Liikkuva ihminen

Lunta tulee tällä hetkellä oikein kunnolla.  Se vain ei taida olla vielä pysyvä lumi täällä Satakunnassa.  Hiihtoon riittävää lumimäärää saa odotella jos haluaa pellolla hiihtää.  Kai sitä jäähallista roudattua lunta pitkin pääsee kohta sujuttelemaa.  Minä vain en halua lähteä sinne ladun tukoksi.  Ainakin tuntuisi siltä, kun en ole hyvä mäenlaskija.  Peltoa pitkin hiihdellessä tuntee avaran luonnon ja on yhtä raskasta hiihtää tasamaata kun on pakko koko ajan työskennellä päästäkseen eteenpäin. Hiihto on tehty suksien suhteen liian vaativaksi.  Kun tarpeeksi pistää pitovoidetta ettei lipsu ja jonkun verran luistoa niin hiihto on sunnuntaihiihtäjällekin nautittavaa.  

Lapaluiden väli tuntuu välillä kipeältä.  Omat kädet eivät oikein riitä hieromaan.  Ostin siis kipukoukun, halpamallin, bambuisen.  Ihan mukavalta tuntui kyhnyttää selkää.  Kipupisteitä löytyi mukavasti.  Tehosta en mene sanomaan vielä mitään.   Ihmisellä täytyisi olla niin notkeat kädet, että pystyisi itseään hieromaan.  Olisi mukavaa raskaan päivän jälkeen kääntää kädet selkäpuolelle ja hieroa kipu pois.  Kaikenlaisia hierontavälineitä on keksitty, mutta ei oikein mitään sellaista, joka vastaisi ihmisen kättä. Täytyypä kokeilla jos koukulla voisi hieroa jalan lihaksiakin.  Mikä ettei se kelpaisi sellaiseenkin.