Marraskuu yllätti

 Olin jo laskeutunut marraskuun hämärään ja luulin, että tätä harmautta se on loppuun saakka.  Ei ollutkaan.  Aurinko paistoin niin kirkkaasti, häikäisi oikein.  Aurinko paistaa niin alhaalle, tavoittaa silmät vaikka päänsä laskee.  Kävelylenkille oli pakko lähteä.  Tein parin tunnin lenkin ihan katuja kävellen.  Joenkin ylitin.  Tuuli oli aikamoinen, mutta leppeä, eikä lainkaan marraskuun kylmä ja kolea henkäys.

Vanhan rautatien kävelysilta on suosittu ylityskohde.  On hienoa, että se on vielä säilytetty.  Junia en ole siinä nähnyt.  Mahdollista se voisi olla, ehkä. 

Pakko sitä oli vielä filmatakin siis ylitystä.  Kova kohina on filmissä.  Se on tosiaan tuulinen kohta jos sää on tuulinen.

Nautin ihan mahdottomasti kävelylenkistä.  Mieleni tuli oikein runolliseksi ja rustasin sellaisen kävellessäni.

Aurinkoinen päivä

marraskuussa

lepohetki harmaudesta

rakastan

tuulen kohinaa,

tempoilua

lumettomissa oksissa

varisten tepastelua

kävelylenkin ihanuutta

liedellä valmistuvaa

kasviskeittoa

tämä oli hyvä päivä

Näitä päiviä sattuu silloin tällöin ja silloin voi olla tyytyväinen.  Niitä on todella vähän.  Pori on tunnetusti hyvä huonon mainonnan mannekiini.  Sitä kuvastaa Porin sivulta lukemani ajatus. "Pori on kuin suklaarasia. pari hyvää asiaa ja loput on paskaa"  Samaa voi sanoa usein elämästä.

Päkiä - vai kanta-askel

Kumpi askellus on parempi?  Olen tottunut juoksemaan päkiäaskeleella, se tuntuu kevyemmältä.  Kokeillut olen kanta-askellustakin, mutta se tuntuu ainakin vielä tössyttelyltä tai hiipimiseltä. Pitkän matkan hölkässä tai ratajuoksussa kanta-askel on asiantuntijoiden mukaan voimia säästävää.  Minä en kovin pitkiä matkoja enää juokse tietä pitkin.  Maastossa mäkiä hölkätessä päkiäaskel on mielestäni parempi.  

Kuntosalilla olen tänä syksynä juoksumatolla kokeillut kanta-askellusta.  Ääni askeltaessa on hiljaisempi.  Juoksuaskeesta johtuen eri lihakset ja jänteet ovat käytössä.  Kuten seuraavassa artikkelissa kirjoitetaan.  Siinä pohditaan eri juoksutyylejä ja -tapoja.

https://yle.fi/uutiset/3-9238118

Kenties parasta kuntoilijalle olisi hölkätä molemmilla tavoilla vuorotellen, joutuisi useampi lihasryhmä koetukselle.  Pääasia kuitenkin on, että lähtee lenkille.

Kävelystä kaikki lähtee liikkeelle.  Kävelyssä kanta-askel on normaali etenemistapa.  Tuntuisikin hassulta päkiöillä kävellä. 

 Jossain vaiheessa tuli käyttöön termi voimakävely.  Se ei ole varsinaisesti kilpakävelyä vaan reipasta kävelyä johon otetaan kädetkin mukaan.  Jos ei pysty juoksemaan tai hölkkäämään voi lähteä reippaalle kävelylle omien voimien mukaan.

  https://mielenihmeet.fi/voimakavelyn-vaikutukset-mielenterveyteemme/

Marraskuusta voi nauttia, kun ei anna ilmojen masentaa.  Ulkona on paljon katsottavaa.

Pimeä ja märkä marraskuu

Pimeää ja märkää, sitä on ollut riittävästi.  Muutaman viikon saatiin nauttia pakkasesta ja hyvin pienestä lumipeitteestä.  Täällä Porin seudulla ei ollut lunta kuin kaksi senttiä ja ne sulivat hetkessä pois.  Marraskuu voisi olla hieno kuukausi jos säät pysyisivät pakkasen puolella.  Nyt se muistetaan vaan pimeänä ja märkänä kuukautena.

Ulos tekee silti mieli mennä hengittämään happea.  Sisätiloissa kun on suurimman osan päivistä, tuntuu ulkoilma suorastaan taivaalliselta.  Sisällä on usein liian lämmintä.  Työpaikoilla pidetään välillä lämpöä liian korkealla.  Siellä täytyy kuunnella niin montaa ihmista.  Toiset kestävät viileää ilmaa paremmin kuin toiset.  Kun toiset pyyhkivät hikeä otsaltaan, toiset hakevat vilutakkia päälleen.

Hain siihen selityksiä ja löysin tämän sivun .  Palelemiseen on monta syytä.

http://www.studio55.fi/terveys/article/jatkuvaan-paleluun-on-monia-syita-loytyisiko-naista-selitys/5879586

Olen kävellyt ilman sauvoja ja sauvojen kanssa, metsässä ja tiellä.  Luonnosta löytyy aina ihailtavaa.  Liikunta auttaa kestämään kylmän ja märän syksyn.  

  

Molemmat kuvat on otettu marraskuussa.  Minusta marraskuussa ei ole mitään vikaa.  Joulukuu on minulle se pahempi kuukausi ja tammikuun alku.  Oikein hirvittää se markkinointi ja joulukrääsän tulo kauppoihin.