lauantai 26. joulukuuta 2020

Sokeritonta elämää etsimässä

 Taisteluni sokerin vähentämiseen on alkanut.  Huono asia oli, kun aloitin sen kaksi viikkoa ennen joulua. Syön yleensä iltaisin voileipäni kanssa maustetun jogurtin ja vaihdoin sen maustamattomaan  jogurttiin marjojen kanssa.  Se kun on jokapäiväinen tapa, niin vähentäisin sillä kymmenestä sokeripalasta kahteen. 100 kalorista kahteenkymmeneen.  Se tekee jo vuositasolla: 80*365= 29200.  Huomasin jo saavani sormen mahtumaan housunkauluksen sisään, kunnes tuli joulu.  Puoli rasiaa suklaakonvehteja ei ollut hyväksi.  

Ne tulivat lahjaksi.  Oveen pitäisi isoin kirjaimin laittaa,  suklaakonvehteja ei oteta vastaan.  Olin jo ostanut itseäni varten sokeritonta  suklaata.  Onhan se vähän kevyempää.😁


Sokerittomia tai vähäsokerisia tuotteita löytää kyllä.  Niitä pitää kaupoista oikein etsiä ja lukea tuoteselosteita.  Jos selosteessa lukee ensimmäisenä sokeri, sitä ei pidä ostaa.  En aio ihan ilman sokeria olla. Sitähän löytyy melkein joka tuotteesta.  Aloitan nyt kevyellä otteella ja opettelemalla.  Kaikissa hiilihydraattia sisältävissä tuotteissa on jonkin verran sokeria.  En aio jättää leipää syömättä.  Sokeri on niissä luontaisessa muodossa.

https://yle.fi/uutiset/3-5826382  Tämän uutisen mukaan miehellä voi olla geeneissä  herkkukromosomi, naisella makean himo johtuu tunteista.  Tietysti jos syö makeaa joka tunteeseen, se voi olla näin.
Jos makean herkun tuo kaupasta kotiin saakka niin syötävähän se on.  Sitä voi vältellä jonkun aikaa jos kätkee sen hyvin.  Parempi on jos saa välteltyä sitä jo kaupassa. Granola mysleissä ei ole lisättyä sokeria, mutta tietenkin makeita kuivattuja marjoa ja hedelmiä. Ovat siis asteen parempia, kuin sokerimurot.


Vaikeampaa tulee olemaan, mutta ei mahdotonta.  Kaikkeen kuulemma oppii.  Mitään ei tarvitse jättää kokonaan pois, vähentämällä reilusti, syömällä jotain vain kerran viikossa saa paljon aikaan.  Tunnin kävelylenkki kolme kertaa viikossa vie energiaa ainakin kahden suklaalevyn verran.






keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Liikuntaa esteistä huolimatta

 Liikkuminen jatkuu, tapahtuu sitten mitä tahansa.  Korona väijyy maakunnan rajalla.  Satakunnassa on ollut syksyllä rauhallista ja olen päässyt harrastuksiini.  Vielä ei ole vaikuttanut jumppaajien määrään pelko taudin saamisesta.  Sali on ollut lähes yhtä täynnä kuin aloitettaessa.  Se on omastakin toiminnasta kiinni, onko vaaravyöhykkeessä. Ei sairaana salille, eikä mennä kovin lähelle toista ihmistä.  On paljon mielenkiintoisempaa jumpata ohjauksessa, kuin yksin telkkarin ääressä.  Näkee ettei se tahdissa pysyminen aina suju muiltakaan.  Eikä ole niin vakavaa, vaikka ei pysykään.  Tehokkaampaa liikunta on ryhmässä, yksin tulee välillä helpotettua liikaa.  Yksin voi haravoida, joka sekin on tehokasta liikuntaa.



Toinen harrastuspaikkani,uimahalli, vaikutti tänään vähän tyhjältä.  En tiedä mistä johtui, oliko aika jotenkin sellainen.  Aamu-uimarit olivat jo käyneet.  Jatkoin haastettani, tänään 1300 m.  Tämän talven tavoite 2000 m.  Hyvin harjoitus meni.  Ei matka tapa vaan vauhti tai se, etten osaa uintitekniikkaa.  Rintauinnissa väsyy selkä ja niska, joudun kääntymään välillä selkäuintiin, jota en osaa senkään vertaa.  Olisi joskus pitänyt mennä tekniikkakurssille.



Kolmatta harrastustani ei pistä poikki, kuin sairastuminen.  Ulkona kävely, hölkkä ja pyöräily, niitä voi harrastaa melkein koska vaan.  Jos sää tuntuu kovin pahalta, liikkeelle lähtemistä voi siirtää toiseen päivään.  Välillä voi harrastaa vaikka rannalla kävelyä.  Yyterissä en ole kesällä käynyt kertaakaan, syksyllä siellä voi kävellä, rantahiekka on yllättävän kovaa.


Pitää olla tyytyväinen kun pääsee liikkumaan omin jaloin.  Näen päivittäin henkilöitä, jotka liikkuvat sitkeästi vaikka heillä on paljon enemmän rajoitteita.  Joku lenkkeilyttää koiraa pyörätuolista käsin, toinen ui ilman toista jalkaa  ja molemmat tekevät liikuntaansa kovalla vauhdilla.  On hienoa, että paraliikunta on saanut sijansa urheilukentässä.  Se ei ole yhtään sen vähempiarvoista, kuin ns. tavallinen urheilu.




perjantai 9. lokakuuta 2020

Vedenelävä horoskoopissa, skorpioni

 Taas se pahuksen korona uhkaa tulla meitä sairastuttamaan.  Onneksi Satakunnassa on vielä hyvä tilanne.  Nyt täytyy koittaa käydä jumpassa ja uimassa, niin kauan kuin tauti ei estä.  Kokeilin jo yhden kerran käydä talviuinnissakin maauimalassa.  Silloin ei ollut ollenkaan kylmä ilma, joten ei se avantouinnilta tuntunut.  Seuraava kerta on jo suunnitelmissa.  Lämpimässä uimahallissa kävin eilen, eikä siellä ollut ruuhkaa, sain uitua omaa vauhtiani.  Tavoitteeni on uima-altaassa 2000 m.  Eilen uin 1200 m.  

Jotenkin altaassa uinti on minulle sopivampaa talvella.  Kesällä toki voi pulahtaa mihin järveen tai jokeen tahansa.  Joessa minä olen uimaankin oppinut.  Kirjoitin siitä toiseen blogiini, miten tärkeä joki minulle on.



https://puutarhapolunvarrelta.blogspot.com/2020/10/kokemaenjoki-maisemani.html

Olen horoskoopiltani skorpioni, jonka suosikkielementti sanotaan olevan vesi.  Näin sanoo ainakin tämä tulkitsija https://www.tunturisusi.com/horoskoopit/skorpioni.htm

Olen sen kokenut aina omaksi paikakseni.  En ole mikään hyvä uimari.  Räpiköin sammakkoa omalla tavallani.  Eteenpäin silläkin tavalla pääsee.  Haluaisin oppia käyttämään uimalaseja, en ole vielä oppinut.  Pystyn uidessa laittamaan pään veden alle, silmät kiinni.  En tiedä miltä se näyttää katsojasta, mutta en välitä siitä.  Tunnen olevani sammakko tai vettä ylittävä apina.  





keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Kävelylenkki Jämillä

 Kaikille ihmisille ja erityisesti ikääntyneille tekee hyvää kävellä luonnossa.  Varsinkin näin kauniina syksynä, kun värit suorastaan hehkuvat auringonpaisteessa.  Minä ainakin nautin suuresti raikkaasta syysilmasta ja värien paljoudesta.  Vähän ikääntyneenä en aina jaksa, enkä viitsi hölkätä hengästykseesn asti.  Pitkät kävelylenkit tuovat saman hyvän olon tunteen, kuin lyhyet spurtit.  Maiseman vaihto toisiin paikkoihin tuo vielä lisäenergiaa ja mielenkiintoa.


Tällä kertaa se paikka oli Jämi.  Siellä on hienot maastot kaikenlaiseen liikuntaan.  Hiihtoputkikin löytyy.  Näkötornista tiirailemalla näkee joka puolelle pitkälle.  Metsäistä seutua niin pitkälle, kuin silmä kantaa. Hiljaista siellä tuntui nyt olevan.  




Jämillä koitetaan kehittää myös matkailutoimintaa.  Mökkejä oli rakennettu ja ihan mäen vieressäkin näkyi rakennuksia, missä oli huoneita.  Kenties Jämi tunnetaan eritoten hiihtopaikkana, mutta on siellä pienlentokonekenttäkin.  Maastoa on vaikka kuinka raskaaseen juoksulenkkiin tai vain maisemien ihailuun.  

http://jamikeskus.fi/

Ei sitä aina tule lähdettyä toisiin maisemiin, vaikka olisi vain tunnin matka ajella autolla.  Ihminen on niin kiinnittynyt omiin kotikulmiin ja lenkkeilee vain siellä.  Se on niin helppoa.  eikä mitenkään huono asia.  Pääasia on ulkoilu ja liikkuminen.

tiistai 1. syyskuuta 2020

Mietelauseita ja kannustusviestejä liikuntaan ja elämään

Lentävät lauseet ja tsemppihuudot voivat auttaa kestämään liikunnan rasituksia.  Ajatuksia voi kehittää pitemmällekin.  Laitoin tähän muutaman mietelauseen kirjastani Lyhyttavaraa.  Näitä ajatuksia voi käyttää liikuntaan yhtä hyvin kuin muuhunkin elämään.



 Sinnikkyydestä kaikki menestys lähtee.  Luovuttaminen vaikuttaa jo seuraavaan koitokseen, keskeyttäminen on helpompaa. 

Juoksemisessa ja oluen juonnissa on jotain samaa, sietokyky kohoaa harjoitellessa.  



Tekemisen puute aiheuttaa vaivoja enemmän kuin kiire tai askarteleminen mieleisessä työssä.  

Energia kumpuaa sisältä, kun on tehtävä tärkeitä päätöksiä.  Liika aika venyttää päätöksentekoa.   

Elämä on lyhyttavaraa, pientä ja punnitsematonta oleilua.  Elämä on joskus ylellistäkin, mutta useimmiten halpaa ja pientä. 



Kaikki tuntevat paljon huutoja ja kehoituksia kentiltä ja kilpailuista. Vanhat sanonnat ovat käytössä ja niitä voi muuttaa mieleisikseen tilanteen mukaan.  Hyppää lenkillä kuin Sipi ripillä, on yksi sanonta, jota voi käyttää usein liikkumaan lähtevästä henkilöstä.

Tässä on linkin takana urheilijoiden sanontoja.  Jännässä paikassa  voi tulla sanottua joskus hyviä joskus huonoja sanontoja.  Matti Nykäsen sanonnat tuntee melkein jokainen, osa niistä on ihan hauskoja.

https://www.ts.fi/urheilu/1074244937/Sattuvasti+sanottua+Suomen+urheilusta

Pääasia on, että liikutaan.  Urheilu on antanut ja antaa suomalaisille katsojille elämyksiä ja esimerkkejä nuorille.  Minä odotan tällä viikolla Suomi-Ruotsi maaottelun katsomista. Sydän oikeinsykähtää hyvästä urheilusuorituksesta.




sunnuntai 2. elokuuta 2020

Haastetta kehiin

Pian on kesä mässätty grillituotteilla ja oluella. Niistä  minun ja monen muun pitää ainakin vähentää ja ottaa haasteellisesti osaa liikuntahaasteisiin.  Olen jo vähän aloitellutkin ja haastanut itseni syväkyykkyhaasteeseen.  En ihan joka päivä ole jaksanut, viitsinyt tai kerennyt tekemään syväkyykkyjä. Kun olen niitä tehnyt, olen lisännyt useamman kyykyn.  Sata on tavoitteena ja olen numerossa 84.  Aloitin 24:stä, syväkyykky on muuten paljon raskaampi kuin puolikyykky.


En halua itseäni kuvata, joten otin videon youtubesta.  Kuvassa olevalla henkilöllä näköjään on polvet vähän enemmän levällään kuin minulla, mutta noin suurinpiirtein sama.  Polvet pitää olla samaan suuntaan kuin nilkat, ettei polviin tule vaivaa.


Olen kokeillut ennenkin haasteita ja ne kaikki ovat lisänneet lihasvoimaa.  Tämä haaste on hyväksi kaikille, mutta eritoten vanhemmalle väelle.  Jaloissa pysyy lihaskunto tallella ja pääsee ylös sängystä ja tuolista.  Ensin voi aloittaa tukea käyttämällä, tuolin selkänojaa tai seinää vasten.  Etenkin jos aloittaa nollakunnosta.
Syksyllä alkaa taas, toivottavasti, jumpat ja uimahallit aukeaa.  Jos vain korona ei taas pääse sotkemaan juttuja.  

Itsensä haastaminen kehittää myös henkisesti.  Jos ei koskaan vaadi itseltään mitään, niin ei myöskään kehity.


Nyt on jo paljon tuoreita kotimaisia kasviksia, voi aloittaa keventämisen niillä jos on tarvetta.  Pieni liikapaino ei haittaa mitään.

tiistai 9. kesäkuuta 2020

Talviturkki järveen


Talviturkin heittäminen on vanha tapa suomalaisille.  Minäkin sen toteutin tänä vuonna aikaisemmin, johtuen uimahallin ja maauimalan kiinni olemisessa.  Olen vähän kylmän arka veden suhteen.Suomessa ei voi koko vuotta uida, kuin avantouimarit.
Ilman ollessa yli +20 astetta ja vähän hikeä pinnassa niin olihan se ihan mukavaa..  Eikä vesi ensimmäisen kastautumisen jälkeen tuntunutkaan kovin kylmältä.  Ei mitään ruuhkaa ollut rannalla.  Ei edes toisella kerralla, kun oltiin jälkeläisten kanssa uimassa.

Maaseudulla on paljon järviä ja lampia, joissa voi uiskennella. Hankaluus on siinä, että monet järvet on rannoiltaan niin mökitetty, ettei paikkoja tuntematon uskalla ihan noin vaan mennä.  Saa vielä vihat niskaansa.


Kunnat voisivat vielä enemmän mainostaa paikkoja joissa voisi mökitönkin uida.  Siikaisten Hirvijärvi on tämä järvi. Siikaisissa on 5 uimapaikkaa, Porissa useampia.




Olisi mahtavaa jos mökki olisi ihan rannassa, voisi pulahtaa veteen joka päivä.  Ainakin nyt tuntuu siltä.  voi olla, että totuus olisi toinen jos sellainen mahdollisuus olisi.  Ihminen on hyvä keksimään tekosyitä.


perjantai 29. toukokuuta 2020

Eksyminen metsään

Todella tehokas liikkumistapa on mennä metsään missä ei ole kunnon polkuja ja ojia joka kymmenen metrin päässä. Tehokas liikkuminen ei ollut minulla ensisijainen tarkoitus, kun lähdin käymään, ei niin tutussa paikassa, mutta olen siellä ennenkin käynyt. 



Sinnepäin meni ihan hyvin.  Ihastelin metsää ja pääsin aika vaivattomasti paikkaan johon olin menossa. Paikka on Vähäjärvi, joka ei ole oikein järvi lainkaan.  Kun katsoin Googlemapista sijaintia jälkeen päin, oli hyvä, että suuntavaisto jotenkin pelasi, enkä lähteny toiseen suuntaan





Olisi pitänyt mennä samaa reittiä takaisin, olin liian itsevarma, enkä mennyt.  Olin mennessäni ylittänyt vain yhden ojan, nyt olin mennyt jo toisen yli ja tiesin olevani väärällä reitillä.  Kuinka metsä voikin näyttää samanlaiselta joka puolella, varsinkaan, kun en ole mikään suunnistaja.

Kuljin taas vähän matkaa, eikä tie tullu näkyviin.  Aloin jo olla vähän hermostunut, eikä metsä näyttänytkään enää niin kauniilta.

Onneksi olin ottanut kännykän mukaan ja sain siitä esiin kartan.  Metsätiellä, josta olin mennyt metsään, ei ollut nimeä, mutta laitoin seuraavan tietämäni kohteen.  Sitten löytyi tien pää.  Ei se mistä olin lähtenyt vaan seuraava.  Olin vähän hämmentynyt, miten voi mennä niin eksyksiin pienellä alueella.

Seuraavalla kerralla kannattaa varmaan ladata jo valmiiksi maastokartta esiin.  Tai pysyä merkityillä reiteillä tai säilyttää näköetäisyys mökkiin.  Viimeinen mahdollisuus olisi ollut soittaa apua mökkiin jääneeltä.

tiistai 12. toukokuuta 2020

Pitäisi tehdä kaikkea terveyden eteen

Terveysohjelmissa toitotetaan:  Pitäisi alkaa terveellinen elämäntapa.  Se on kaikkien tiedossa mitä pitäisi syödä ja mitä ei pitäisi syödä.  Miten sellaiseen pääsee?  Kesä ja grillikausi on tulossa, makkaraa kuluu.


 

 
Ruuasta saa niin paljon mielihyvää.  On vaikea kieltäytyä, kun kuola valuu jo herkkujen ajattelemisesta.  Suklaahyllyn ohi meneminen ja tuoksujen haistaminen saa veden herahtamaan kielelle.  Mainoksissa tarjotaan kaloripitoisia herkkuja.  Ruokaohjelmia tulee tuhkatiheään.  Onkohan kenellekään muulle tullut nälkä, kun katsoo lihavien ihmisten laihdutusohjelmia tai esim. Burgerimies Euroopassa.  Pitäisi lopettaa kokonaan television katsominen.


Tämän on joku muukin huomannut.  Televisio-ohjelmia on varmaan vaikea keksiä aina uutta.  Huonolla itsekurilla on vaikeaa kieltäytyä herkkujen syömisestä.  Ei se ole pelkästään lihomisen pelkäämistä, kaikki muut ongelmat seuraavat liiasta kaloripitoisten ruokien ja juomien nauttimisesta.

Mietin keinoja ruokamäärän vähentämiseen tai jotain muita konsteja.
  • Mielenkiintoinen harrastus, mihin ei liity ruoka.
  • Syöminen jossain muualla, kuin kotona.
  • Puolen päivän paasto 
  • Ottaa ruokalista netistä, eikä lipsu siitä.  
Kaikenlaista sitä miettii, kun useimmiten ruokaa tulee syötyä paljon ja vääränlaista.  Salaatti ei aina maistu, mutta makeiset kelpaavat koska vaan.  Ruoka on aina pop.  Kotikasvatuksessa jo kehoitettiin syömään lautanen tyhjäksi.

Eläimet ne eivät mieti lihomista, vain ravinnon saanti tarpeeksi elämiseen.  Niiltä voisi ottaa oppia. 


 
Laihtumiseen tai terveelliseen elämäntapaan on helpot ohjeet.  Ne vain ovat välillä vaikeasti toteutettavia.  Hidastunut aineenvaihdunta tekee siitä vielä vaikeampaa.  Ei voisi oikeastaan syödä mitään, kun ruoka viipyy kropassa puolet pitempään kuin ennen.  En ole vielä lihava omasta mielestäni, mutta kiloja lisääntyy yllättävän nopeasti.

Olen luonteeltani iltasyöppö ja laiskuri silloin tällöin.  Siinä on sitkeä vitsa väännettäväksi.  Kokeilen nyt tällä hetkellä itselleni salliman kahvileivän syömistä jo ruuan jälkeen päivällä ja iltakahvi ilman pullaa.  Kaikki vähentäminen on kotiin päin.

 
 
 
 

 

 

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Lisääntynyt vapaa-aika tuo paineita liikkumiseen

Liikkumiseen on tullut jonkin verran haasteita rajoitusten takia.  Eivät ne silti estä liikkumista.  Luovuutta on löytynyt monilta.  On pihajumppaa ja tanssia, lenkkimaastot ovat hyvin käytössä ja kuntoseurat ovat laittaneet livetreenejä facebookiin sekä youtubeen.  Olen itsekin osallistunut muutamaan jumppaan.

Ihmiset kaipaavat toisia vierelleen, jopa minäkin.  En minäkään kaipaa lenkittäjää, mutta on mukava nähdä jos muut liikkuvat näköetäisyyden päässä. 


 

Keksein itse lisätä kävelyyn voimaelementin.  Otin molempiin käsiini kouran kokoiset kivet ja nostelin niitä kävellessäni.  Tosiasiassa ne olivat käsissäni, kun kävelin metsätiellä, jolla ei liiku juurikaan ketään. Itseäni rauhoitellakseni kilauttelin kiviä välillä yhteen eläimiä karkottaakseni.  Tuskin yksikään  susi olisi niitä pelästynyt.  Se oli vain varmistuksen varmistus.  En ole siellä enkä muuallakaan metsässä nähnyt varpusta isompaa eläintä.  Olen sielläpäin lenkkeillyt sentään monta kymmentä vuotta.

Kaupungissa eläimet tulevat melkein takapihalle, metsissä niitä ei näe, vaikka kulkisi miten pitkään.

 


Jäädessäni nyt pois töistä, minun pitää liikkua paljon korvatakseni töissä tehdyn liikunnan.  Se tulee olemaan vaikeaa.  Tosin pois jäävät  melkein joka päivä taukohuoneen pöydällä tarjolla olevat karamellit ja pullat.  Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat lihoneet kymmeniä kiloja tai muuten vain lysähtäneet nauttimaan vapaa-ajasta.  En halua aikatauluttaa tekemisiäni,  liikkumisesta voisi tulla pakkopullaa.  Liikkumisen on tultava omasta halusta. 



 

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Pirulanvuori

Lähellä asuminen ei auta, että tuntisi lähiseutujen luontokohteet.  Vihjeiden ja suosittelujen kautta löytää katsomattomia paikkoja.

Porin Lavian ja Suodenniemen rajalla oleva Pirulanvuoren näkötorni oli tällainen kohde.  Nyt se tuli korkattua. Suuntasimme sinne kauniina kevätpäivänä.  Sinne pitääkin mennä lumettomana aikana koska siellä ei ole talvikunnossapitoa.  Kauniit helmiketjussa olevat järvet ovat perisuomalaista maisemaa.  Tämä maisema on kuvattuna euron kolikon toisella puolella.


 Kävely 250 m sorattua tietä ja parit portaat oli noustava päästäkseen näkötornin juurelle.  Torni on rakennettu 2012 Suodenniemen Lions Clubin toimesta.  Kaunis metsä ympäröi tornia.  Kapuaminen, ensin polkua ja vielä portaita torniin, ei ollut kovin raskas.  Tietysti liikuntarajoitteiselle tämä paikka ei sovi.


Torni on niin korkealla kalliolla, näkyy hyvin pitkälle.  Puiden latvat eivät ole esteenä, niin kuin monen tornin kohdalla.  Näin keväällä maisema oli vähän alaston.   Koivun lehtien aikaan on taas erinäköistä.



Samalla reissulla katselimme muutenkin Lavian seutuja.  Lavia on kaunista luonnoltaan.  Kunta liitettiin Poriin 2015.  Paljon järviä ja vaihtelevaa maisemaa.  Pieni metsästä tuleva puro nähtiin matkalla Pirulanvuorelta Kankaanpäähän.  Se on Velhovuoren putous,  rumemmalta nimeltään Velhonvitun putous.  Mistä näitä kansanomaisia nimiä keksitäänkään.




 Tien numero on 259.  Lähellä olevan Huuhkajavuoren kesäteatterin pihasta lähtee luontopolkuja.  Ne jäivät toiseen kertaan.

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Keväinen Kirjurinluoto

Kaunis kevätpäivä sai lähtemään kävelylenkille keväiseen Kirjuriin.  Paljon muitakin ulkoilijoita oli saapunut.  Viileä, suorastaan kylmä tuuli, ei pelota kävelijöitä.  Näinä aikoina on suorastaan pakko päästä pihalle.  Raikas ilma tasoittaa tunteita ja antaa virkistystä kestää kireitä aikoja.  Sairaana ei tietenkään saa mennä edes lenkille, kuin omaan pihaan. 

 

Kyllä kevät on vuodenajoista se, joka herättää liikkumaan ja puuhailemaan ulkona.  Miten mukavaa on, ei liian lämmintä, ei hyttysiä eikä talvista pakkasta.  

Aution näköistä oli vielä.  Puut ovat lehdettömiä ja ruohikko ruskeaa.  Vesi kuitenkin kimmeltää auringonpaisteessa ja taivas on sininen.  Kyllä niitä harmaita sateisia päiviä on ollut tänä talvena ihan tarpeeksi.  Lunta ei ole ollut kuin nimeksi näillä seuduilla.  Pohjoisemmassa toki enemmän.  En kadehdi heitä, mutta kumminkin tuntuu epäreilulta.

Kokemäen joessa on pahoja pyörteitä, jotka vievät pohjaan jos uskaltautuu uimaan.  Ei toki nyt, mutta kesällä uimareita on varsinkin kaupungin puoleisella uimarannalla


Talvella ja keväällä Kirjurinluoto on enemmän kaupunkilaisten käytössä.  Paikka  on oikeastaan kaupunkilaisten liikuntapuisto, kesällä on niin paljon tapahtumia, ettei mukaan mahdu.  Monet silti kaipaavat niitä ja hyvä on, että niitä järjestetään.  Ne tuovat rahaa Porille ja huvia kansalle.  Minulle riittävät lenkkipolut, voin mennä muualle jos on ruuhkaa.







 
 

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Tautinen kevät

En haluaisi mainita sitä k-sanaa, jota on nyt tuhkatiheästi mainittu uutisissa, tiedonannoissa ja muissa median lähetyksissä.  Kun asia tai tieto on jatkuvasti näkyvillä se alkaa kyllästyttää, vaikka kuinka olisi tärkeää.  Sota sairautta vastaan on ehdottomasti oikein, ei kahta sanaa siitä.  Nyt voi käydä kuitenkin kuin tiedotustaululle, kun siinä on liikaa tiedotteita osa häviää alle.  

Olen itse pysynyt terveenä, vielä ainakin.  En ole yli 70-vuotias, joita nyt kovin kehotetaan pysymään kotona.  Töissä olen vielä hetken verran, sairaalassa, jossa ei ole nähty vielä kovin paljon tähän tautiin sairastuneita.  Siihen sielläkin varaudutaan.  Kaikki kiireettömät käynnit on poistettu ja käsidesiä käytetään vielä enemmän kuin ennen.  Tosin sairaalassa ei välttämättä sairastu, paljon enemmän sairastutaan matkaillessa tai kauppojen käytävillä.  




Ulkoilua ei ole onneksi vielä kielletty.  Yksin voi pistää tossua toisen eteen ja miksei hyvän kaverin kanssa.  Porukkaa pitää välttää.  Minullakin loppui hyvin alkanut jumppaharrastus.  Nyt voi jumpata vain ulkona tai oman olohuoneen lattialla.  Mökillekin voi mennä jos se ei ole kovin pitkällä.  Voi lähteä avoimille pelloille hengittämään raikasta ilmaa ja poimia pajunkissoja.  


Hallitus yrittää varmaan kaikkensa taudin nujertamiseksi.  Itsekin voi jotain tehdä.  Yleiskunto hyväksi, vitamiinit avustamaan, silloin mahdollinen tautikin voi olla helpompi sairastaa.  

Tauti on kaikille erilainen.  Perussairauksia sairastavat ovat kaikkein kovimmilla.  Hauraat vanhukset eivät myöskään kestä vaikeaa tautia.  Tosin monet hyväkuntoiset seitsemänkymppiset ovat paremmassa kunnossa kuin rapakuntoiset keski-ikäiset.  
Ketään ei ole ihan turvassa, en minäkään, vaikka en paljon sairastakaan.  Odotan kesää nyt vielä paljon enemmän.  Kenties tauti on siihen mennessä pyyhkäissyt yli Suomen ilman suuria vaikeuksia. 😷


sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Voituotteiden käyttö pienemmäksi

Rasva on hyvä renki, mutta huono isäntä.  Näin vanhaa sananlaskua lainatakseni.


Oma keho on kokeilulaboratorio, jonka avulla voi kokeilla mitä mikin tuote vaikuttaa.  Olen nyt koettanut tehdä pieniä muutoksia päivittäiseen ruokavalioon esim. rasvan käyttöön.  Olen ollut käyttämättä rasvaa leivän päälle, siis mitään rasvaa.  Aikaa on mennyt kuukausi.

Samalla olen lisännyt yhden tehokkaamman liikuntakerran viikossa.  1,5 - 2 kg on lähtenyt.  Eli ei se helpolla lähde. Liikunta pitää  olla suhteellisen rasittavaa.  Hengästyä pitää ja kesto on pidempi kuin omalla tavallisella liikuntakerralla.

Rasvaa tulee levitettyä päivän aikana n. 5-10 g.  Jos ei nyt yhdelle leivälle, parille kolmelle.  Siitä kertyy kuukaudessa: 5*30 on 150 g.  Tietysti paistamiseen käytetty voi lisää grammoja.  Siitä en ole luopunut.

Oivariinin olen korvannut lehtisalaatilla.  Se antaa makua muun päällysteen kanssa.  Olen myös paahtanut leipää.  Siihen ei tarvitse lisätä kuin kurkkua ja maukas leipäsiivu on valmis kahvin kanssa nautittavaksi.

Tie on tuskallinen ja pitkä.  Ei voi odottaa painon laskevan muutamassa kuukaudessa jos sitä on kerännyt 10 vuotta tai kauemmin.  Näinkin lyhyen ajan ja pienen painonpudotuksen avulla olen huomannut positiivisia muutoksia.  

Loppupäätelmänä voin todeta, että pienet muutokset auttavat suuria muutoksia tulemaan.  Muillakin on samoja ongelmia, joista on selvittävä.  Kukaan ei ole yksin.  Joillakin on vain muutama kilo, toisilla taas enemmän, jotka jo aiheuttavat terveysongelmia.