Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Pakkaspäivät

Pakkaspäivinä, aurinkoisina sellaisina, voi lähteä lähiluontoon kameran kanssa.  Nuuhkia lumen ja talven tuoksuja, siristellä silmiään auringon paisteessa ja antaa kameran laulaa.  Kunto kasvaa kohisten, kun kapuaa rinteitä lumessa.  Kuvaamiseen innostuu niin paljon, ettei huomaa muiden kulkijoiden ihmetteleviä katseita.

Lumipäinen kalliokotka valvoo maastoa.  Lähiluonnossakin löytää uusia kuvakulmia, kun vielä lisää ripauksen mielikuvitusta. 



 Pieni joki, Varvourinjuopa, on jäätynyt ja siihen on voitu tehdä latuja sunnuntaihiihtäjien iloksi.













Kirjurinluodosta otettuja kuvia.  Kirjurista on tullut kaupunkilaisten ulkoilupuisto.  Siellä pääsee mm. hiihtämään ja luistelemaan.  #kansallinenkaupunkipuisto





sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kuvattavaa riittää

Ensimmäiset pakkasaamut on koettu.  Tuntuu kylmältä, mutta näyttää kauniilta.  Huurteiset puut  ja pellon pientareet säilyvät valkoisina jonkun aikaa ennen kuin aurinko alkaa lämmittää tarpeeksi.





Kamera mukana kiersin taas metsää ja ihailin näkymiä.  Tavallisen kuvaajan on turha yrittää löytää kuvattavia eläimiä, jos mahdollisuuksia ei ole kopissa istumiseen tai sitten omaa suurta kärsivällisyyttä.  Maisemissakin riittää kuvattavaa.

Kävely raikkaassa syysilmassa on virkistävää.




Hankin sen takia riistakameran, koska tiedän mökkimme ympäristössä kuljeskelevan vaikka minkä rotuisia eläimiä.

Ensimmäisenä yönä tosin sain kuvaan vain peuran takapään.  Olen odottavaisella mielellä, että kameran eteen ilmaantuisivat kettu, supikoira tai mäyrä.  Houkutteluksi pientä syömistä.  Eihän kamera mikään kovin laadukas ole, mutta sillä on hyvä aloittaa.

On hauska tietää minkälainen eläinkunta valloittaa pihamaan, kun ihmiset nukkuvat.

Kameraa voi siirrellä ja laittaa kuvaamaan päivällä lintuja ruokintapaikalla.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Keväisellä metsäpolulla

Metsäpolut ovat jo niin kuivia, että niillä on mukava astella.  Lähdin minulle mieluisimmalle metsäpolulle lähimetsään.  Useimmiten kävelen siellä enkä hölkkää, koska maasta on kallioista ja välillä liukastakin.  Siellä saa melkein aina yksinään ulkoilla.  Polku ei ole varsinaisesti merkitty ja se on tiedossa vain paikallisille.

Porissa ei ole paljon kumpuilevia polkuja, tässä polussa riittää hiukan haastetta puunjuurien ja kallioiden takia.

 Aurinkoinen päivä siivitti askeleitani.  Oli tämän kevään lämpimin päivä.  Linnut sirkuttivat metsässä.  Välillä piti seisahtua kuuntelemaan kevään ääniä ja valokuvaamaan etenemistä.  

Kalliopolku ei ole kovin pitkä, kaiken kaikkiaan n. pari kilometriä.  Tosin ensin täytyy lähtöpaikkaan kävellä toinen mokoma ja takaisin sama matka.  
Juuret tekevät kallioiden päälle hienoja kuvioita.  Niiden täytyy, jotta pysyvät siellä.  Toivottavasti ei hetkeen aikaan kukaan saa ideaa mennä kaatamaan puustoa sieltä. 


Polku kulkee välillä kalliolla, välillä alempana metsässä.  Siellä saa hienoja luontokokemuksia, saa olla hiljaisuudessa.  Välillä kuuluu autonmoottoreiden kumu kauempaa, eivät ne kaukana ole.  Tuntee kuitenkin olevansa luonnossa. 




 Tämä kohta vaatii jo vähän kipuamista.  Liukkaalle kelillä on vähän hankalakin.  Liikuntarajoitteisille tämä polku ei sovi.  Aina voi vähän haastaa itseään ja monessa paikassa voi kiertää pahemmat paikat.



Metsäpolulla ei tarvitse olla mitään ihmeellistä.  Kaunis metsä riittää.  Sehän on tutkimuksilla todistettu, metsä tekee hyvää keholle ja mielelle.

Puiden halausta en ole vielä kokeillut, sekin voi olla hyvää terapiaa.   




Pori-Haapamäki rata on vielä jonkunmoisessa kunnossa.  Ainakin sitä pitkin on hyvä kävellä.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Siikainen kuvissa

Mökkikuntani Siikainen on maaseutua perinteisessä mielessä.  Olen kuvannut siellä paljonkin.  Mökillä tietysti etupäässä, mutta joitain kuvia muualtakin.  Siellä on paljon liikuntamaastoa sekä kesällä, että talvella.
 
 Siikaisissa on metsää, suota, järviä ja peltoja.  Asukkaita siellä ei paljon ole n. 1500.  Kesällä väki tuplaantuu mökkiläisten myötä.
Hirvijärven kalliot

Paljon on vielä perinteistä rakennuskantaa.




Siikaisten kirkko






Isojärvi


Annankeidas




Siikaisjärven rantaa



Hirvijärven laavu
 

Jumppakausi alkaa