoreille, ei ihan pelkästään kilpailuun tarkoitetuille traktoreille.     Aika lujaa toiset näistäkin menivät.  Pakokaasusavu oli melkoinen.  Säälitti oikein traktorien puolesta.  Tuhatpäinen yleisö oli tapahtumaa seuraamassa.  Ihan kiva tapahtumana.  Santamonttu saatiin toiseen käyttöön ja rahat laitettiin oman kylätalon hyväksi.     Maaseutukylissä löytyy toisinaan yhteisöllisyyttä järjestää itselle ja muille tapahtumia.  Maaseudulle ei oikein kukaan muu tule mitään järjestämään.  Nyt oli kyseessä Sammin kylä Siikaisissa.      Pilvipoutainen ja lämmin sää oli hyvä kilpailijoille.  Sateella sitä ei olisi voinut oikein järjestääkään. Katsojat viihtyivät, kun saivat ostaa välillä makkaraa ja pullakahvit.  

Syksyisin alkaa  liikuntaharrastusten uusarviointi.  Kansalaisopistojen ja kuntoilupaikkojen hakuprosessi on käynnistynyt.  Moni jää rannalle, kuten minäkin.  Olin vasta harkinta-asteella kun paikat olivat jo täytetyt.  Kuntosalien jumpissa on tilaa, mutta hinta on aika kova.  Voimisteluseura tarjoaa tunteja vähän halvemmalla n. 90 € syyskausi.    http://www.liikuntaseurapori.fi/     Kuntovoimistelu on muuttunut kahvakuulailuksi tai joksikin muuksi voimailuksi.  Huomasin nyt, että kaavioihin oli ilmestynyt Lavis- niminen liikuntamuoto.  Lavatanssia yksinään.  Samoin oli nimetty joku latinalaistanssi nimellä soololattarit.  Niitä täytyisi ensin mennä kokeilemaan, ennen kuin siitä voisi sanoa mitään.  Kotona tulee toisinaan pyörähdeltyä musiikin tahdissa yksinään muutaman askeleen verran.       Voi olla, että jatkan samalla linjalla kuin ennenkin.  Hölkkää, pyöräilyä, uintia ja kotijumppaa.  Niilläkin pääsee jo liikunnan makuun.  Yksinäistä se tietysti on.  En ole ik

Koulun alkamisen aika ja viileä ilma oli karkottanut uimarit maauimalasta.  Oli oikein juhlava olo, kun sai uiskennella melkein tyhjässä altaassa.  Oikeastaan se tuntui mukavammalta kuin helteellä.  Ilman ollessa viileä vesi tuntuu lämpimältä.  Ei tarvinnut väistellä nopeammin uivia, sai uida omaan tahtiinsa.  Saunassakin oli runsaasti tilaa.  Tunsin jaksavani vaikka kuinka pitkän uintiretken.      Joskus sitä yllättyykin positiivisesti jostakin.  Uinti tai muu liikunta sujuu helpommin kuin ajattelee.  Työpäivän jälkeen miettii ja jahkailee lähtemistä.  Keksii tekosyitä jaksamisen suhteen.    Ei sellaista ihmistä taida ollakaan, jota ei koskaan väsyttäisi.  Sen yli on vain päästävä jollain lailla.  Sadepäiviä tulee ja menee.  Jos säätä alkaa pelätä, ei voi lähteä koskaan mihinkään.      Ei ihan kaatosateella ja ukkosenilmalla tarvitse ulos mennä, pieni odotus palkitsee ja aurinko tulee esiin.       

Helteet ovat hellineet tai kiduttaneet monta päivää.  Rannat ovat täyttyneet auringonpalvojista.  Toiset vetäytyvät varjoihin.  Toiset pitävät helteestä toiset eivät.  Minä kuulun niihin, joka ei pidä helteestä.  Oikein helteisenä päivänä ei jaksaisi kuin istua varjoisan puun alla ja seurata ympärillä olevaa luontoa raukein silmin.   Onneksi lähdin pidemmälle pyörälenkilleni aamutuimaan.  Jos olisin jättänyt lähdön myöhemmäksi, olisi tullut noutaja.  Lenkki meni suunnitelmien mukaan.  Muutama pysähdys rytmitti matkaa mukavasti.   Ainoastaan viimeinen 10 km vei kaikki mehut pyöräilijästä.  Lämpöasteet nousivat hellelukemiin ja kaikki matkan mäet olivat loppuosassa matkaa.  En halunnut kävellä niitä ja pienellä vaihteella runnoin mäet ylös.  Mummo oli aika sippi, kun pääsi perille.  Koitin juodakin matkalla moneen kertaan, ilmeisesti en kuitenkaan tarpeeksi.  No, tulipahan pyöräiltyä.  Palautuminen kesti yllättävän kauan.  Helle, rasitus ja ikä olivat kolme hankaluutta, jo