Liikkuva ihminen

Liikkua voi missä vain, vaikka puutarhapoluilla.  Kirjurinluoto on tasaista, ettei kovin paljon rasitu siellä kävellessä.  Kirjuri on monen kaupunkilaisen suosiossa, koska se on niin lähellä.  Ei tarvitse lähteä autoilemaan kilometrien päähän päästäkseen luontoon.  Kun tarpeeksi rivakasti taivaltaa luodon päästä päähän, hikikin irtoaa.  Kaupungissakin on hyvä olla paikkoja, joihin voi mennä kuka vain ilman pääsymaksua.  Aina ei muutenkaan tarvitse liikkua verenmaku suussa vaan voi antaa lihaksille ja hermoille lepoliikuntaa.  Kävellä ja ihastella säätä, ympäristöä ja mietiskellä seuraavaa päivää. Talvi on ollut vähän surkea säiden puolesta täällä Satakunnassa.  Lunta ei ole ollut kuin nimeksi.  Ilmastonmuutos vai mikä sen tekee.  Kaikenlaisia kausia on ollut ja mennyt.   Happea vielä löytyy Suomesta ulkoillessa.  Ei tarvitse suusuoja naamalla kulkea.

Nyt kun hiihdon MM-kisat ovat kohta alkamassa, niin voisin hetken muistella miten oli ennen.  Mitään aikoja tai sijoituksia en muista, mutta tunnelmat tuntuivat mahtavilta jonkun suomalaisen voittaessa tai ainakin yrittäessään pärjätä.  Kisat ovat muuttuneet niin julmiksi ja koviksi, ettei niissä onnella pelkästään pärjää. Erityisesti muistan Mika Myllylän hiihdot ja miten pettynyt olin, kun kisat päättyivät dopingsotkuihin.  Sellaista en enää haluaisi kokea. Löysin pari valokuvakorttia kätköistäni ajalta ennen sotia.  Silloinkin kilpailuhenki oli suuri vaikka olosuhteet olivat mitä oli. Tässä kuvassa Veli Saarinen, ensimmäinen suomalainen hiihdon olympivoittaja vuodelta 1932.  Niinkuin kuvasta näkyy, olosuhteet ovat kaukana nykyisestä.  risukkojen keskellä, pussihousuissaan Veli hiihtelee.  Silloin ei tietysti ollut niin paljon muita kilpailijoita. Toisessa kuvassa luistelevat Ludovika ja Walter Jacobsson itsenäisen Suomen ensimmäinen kultamitali Antverpenissä 1

Ilmat ovat vaihdelleet, kuin mielenkiintoni liikkumisen suhteen.  On ollut pakkasta, sumua, lumisadetta ja lämpöasteita.  Teillä on välillä vaarallista sumun takia.  Autolla liikkuessa, mutta myös jalkaisin.  Autosta ei näe välillä toista autoakaan sumun tai pöllyävän lumen takia, ei ihme ettei havaitse jalankulkijaakaan. Onneksi sitten palkittiin kauniimmilla näkymilläkin. Nyt alkaa olla joulun jälkeen SE aika kun olisi otettava askel terveellisempään suhteen liikunnan ja syömisen suhteen.  Pienenä vinkkinä itselleni hain viime vuonna saadulla lahjakortilla stadiumista varusteita.  Harkitsin kauan, kun liike on mielessäni enemmän nuorten liike.  Löysin sieltä sentään jotain.    Annoin taas itselleni pienen haasteen.  Burbee omaan tyyliin.  Siihen vaaditaan liukas lattia.  En jaksa välttämättä punnertaa suorin vartaloin niin monta kertaa kun haluaisin. Joten aloitan liikkeen päinmakuulta, kohotan käsillä ylävartaloa ja vedän jalat kyykkyasentoon lattia