lauantai 26. joulukuuta 2020

Sokeritonta elämää etsimässä

 Taisteluni sokerin vähentämiseen on alkanut.  Huono asia oli, kun aloitin sen kaksi viikkoa ennen joulua. Syön yleensä iltaisin voileipäni kanssa maustetun jogurtin ja vaihdoin sen maustamattomaan  jogurttiin marjojen kanssa.  Se kun on jokapäiväinen tapa, niin vähentäisin sillä kymmenestä sokeripalasta kahteen. 100 kalorista kahteenkymmeneen.  Se tekee jo vuositasolla: 80*365= 29200.  Huomasin jo saavani sormen mahtumaan housunkauluksen sisään, kunnes tuli joulu.  Puoli rasiaa suklaakonvehteja ei ollut hyväksi.  

Ne tulivat lahjaksi.  Oveen pitäisi isoin kirjaimin laittaa,  suklaakonvehteja ei oteta vastaan.  Olin jo ostanut itseäni varten sokeritonta  suklaata.  Onhan se vähän kevyempää.😁


Sokerittomia tai vähäsokerisia tuotteita löytää kyllä.  Niitä pitää kaupoista oikein etsiä ja lukea tuoteselosteita.  Jos selosteessa lukee ensimmäisenä sokeri, sitä ei pidä ostaa.  En aio ihan ilman sokeria olla. Sitähän löytyy melkein joka tuotteesta.  Aloitan nyt kevyellä otteella ja opettelemalla.  Kaikissa hiilihydraattia sisältävissä tuotteissa on jonkin verran sokeria.  En aio jättää leipää syömättä.  Sokeri on niissä luontaisessa muodossa.

https://yle.fi/uutiset/3-5826382  Tämän uutisen mukaan miehellä voi olla geeneissä  herkkukromosomi, naisella makean himo johtuu tunteista.  Tietysti jos syö makeaa joka tunteeseen, se voi olla näin.
Jos makean herkun tuo kaupasta kotiin saakka niin syötävähän se on.  Sitä voi vältellä jonkun aikaa jos kätkee sen hyvin.  Parempi on jos saa välteltyä sitä jo kaupassa. Granola mysleissä ei ole lisättyä sokeria, mutta tietenkin makeita kuivattuja marjoa ja hedelmiä. Ovat siis asteen parempia, kuin sokerimurot.


Vaikeampaa tulee olemaan, mutta ei mahdotonta.  Kaikkeen kuulemma oppii.  Mitään ei tarvitse jättää kokonaan pois, vähentämällä reilusti, syömällä jotain vain kerran viikossa saa paljon aikaan.  Tunnin kävelylenkki kolme kertaa viikossa vie energiaa ainakin kahden suklaalevyn verran.