Hölkkää taas opettelemaan

 Olen talven ajan jumpannut, uinut ja käynyt kuntosalilla.  Nyt keväällä kuulin polkujen kutsun.  Huomasin, ettei olekaan niin helppo juttu lähteä hölkälle, vaikka olenkin liikkunut kolme kertaa viikossa.  Hölkkä on raskas laji.  Se oli ihan pakko aloittaa aika kevyesti.  En havitellutkaan mitään monen kilometrin yhtäjaksoista lenkkiä.

Keksin laskemalla tehtävän harjoituksen.  Sillä pystyy hiukan huijaamaan itseään.  Aloitin laskemalla hitaasti 60:n n. 2askelta/1 4 askelta/2.  Sama hölkäten.  Jo seuraavalla kerralla nostin 60+70.  Nyt olen 60+90.  Tällä systeemillä jaksaa kiertää ihan kiva pituisen lenkin.

Kunnosta riippuen voi aloittaa kuinka alhaalta vaan.  Pikkuhiljaa juostava matka lisääntyy.  Kenties voi jossain vaiheessa jättää kävelyn pois.  Jos oikein kovalle ottaa voi pysähtyä välillä tai ottaa enemmän kävelyaskelia.

Kenties ei haluakaan polulle vaan haluaa lenkkeillä kaupungilla, mikäs siinä.  Siellä on myös mukavat näköalat.

Polkujuoksua, niin kauan kuin polvet kestää

Minulle polkujuoksu on ollut aina muotia.  Nyt se vain hyppää lehtien sivuilta, niin kuin juuri keksittynä lajina.  Useimmiten menen tuttuja polkuja, mutta nekin ovat joskus olleet tuntemattomia.  Pakkasaamuna polut ovat vaarallisia liukkaiden juurien ja pudonneiden lehtien takia.  Lisäksi polullani on paljon kiviä, kaatuneita puita, kallioita ja jäätä.  

Polullani yhdistyvät vuoristogasellin ja aitajuoksijan taidot.  Nämä teen paljon hitaammin ja kömpelömmin, mutta kuitenkin.  Metsä on jätetty luonnon hoidettavaksi, eikä puita ole kerätty polulta pois.  Se tekee liikkumisen siellä mielenkiintoiseksi, koskaan ei tiedä mitä siellä on tapahtunut edellisen kerran jälkeen.

Toki siellä näkee hienojakin juttuja.  Aurinko siilautuu puiden runkojen lomasta.

Pihlajamarjarypäleet loistavat sinistä taivasta vasten.

Edellisen kerran jälkeen matkani varrelle oli ilmaantunut hevoslaidun.  Se tuntui jotenkin eksoottiselta, koska en asu maalla.

Luonnosta löytyy aina uusia polkuja, joita voi mennä ensin vähän matkaa ja palata takaisin.  Seuraavalla kerralla sitten pidemmälle.  Metsissä risteilee valtava polkureitistö.  Osa on ihmisten tallomia, osa eläinten.  Sieltä voi löytää kauniita näkymiä, yllättäviä tapahtumia ja ainakin raitista ilmaa.

Liikkumaan muorit, mummot, naiset ja tyttäret

Naisille  liikkuminen on melkein vielä tärkeämpää kuin miehille.  Kaikkien pitäisi liikkua enemmän.  Miten saataisiin liikkumattomat henkilöt suurten suklaalevyjen ääreltä, esimerkiksi juoksemaan.  Juokseminen antaa hyvän olon tunnetta pitkäksi aikaa. 

 

Ikää ei kannata tuijottaa.  Jos vain hiukankin pystyy liikkumaan niin harjoittelemalla pystyy kasvattamaan kuntoa.

 

60-vuotias nainen pystyi samaan kuin palomiehet testissä.  Hänellä on voimailutausta, joten se oli vähän helpompaa.  Harjoittelu tekee paljon iäkkäämmällekin

 

http://www.iltalehti.fi/fitnessvoimailu/2016051221551481_bs.shtml

 

Lihaskunto on tietysti hyvä asia, juoksemalla sitäkin pystyy hankkimaan.  Lyhyet nopeat lenkit kehittävät lihasvoimaa, pitkät lenkit taas kestävyyttä. 

 

Liikkumalla voi estää lihomisen, helpottaa vaihdevuosivaivoja, saada iloisen mielen ja paremman kunnon.  Ikääntyessä nopeus vähenee, mutta kestävyyden voi pitää pitkään samana.  Ei ole tarkoituskaan, että kukaan haluaa kilpailla lasten tai lastenlasten kanssa.  Hehän menevät jo kaukana kun meikäläiset (ikääntyneet) vasta harkitsevat lähtöä.

 

Liitän tähän kirjoittamani blogikirjoituksen juoksemisesta.

 

http://porilaine.satakunnankansa.fi/blogit/?openSpark=30417

 

 

Cooper vai hölkkääjän vauhdilla

Cooperin testistä voidaan olla montaa mieltä, mutta kyllä se jonkun tasoisen arvon antaa kunnosta.  Ihan juoksua harrastamattomalle se ei anna oikein hyvää lukua.  Jotkut sanovat, että yli 50 vuotiaille kuntopyörätestit olisivat parempia.  Juoksu on raskas laji.  En saisi hyvää tulosta siinä testissä tällä hetkellä.  Jaksan juosta pitkähkönkin matkan, mutta vauhti ei ole sitä luokkaa kuin testissä vaaditaan.  Tässä Kuntoplus lehden taulukossa on huomioitu vanhempikin väestön osa.  Siinä käytetään kuntolukua, jonka laskutapaa en oikein vielä sisäistänyt.  Olisin sen testin mukaan ehkä keskitason kuntoinen.  Sitähän en tiedä kun en ole vielä kokeillut.  Matka ainakin kannattaa mitata hyvin, ettei tule pettymyksiä. 

 http://kuntoplus.fi/testaa-itsesi/liikuntatestit/cooperin-testi-ja-kuntoluku

Juoksuradalla testaus onnistuisi parhaiten.  En ole ihan varma voiko kentille mennä noin vain juoksentelemaan.  Ainakin pienemmillä kentillä se onnistuu.  Kuntoratojen 1 km lenkki voisi olla toinen helppo testipaikka. Yksi kertaa on heikko tulos.  Jos sen jaksaa 12 minuutin aikana juosta kaksi kertaa, on jo hyvässä kunnossa.  Kolme kertaa tietää jo huippukuntoa.

 

Kävelemälläkin voi päästä testissä aika hyvään tulokseen.  Kun kymmenen minuutin kävelyvauhdin per km saa nopeutettua 8 minuuttiin, on jo hyvässä iskussa.  Ehkä sekin riittäisi meikäläiselle.

 

Mielikuvissa oma kunto tuntuu aina vähän paremmalta kuin todellinen kunto.  Rauhallisesti ainakin testiin pitäisi lähteä.  Ensin vähän lämmittelyä ja venyttelyä.  Ei olisi kiva jos lihakset paukkuisivat ensimmäisillä metreillä palasiksi, noin kuvainnollisesti sanottuna.

 

Kukat tuoksuvat polkujen vierellä.  Kesä on hienoa aikaa ulkoliikunnalle.

 

   

 

 

Juoksu helteellä

Tällä viikolla olen pysynyt tavoitteessani, kaksi pyöräilykertaa töihin ja hölkkälenkki kerran.  Ilmat ovat olleetkin kauniita, sadekaan ei ole yllättänyt.  En pidä helteestä, pyöräilyssä siitä ei ole niin haittaa.  Juokseminen helteessä on hikinen juttu.  Muutaman kilometrin jaksaa juosta ilman juomaa, mutta pidemmällä matkalla nesteytys on tarpeen.  Olen jostain lukenut ja testannutkin sen, että pieni määrä n. 2 dl 15-20 minuutin jälkeen.  En ole osallistunut mihinkään kilpailuun, olen juossut pitempiä matkoja ihan harrastuksen vuoksi.  Kirjoittaessani tätä hain vahvistusta oletuksilleni ja löysin tämän kirjoituksen.

"Nestetankkausta tulisi harjoitella ja jo valmistavien harjoituslenkkien aikana, jotta juoksija löytää itselleen sopivan tankkausrytmin ja säästyy maratonin aikana vatsanväänteiltä. Tarvittavan nesteannoksen määräytyminen on yksilöllistä, mutta janontunnetta ei pidä odottaa. Yleinen nesteytysohje on pari desilitraa parinkymmenen minuutin välein. Jos jano pääsee yllättämään lenkillä, nestevajausta on jo päässyt syntymään".
Lainaus juoksukoulu.fi

Juomavyö on hankittu silloin kun pidempiä matkoja juoksentelin.  Ehkä vielä joskus pääsen samaan kuntoon.  Tällä hetkellä 5 - 6 km on tarpeeksi.  Muutaman kilon pudotus auttaisi siinä asiassa.   Maratoniin en ikinä pysty, enkä haluakaan.  10-15 km olisi ihan hyvä tavoite näillä ikävuosilla ja kiloilla.
Kesäloma on vielä edessäpäin, silloin jaksaa kenties paremmin.

 

Juoksun hurmaa

Hurma taitaa olla vähän väärä sana kun puhuu minun juoksulenkistäni.  Jaksoin tänään juosta noin 7 km.  Se on paljon kun en ole yli 4 km lenkkejä juossut ja niitäkin aika vähän.  Jalat alkoivat jo puutua viimeisillä metreilla.  Jaksoin kuitenkin ja se oli hyvä uutinen.  En olekaan aivan rapakunnossa.  Tosin aikaa meni paljon enemmän kuin viisi vuotta sitten.  Näinhän se on, ettei matka tapa vaan vauhti.

Huomenaamulla voi olla reidet ja pohkeet kipeinä.  Se ei harmita kun tietää tehneensä sen eteen liikunnallista harjoittelua.  Viikon päästä alkaa loma ja toivottavasti saan itsestäni irti enemmän juoksulenkkejä.  Juoksusta tulee niin mahtava olo jälkeenpäin pitkäksi aikaa.  Minulla on ollut hyvä tuuri kun on vielä kuntoa ja terveyttä sen verran, että voin nauttia liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta.

Olisipa askeleeni kuin kissan pehmeä askellus.  Vaan ei ole.  Askellus muistuttaa enemmän puhvelin ryntäilyä.