Pitkään on polkupyörä saanut seistä varastossa odottamassa. Tänään pumppasin kumit täyteen ja lähdin lenkille. Kylmä tuuli vielä puhalteli ja vastatuuli vielä. Ihan vanhasta muistista polkeminen kävi. Se oli testilenkki, miten onnistuu pyöräily pitkän ajan päästä. Käsiin otti enemmän kipeää kuin takapuoleen.
Mukavalta se silti tuntui. Sain uusvanhan tavan liikkua. Pääsee pitemmälle kotiovelta kuin kävellen.
Tuulet ovat nyt puhaltaneet monta päivää. Oikein myrskyksi yltyi viikonloppuna. Mereltä lännestä puski aallot kohti rantaa. Myrskyä on aina hauska katsella, kun itse on turvassa rannalla.
Säät eivät saisi kahlita liikkujaa. Sinne vain mukaan ja vaatetta päälle. Säitä ei voi kukaan muuttaa.
Olen joskus miettinyt, onko yhtä terveellistä ulkoilla kylmässä säässä tai uida avannossa. Ei se ainakaan huonompaa voi olla jos huolehtii vaatetuksesta. Avannossa ei voi pitää asusteita. Siellä ei kylläkään olla kauaa.
Sepelvaltimotautia sairastaville kylmä ei sovi. Terveet henkilöt voivat sitä harrastaa.
