lauantai 29. joulukuuta 2018

Hitaasti kiiruhtaen

Hitaasti kiiruhtaen pääsee parhaaseen tulokseen laihdutuksessa ja liikunnassa.  Olen aina ihmetellyt televisio - ohjelmia, joissa lihavia ihmisiä koetetaan saada aloittamaan laihtuminen ja liikunta.  Ei lähdetä mitenkään hitaasti liikkeelle vaan liikunta on heti täysillä menoa ja ruuista heti kaikki lihottavat ruuat pois.    Toisille se voikin sopia näin, mutta ei kaikille.

Aakkosista on lähdettävä liikkuminen ja laihduttaminen.  Alussa ainakin, pitkäkestoiset liikuntahetket kuluttavat energiaa paremmin, kuin yhtäkkiset lihaksia rasittavat temput. Kaikilla on nopeita sekä hitaita lihassoluja.  Mitä sitten alkaakin kehittämään.  Kaikki eivät pysty kaikkeen. Maratonin juoksijat ovat erinäköisiä, kuin sadan metrin juoksijat.  Isoilla lihaksilla ei jaksa tehdä pitkää juoksulenkkiä yhtämittaa.


Siitä ollaan toki montaa mieltä kumpi laihduttaa enemmän hidas vai nopeatempoinen liikunta.  Oleellista on liikunnan määrä ja ravinnon saanti.  Pääasia on, että liikunta on säännöllistä.  Kaiken minkä syö, täytyy kulua.  Jos laihduttaa, on syötävä vähemmän.  Kaikki on yksinkertaista, kun sen vain saa itselleen selväksi. Minulle sopii hyvin pitkäkestoinen liikunta, jota maustan välillä nopeatempoisilla harjoituksilla.  Nautin pitkistä kävelylenkeistä ja pyöräilyretkistä.  Samoin uin mieluummin hitaasti 1000m, kuin temmon täysillä altaan päästä päähän.

 Mihin sitten menee läski joka katoaa.  Tutkijat alkavat päästä siitä yksimielisyyteen.  Läski lähtee kropasta keuhkojen kautta hengitysilmaan ja neste normaalien reittien kautta. 




 Kissallani on enemmän nopeita lihassoluja kuin hitaita.  Se kiihdyttää liikkumisen nopeasti nollasta sataan ja jaksaa jonkun aikaa, kunnes väsyy ja nukahtaa keräämään voimia.


perjantai 14. joulukuuta 2018

Sauvakävelyllä koko keho kuntoon

Tämän linkin takaa löytyy artikkeli, jonka mukaan sauvakävely on tehokkaampaa kuin kuntosaliharjoittelu.  Se riippuu paljolti tehosta, millä harjoitellaan.  Olen kyllä samaa mieltä sauvakävelyn hyvästä tehosta koko keholle.


https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/laaketiede/sauvakavely-on-tehokkaampaa-kuin-kuntosalitreeni-varsinkin-jos-olet-keski-ikainen-ylipainoinen-mies-kertoo-suomalaistutkimus-6737976

Tein jo yhden siirron sauvakävelyn suhteen.  Laitoin sauvat autooon, jotta voin ottaa ne käyttöön vaikka työpäivän jälkeen pienelle lenkille.  Se ei ole niin rankkaa, etteikö sitä voisi raskaahkon työpäivän jälkeen harjoittaa.  Ulkoilu tekee aina hyvää.

Sauvakävelyä voi harrastaa missä vain, kuten kävelyä ilman sauvoja.  Siinä on se hyöty, että liikettä saavat myös hartiat ja kädet.

Luin tuosta artikkelista aineesta nimeltä irisiini.  Siitä on tutkimuksissa vähän ristiriitaisia tuloksia.  Liikunta kuulemma lisää irisiininiä kehossa ja lisää hyvää ruskeaa rasvaa.  Jokainen voi uskoa mihin haluaa, liikunta on parantavaa kuitenkin, oli aine mikä tahansa.



Kokonaisvaltainen liikunnallinen elämä on ihmisen paras tae terveelliseen elämään.  Pelkkä terveellinen ruoka ei auta, ihmisen on myös hyvä liikkua oman mielenkiinnon ja kunnon mukaan.  Sauvakävelyllä pääsee hyvin alkuun jos ei ole aiemmin harrastanut liikuntaa.  Kun lumi vihdoin tulee kädet ovat jo kunnossa hiihdon aloittamiseen.


lauantai 1. joulukuuta 2018

Vaihtelevaa säätä

Ensin tuli lumi, sitten se suli.  Sitä se on nykyään.
 
Vaikka sen tietää ettei näillä alueilla ole tullut talvea, kuin tammikuussa vähäksi aikaa, niin toivo elää aina.  Suomalainen pitää useimmiten talvesta.  Niitäkin on, jotka lähtevät etelään, minä en kuulu niihin.

Talvi talvena ja kesä kesänä.

Talviurheiluvälineitä kaupittelevat eivät oikein uskalla varastoida suksia ja pulkkia kuin malliksi.  

Tänä vuonna on Lappikin vielä ollut melkein lumetonta, turismikin kärsii.   











Valoilla saa hiukan piristettyä mustaa maisemaa.  Eivät nekään oikein säväytä, kun pimeys valtaa ympäristön.  Liikuntakin täytyy suunnitella sään mukaan.  Satakunnassa ei kannata suunnitella hiihtoretkeä, kuin samalle päivälle, lumi voi sulaa aamuksi.

Olen syksyn käynyt kuntosalilla, 20 kerran kortti tuli käytettyä.  Lisää en ostanut.  Ihan mukavaa vaihtelua se oli.  Uintiranneke tulee nyt enemmän käyttöön.  



Kävelylenkilta tulin juuri äsken ja ihan mukavalta sekin tuntui tuulisessa säässä.  Sade oli sentään lakannut.  Liikunta pitää pitää yhtä vaihtelevana kuin sää.  Pitää lisätä vaatetta päälle kun on kylmempää ja liikkua jaloilla, kun suksia ei voi käyttää.

Säästä ei kannata kiukutella sen enempää, kun ei sille mitään voi.  Ilmaston muutokset ovat jotenkin käsittämättömiä.  Jotakin tavallinenkin ihminen voi tehdä omassa elämässään, mutta isot päätökset ja teot ovat valtiotason tehtäviä.





 Liikkuva ihminen vain liikkuu ja ihailee maisemia säästä huolimatta.  Ei  kaikkia maailman murheita kannata kantaa pienillä olkapäillä.  Siitä seuraa vain isompia murheita.




torstai 15. marraskuuta 2018

Päkiä - vai kanta-askel

Kumpi askellus on parempi?  Olen tottunut juoksemaan päkiäaskeleella, se tuntuu kevyemmältä.  Kokeillut olen kanta-askellustakin, mutta se tuntuu ainakin vielä tössyttelyltä tai hiipimiseltä. Pitkän matkan hölkässä tai ratajuoksussa kanta-askel on asiantuntijoiden mukaan voimia säästävää.  Minä en kovin pitkiä matkoja enää juokse tietä pitkin.  Maastossa mäkiä hölkätessä päkiäaskel on mielestäni parempi.  

Kuntosalilla olen tänä syksynä juoksumatolla kokeillut kanta-askellusta.  Ääni askeltaessa on hiljaisempi.  Juoksuaskeesta johtuen eri lihakset ja jänteet ovat käytössä.  Kuten seuraavassa artikkelissa kirjoitetaan.  Siinä pohditaan eri juoksutyylejä ja -tapoja.


https://yle.fi/uutiset/3-9238118


Kenties parasta kuntoilijalle olisi hölkätä molemmilla tavoilla vuorotellen, joutuisi useampi lihasryhmä koetukselle.  Pääasia kuitenkin on, että lähtee lenkille.

Kävelystä kaikki lähtee liikkeelle.  Kävelyssä kanta-askel on normaali etenemistapa.  Tuntuisikin hassulta päkiöillä kävellä. 

 Jossain vaiheessa tuli käyttöön termi voimakävely.  Se ei ole varsinaisesti kilpakävelyä vaan reipasta kävelyä johon otetaan kädetkin mukaan.  Jos ei pysty juoksemaan tai hölkkäämään voi lähteä reippaalle kävelylle omien voimien mukaan.


Marraskuusta voi nauttia, kun ei anna ilmojen masentaa.  Ulkona on paljon katsottavaa.








lauantai 10. marraskuuta 2018

Isäni, penkkiurheilija ja kalamies

Nyt jo edesmennyt isäni oli intohimoinen penkkiurheilija ja kalamies.  Hän ei lähtenyt katsomaan otteluja tai muutakaan urheilua, mutta seurasi televisiosta lähes kaiken mitä tuli, toiset kahteen kertaan.  Viimeisinä aikoina hän ei pystynyt jääkiekosta seuraamaan enää kolmatta erää jos oli tiukkaa, otti niin sydämestä.  

Kalastaminen oli hänellä myös verissä.  Tuli kalaa tai ei niin vesille oli päästävä.  Kesällä veneellä ja talvella pilkille.  Ahvenia ja haukea tuli syötyä useita kiloja minunkin lapsuudessani.  Hyvältä ne maistuvat vieläkin suussani, joten oppi on mennyt perille.

Jaan penkkiurheilun lisäksi isäni kanssa innostuksen lukemiseen.  Hän oli siinäkin mestarisluokkaa,  määrässä ainakin.  



Kirjoitin pari vuotta sitten isästäni toisenkin kirjoituksen, jonka laitan tähän.  Vaihdoin vaan päivämäärän.  Olen edelleen samaa mieltä:

Isänpäivä

Isänpäivänä en voi enää lahjaa isälle antaa, muistella voin.  Isänpäivää vietetään monessa maassa.  Juhlapäivä on puoli vuotta äitienpäivän jälkeen.  Tänä vuonna päivä on 11.11 
    Isäni oli vaatimaton ja työteliäs mies, johon luottivat muutkin kuin perheenjäsenet.  Häntä ja montaa muuta isää kuvaa oivasti Anna-Liisa Rekolan runo.

Menestys ei häntä tärvellyt,
koska hän ei menestynyt,
rikkaus ei,
koska hän ei ollut rikas,
eikä köyhyys,
koska hän ei ollut köyhä.

Liika tieto ei sekoittanut päätään
koska sitä ei ollut.

Kuin koira veräjästä
hän livahti taivaanportista sisälle.
Pyhä Pietari vilkaisi perään ja sanoi,
menköön nyt,
hyvä ihminenhän se oli.


Isäni oli tavallinen suomalainen mies, rehti ja rehellinen.  Hän yritti opettaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen samaa.  50-luvulla muutto Poriin antoi minulle mahdollisuuden syntyä porilaiseksi.  Porin kaupunki antoi työn ja perheelle asunnon.

  

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Maidotonta marraskuuta viettämään

Tämän idean on moni muukin keksinyt, jota minäkin aion kokeilla.  Vatsavaivoja minulla ei ole, mutta koen maidon tekevän limaa kurkkuun ja keuhkoihin.  En tiedä onko se allergiaa, ei kokeilusta mitään haittaakaan ole.  Nykyään on niin paljon maidottomia tuotteita, joiden löytämistä  kaupasta voisi kauppiaiden toimesta helpottaa.  Yhden hyvän keksinnön olen nähnyt:  hyllyjen reunaan oli mustaan lappuun valkoisella tekstillä laitettu tieto maidottomista tuotteista.  Tämä oli tehty minun lähikaupassani S-marketissa.  En tiedä oliko tämä vain heidän ideansa vai onko se koko S- ryhmän tapa. Näin ne voivat olla tavallisten tuotteiden vieressä ja silti löytyvät hyvin. S-kaupoista ei löytynyt linkkiä, mutta K-Kauppa oli näin tehnyt.



Ruoka aiheuttaa monia vaivoja, joista ei aina tiedä pitäisikö ne ottaa vakavasti.  Pienikin kiusa, jos se on kestänyt kauan, alkaa ärsyttää.  

Maidottomasta ruokavaliosta ei aiheudu minulle kovin paljon hankaluuksia.  Maitosuklaan, jogurtin ja voin syöminen pitää jättää pois.  Se voi olla terveellinenkin ratkaisu.  Leipomiseen voi käyttää maidotonta Floraa ja paistamiseen öljyä. En aio juoda ruokajuomana soijamaitoa tai kauramaitoa.  Mehua ja vettä pääasiassa aion käyttää.   Uskon, että hyvin siinä käy.

Netistä löytyy paljon maidottomia reseptejä ja  kaupoista valmisruokia.  Kuukauden päästä olen tietoinen  siitä, miten on käynyt.  





sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Apua ja tietoa monesta osoitteesta

Liikuntaa ja muuta terveyttä koskevaa tietoa löytyy useilta sivuilta.  Tämän sivun luulisi sisältävän sairaaloita ja terveyskeskuksia.  Kenties niitäkin, mutta myös paljon muuta: blogeja, linkkejä ja neuvoja moneen asiaan.

http://www.terveyskeskus.fi/

Monesti on apua jos haluaa tietoa jostain lajista tai liikuntamuodosta, niin toisten kokemuksista voi saada vinkkejä uuteen harratukseen tai liikunnan aloittamiseen.  Jos olen itse ostamassa jotain niin seikkailen netin sivuilla hankkien tietoa ja kokemuksia palvelusta tai tietoa,  ennen kuin ostan mitään.

Tänään kävin messuilla ja sieltä bongasin Satakunnan sydänpiirin esittelemän verkkosivuston jossa voi liittyä painon tarkkailuun ja elämäntapamuutokseen tavoittelevien ryhmään tai yksin tekemiseen.  


Yleensäkin tuollaisissa tapahtumissa voi löytää jotain itselle sopivaa tekemistä tai apua.  Paljon palvelun tuottajia on kerääntynyt samaan paikkaan näyttämään oman yrityksensä toimintaa.

Toinen osoite josta voi hakea apua pieniin ja suuriin vaivoihin oli:


Hoitotarvikeliike on Porissa.
Sähköpostiakin voi kuulemma lähettää ja kysellä asioita 

Näen tämän kaupan joka päivä töihin mennessäni, mutta en ole kertaakaan poikennut. Kiinnostuin esimerkiksi kaikenlaisista tukea antavista jutuista, esim. peukaloon, kyynärpäähän tai nilkkaan laitettavista.  Tietysti pitäisi ensin koittaa jotain tervehdyttävää, mutta jos hetkellisesti pitää jotain tukea niin se helpottaa vaivaa.

Maisematerapiaa voi lähteä ottamaan syksyiseen luontoon.







torstai 11. lokakuuta 2018

Rapistuva ihminen

Ihminen on kuin rapistuva rakennus, jota on kunnostettava koko ajan.  Ei voi hellittää tai keho lysähtää ja nurkat, olkapäät, antavat periksi.  Keho ei pysy pystyssä pelkällä pintamaalilla vaan on toteutettava iän kestävä kunnossapito.  


Jos kunnostus jätetään suorittamatta, näkymä voi olla talossa kansallisromanttinen, mutta ihmiskehossa katartrofi.  Nuori ihminen voi hetkeksi aikaa jättää jotain tekemättä, kun ottaa ohjelmaansa remonttikuntoilun harvemmin.  Vanhemmalla iällä se ei onnistu.  

Kuolemaa kohti mennään jokaikinen, kuten Chisu laulaa  


Pienistä vastoinkäymisistä ei saisi lannistua vaan jatkaa seuraavalla kerralla.  Portaita noustaan niin kauan kuin polvet kestää.  Rapistuva keho voi olla hidaste, se ei saa olla este liikkumiselle.🙆




torstai 4. lokakuuta 2018

Oman tien löytäminen

Joko löydän tien tai teen sen, lausui jo Hannibal sotaretkillään.  Näin voisi ajatella jokainen omalla kohdallaan, mitä sitten tavoitteleekaan.  Jollekin se voi olla päivästä toiseen selviytyminen, toiselle taas pidemmän aikavälin suunnitelma.  Kyse voi olla terveydestä, liikkumisesta, taiteen tekemisestä tai ihan mistä vain.  Pääasia on, että tekee itse polkunsa, jota pitkin etenee.  Silloin tällöin pääsee välietapeille, jotka antavat uskoa tulevaan.

Kenestäkään ei tule hetkessä lihaskimppua tai maratoonaria, puhumattakaan taiteilijasta.  Sanoisin, että se on tavalliselle ihmiselle elämän pituinen matka.  Harvassa ovat ne ihmiset, jotka osaavat ja pystyvät tekemään suuria tekoja koskaan.



Itselläni on välillä vaikea pysyä edes polulla.  Sitkeästi silti kampean sieltä ylös ja jatkan matkaa.  Kompastuskiviä löytyy hakemattakin.  Terveyden suhteen olen pysynyt aika hyvin väylällä.  Kun haen muutaman kilon pudottamista, niin eteen tulee jatkuvasti tilanteita, joissa koetellaan tahtoa.  Kuntoilu on yleensä mukavaa, mutta laiska luonteeni keksii äkkiä tapoja keventää tai unohtaa jopa lenkki kokonaan.

Minun tapani on pilkkoa kaikki tekeminen pieniin osasiin.  En jaksa mitään pitkän aikavälin tavoitteita.  Siivoamisessakin käytän pilkkomistaktiikkaa.  Tänään teen tämän ja huomenna tuon työn.

Liikkumiseen minulla pitää olla monta vaihtoehtoa.  Ulkoilussa on monta mahdollisuutta: sauvakävely, kävely muuten vaan, hölkkä ja pyöräily sekä talvella hiihto.  Sisäliikunnassa: kotivoimistelu, kuntosalikortti ja uimalaranneke.  Näin saan itseni tarttumaan johonkin liikuntamuotoon.  

Aktiivinen liikuntakumppani on monelle se viisastenkivi.  Minulle se ei jotenkin nappaa. Jos en saa itseäni liikkeelle, ei sitä tee kukaan toinen.






keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Aina ei mene niin kuin haluaisi

Välillä pitää miettiä: miten on vuosi mennyt tähän saakka, noin niin kuin omasta mielestä?  Vastaan: Välillä paremmin, välillä huonommin.  Liikunta on ollut mukana koko ajan, kilot samoin, vaikka muuta luulin.  Kolme kuukautta on tätä vuotta jäljellä, nyt olisi viimeinen hetki aloittaa kevyempi ruokavalio jos aikoo tämän vuoden puolella saavuttaa jotain.  Pientä valonkajoa on tullut kuntosaliharjoittelun takia.  

Aina ei mene niin kuin haluaisi.  Mitään suurta pettymystä en ole tuntenut, koska tunnen itseni.  Mieleni on pysynyt korkealla, pienistä vaikeuksista huolimatta.  Se on kaikkein tärkein asia.  Matala olotila tappaa muunkin vireyden.  💓

Niin kauan kuin sydän lyö ja olen mielelläni mukana liikunnassa, jatkan samaan malliin.  Liikunta on antanut minulle enemmän kuin on vienyt.  Eilen kävin uimassa 700 sataa metriä ja mukavalta tuntui. Vesihieronnat päälle ja saunominen, olo oli kuin rikkaalla, rahaa ei ole, mutta  terveys on hyvä.

Elämässä pitää olla muutakin kuin itseensä tuijottaminen.  Harrastukset, perhe, työ ja arkinen elämä.  

Laitankin vaihteeksi uusien kuvien sijaan kolme vanhaa kuvaa Porista.  Yyteri n.60-luvulta ja maauimala samoilta vuosikymmeniltä.  Harrastan mm. vanhojen korttien keräämistä.  Erityisesti Porin, kotikaupunkini kuvia.  

Kun liikunta ja terveellinen ruoka on ei kiinnosta palaan muiden harrastuksien pariin.  Keräily ja lukeminen palauttavat voimia liikkumiseen.



torstai 13. syyskuuta 2018

Kiinteytys


On mukava tunne, kun sentti tai kaksi katoaa vyötäröltä.  Ensin huomaa, että housun vyötärö ei tunnu niin tiukalta.  Silloin on melkein pakko kaivaa mittanauha esiin ja tarkistaa.  Eihän sentti tai kaksi vielä paljon ole, mutta oikealla tiellä ollaan.  Olen jo kaksi viikkoa käynyt kuntosalilla ja liikkunut muutenkin.  Paino ei ole vähentynyt yhtään, mutta sentit korvasivat sen pettymyksen.

Olen huomannut sen ennenkin, ettei minua auta paljon jos vähennän jotain ravinnosta. Liikuntaa lisäämällä olen aina pitänyt painoni kurissa.  Säännöllinen liikunta nimenomaan pitää kropan kuosissa. Aineenvaihdunta on sen verran jo vähentynyt, että syömistä pitäisi vähentää runsaasti.  Pidän ruuasta ja syömisestä niin paljon ja epäterveellistäkin tulee syötyä liikaa.

Kaikki liikunta kiinteyttää ja kuluttaa kaloreita.  Kuntosaliharjoittelussa tulee käytyä useampi lihasryhmä yhdellä harjoituskerralla.  En ole ottanut mitään ohjelmaa, jota pitäisi käydä läpi vaan olen tehnyt liikkeitä sen mukaan mitä haluan.

Kehon kiinteytyessä lihaksetkin voimistuvat ja kuluttavat kaloreita enemmän.  Olen lukenut myös ruskeasta rasvasta ja sen paremmuudesta suoranaiseen läskiin verrattuna.


"Ruskea rasva pysyy aktiivisena, kunhan altistuu sopivasti kylmälle ja liikkuu säännöllisesti."


 Syksyn luontokin kutsuu reippailemaan.  Värejä ja raitista ilmaa pitää saada sisäurheilun lisäksi.  Viileät ilmat eivät saa olla este ulkoilulle.  Se ruskea rasvakin pitää pitää mielessä.  Aistikokemuksia täytyy saada silmille ja muille aisteille.  Nuuhkin luonnon tuoksuja ja katselen kaunista värimaailmaa.





keskiviikko 29. elokuuta 2018

Kuntosalisyksy

Illat pimenevät ja liikuntaa on jatkettava.  Korkkasin ensimmäisen kuntosalikertani.  Se tuntui vaihteeksi taas mukavalta.  Joskus hamassa nuoruudessani kävin useinkin salilla.  Sain nyt hyvän tarjouksen sanomalehden kautta.  Se innosti minua taas kokeilemaan uudestaan.  Kuntosali on pieni vain naisille tarkoitettu.  Ei sillä, että miehiä pelkäisin, mutta kävijöitä on ehkä hiukan vähemmän.  On tilaa laitteissa ja harjoittelussa voi välillä valita jumpan, elikkä zumban.


Piukat paikat toimii useammallakin paikkakunnalla.  Kuntosaleja on joka kaupungissa moneen makuun.  Ne ovat matalan kynnyksen liikuntapaikkoja, joissa neuvotaan alkuun miten pitää toimia.


Aina uutta tai kauan sitten kokeiltua harrastusta alkaessa pitäisi muistaa maltti.  Ei ihan täysiä painoja, vaikka kuinka jaksaisi, eikä niin monia toistoja, vaikka haluaisi.  Nämä asiat koitin pitää mielessä.  Omasta mielestäni maltoin mieleni jollain lailla.  Alussa varsinkin olisin juoksumatolla kirmannut enemmän, mutta tiedän vanhasta muistista, että lihakset kipeytyvät liiasta tekemisestä.



Minulla riittääkin nyt sisäliikuntaa melkein jouluun saakka.  Nyt on kuntosalikortti ja vielä on jäljellä uintirannekkeessa 10 kertaa.  Lihaskunnon ainakin luulisi paranevan.  Laihtumisen suhteen olen  vielä epäuskoinen.  Nälkä kun kasvaa liikunnan myötä.  Muutaman kilon luulisi katoavan tai ainakin muutaman sentin.  Toivo on hyvä pitää mukana näissä asioissa.

maanantai 20. elokuuta 2018

Liikunnallisesti lahjakas

Kenestä näin voisi sanoa?  Toisten mielestä lahjakkaan pitäisi voittaa useamman tyypin lajissa.  Mielestäni liikunnallisesti lahjakas on henkilö, joka liikkuu vapaaehtoisesti.

Mielenkiinto eri lajeihin ja kilpailuvietti ovat eri asioita.  Jotkut haluavat kilpailla missä asiassa tahansa.  Useimmille liikunta on rentoutumisen ja hyvän olon lähde.  Silloin tällöin voi kokeilla uusia lajeja, pystyykö niihin, tuntuuko laji omalta vai onko tekeminen tympäännyttävää.  Minulle kokeilluista tylsimpiä ovat olleet kuminauhajumppa ja kahvakuula.  Kokeilujen jälkeen palaan aina samoihin vanhoihin suosikkeihin.  

Kaikenlaisiin haasteisiin olen melkein aina valmis lähtemään.  Tämän kesäinen pyöräilyhaaste on ollut mukava ja pistänyt liikkeelle.  Viime vuosina olen ottanut haasteen vastaan kyykkäyksessä, burbeessa ja monessa muussa liikuntahaasteessa.

Olen haastanut itseni vatsalihashaasteessa (80 vatsaliikettä päivässä).  Kaikki nämä ovat ohi ja kaikki nämä suoritettuna olohuoneessani.  Niitä ei ole ollut kukaan todistamassa, joten pitää vain luottaa minun sanaani.  Tosin se olisi vain itsensä pettämistä jos kehuskelee tyhjiä.

Monta haastetta on vielä toivottavasti edessäpäin.  Ne antavat tasaiselle puurtamiselle vähän pippuria mausteeksi.

Pyöräilyretkillä huomasin pienen joen aika lailla kuivuneeksi.  Samminjoki.




keskiviikko 1. elokuuta 2018

Venyttelyn tärkeys

Venyttelyn tärkeys korostuu, kun lihakset ovat niin jumissa, ettei pysty venyttelemään.  Minulle kävi niin.  Epäilin kaikenlaista nivelvaivaa.  Oli lähdettävä lääkärin juttusille.  Hän määräsi, ei suinkaan vuodelepoa vaan liikkumista ja venyttelyä, ehkä fysioterapiaa.  Sain vielä rentouttavaa s-kirjaimella alkavaa lääkettä.  Parin päivän tablettien ottamisen jälkeen huomasin kykeneväni venyttelemään paremmin.  Kaikenlaista ne laboratorioissa keksii. 

Nyt pitäisi ottaa taas kerran itseään niskasta kiinni ja venyttää ja vanuttaa kehoaan oikeaan muottiin.  Tässä yksi mahdollisuus.


Itsekin voi keksiä ja kokeilla asentoja, jotka venyttää ja rentouttaa. Tilasin kotiin Yin jooga-kirjan, kun näin asanoista esittelyä lehdissä.  En ole sitä vielä saanut ja odottelen jännittyneenä. Kaikenlainen jooga on hyvä asia, mutta joskus voi löytää omimpia asentoja, joihin pääsee.  Toiset asanat ovat niin vaikeita, ettei niitä pääse, kuin vuosia harjoittelemalla.  

Mikään ei tule hetkessä, ei edes jäntevä ja notkea vartalo.  Siihen tulisi kuitenkin pyrkiä enemmän kuin todella lihaksikkaaseen ja jäykkään vartaloon.  Kehonrakentajia katsoessa en näe tervettä vartaloa vaan ylikorostuneita lihaskimppuja.  Joillekin he ovat kauneuden ihanne, joten ei siitä sen enempää.



keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Hampaat pääosassa

Kaikki terveyden eteen tehtävä työ on tärkeää.  Ravinto, liikkuminen ja mielen hyvänä pito, mutta eritoten suun ja hampaiden terveys on tärkeää.  Tietysti hammaslääkärit nostavat esiin suuria kauhukuvia mitä huonot hampaat ja tulehtuneet ikenet  tekevät kehossa.  Ne voivat aiheuttaa tulehduksia sydämessä ja aivoissa.  Tekonivelleikkauksiin ei pääse ennen kuin hampaat on hoidettu.  Aina on riski tulla komplikaatioita suun huonon kunnon takia.

Parempi, että otetaan huono hammas pois, ennen kuin se aiheuttaa lisää pahaa.  On harmi, kun vanhenee, eikä ruumiinosat kestä koko elämää.  Minäkään en haluaisi hampaiden poistoa ja taistelen jokaisen hampaan säilyttämisen vuoksi.  Koitan harjata ja puhdistaa hampaanvälejä kyllästymiseen saakka.  Hampaitani korjataan viimeiseen asti.  Olen joutunut luopumaan muutamasta hampaasta ja jokainen poisto on ollut pettymys.  Vielä tälläkin määrällä syödään ja hymyillään.

Omat vanhempani menettivät kaikki hampaansa alle 50 vuotiaina, joten olen onnellisemmassa asemassa.  Nykyinen hammashoito on hyvää ja hampaita säästävää.  Ei vedetä pois heti ensimmäisen reiän takia.

Makeisten määrää voisi vähentää ja muiden sokeripitoisten ruokien myös.  Siitä kiittäisi muu terveys samalla lailla.  Voisi muutama kilokin poistua.




tiistai 17. heinäkuuta 2018

Helteinen heinäkuu

Näinä helteisinä päivinä pitää päättää, mitä tekee vapaa-aikana.  Makaako reporankana sängyssä tuulettimen pyöriessä vai uskaltautuisiko pihalle.  Ulko-ovesta mennessä tuntuu kuin tulisi saunaan, jossa ei ole mahdollisuutta vilvoitteluun.

Helteinen sää on ensimmäinen säätyyppi, jonka poistaisin valikoimasta.  Helteitä saattaa tulla välillä enenevässä määrin, kun maapallon ilmasto on lämpiämässä.  Näihin kai taitaa olla pakko tottua.  Liikunnan voi  siirtää aamuun tai iltamyöhään jos päiväliikkuminen on mahdotonta.  

Työpaikoilla alkaa olla jo ilmastoinnit, siellä pärjää.  Kotona ei sitä mahdollisuutta ole.  Vesi on vanhin voitehista.  Suihkuttelu viileällä vedellä auttaa hetkeksi.  Veden juominen on tärkeää, niin kuin tämäkin artikkeli osoittaa.  Ei liikaa, mutta tarpeeksi.


Olen aikeissa huomenna pyöräillä töihin, se on ihan ok.  Töistä päästessä pitää hiukan hillitä vauhtia, ettei ole sulanut kotiin päästessä.  Olen armollinen itselleni, enkä hamua liikaa liikuntaa helteisinä päivinä.  Syksyllä, kun tulee vettä tai on muuten viileätä, voi ottaa rankemmin.



maanantai 9. heinäkuuta 2018

Pieni retki Ahvenanmaalle

Matkailu avartaa tai sitten ei.  Kävelyä tulee harrastettua huomaamatta, portaita ylös ja alas, mäkeä ylös ja alas, kierretäänpäs pieni lenkki, kun tuli käveltyä harhaan. Yhtäkaikki pieni matkustelu on mukavaa.  Pari päivää muissa maisemissa tekee terää itse kullekin.  Kotiolot maistuvat taas mukavammilta hetken aikaa.  Käväisimme Ahvenanmaalla kiertelemässä.  Tutustuttiin Kastelholman linnaan ja katselimme maisemia monella puolella saarta.  Auton kanssa oli mukava siirtyä paikasta toiseen, saatiin katsottua isompi pala merenrantoja.  Auton hinta ei paljon nostanut budjettia.  


Linnan historiaa opiskeltiin kylteistä ja käveltiin ympäri muureja.  Linnaa on paljon korjailtu, paljon on vielä korjattavaa.  On hienoa, että säilytetään Suomen historiallisia rakennuksia tai Ahvenanmaan, sehän on melkein oma maansa.




Borholmin linnan rauniot ovat vain raunioita.  Se on laajana alueena hyvä ulkoilupaikka.  Siellä olisi mielellään kierrellyt kauemminkin, väsymys alkoi painaa.  Aikaa oli aika vähän varattuna, oma mieli vaati aina siirtymistä paikasta toiseen.




Tiet olivat hyvässä kunnossa, ei oikein kuopan kuoppaa.  Ihmeellisen vähän liikennettä, oli kyllä arkipäivä, kun oltiin liikkeellä.  Ihan mukava on käydä katsomassa paikkoja, missä ei ole ennen ollut.