Liikkuva ihminen

Kaunis talvipäivä sattui viime viikonlopuksi ja kävelylenkki oli ihan pakko toteuttaa.  Raikas pakkasilma tuntuu sisällä olon jälkeen virkistävältä.  Kohteena oli Porin Katinkuru.  Metsää on harvennettu, mutta vielä sieltä löytyy puita ja luontoa.  Se on suosittu ulkoilupolku ympäri vuoden.  Polku pidetään talvellakin hyvässä kunnossa.  Ei kaadu lenkkitossuillakaan.  Matka on 3,5 km yhteen suuntaan.        Perillä odottaa kahvila jos haluaa siellä pistäytyä.  Se on Satakunnan Ampujien ylläpitämä kahvila. Sillä ei taida olla mitään vakituisia aukioloaikoja.  Moni kyllä ohittaa sen vaiheen ja lähtee oitis takaisin päin.  Nimi vain pitää kirjoittaa johonkin vihkoon lukuisista laatikoista.  Työpaikat ja yhdistykset haluavat kannustaa liikkumaan.  Toiset jopa palkitsevatkin liikkumisesta arvonnan avulla.     Metsässä liikunta tuntuu parhaimmalta, juosten, kävellen tai hiihtämällä.

On vaikeaa aloittaa uudelleen hölkkääminen jos ei ole sitä vähään aikaan tehnyt.   Vaikka olisi muuten liikkunut jollain lailla niin hölkkä ja juoksu ovat mielestäni ylivoimaisesti raskaimmat liikuntamuodot.  Henkeen ottaa, kylkeen pistää ja nilkat puutuvat.  Rauhallisesti pitäisi aloittaa, se on selvä, mutta kun pää ei antaisi periksi.  Kaikkeen olisi pystyttävä samalla tempolla mitä ennenkin.  Kävin tällä viikolla kaksi kertaa hölkkäämässä tai  hölkkä ja kävelylenkillä.  Enhän millään jaksanut ensimmäisillä kerroilla kuin kilometri, puolitoista kilometriä yhteen mittaan.  Pieni pätkä kävelyä ja taas hölkäksi.   Hölkkääminen kävi kumma kyllä helpommaksi matkan edetessä.  Kenties syynä oli työpäivän raskaus, ilman lämmittelyä juoksemaan lähteminen tai harjoittelemattomuus.  Pidänkin liikunnasta enemmän heti aamupäivällä.  Työpäivän jälkeen on aina hieman väsynyt.  Ainakin pitäisi palautella pari tuntia.  Kevyt liikunta työpäivän jälkeen on ihan passeli juttu.   Oli ihan pakko