Pyöräily on pop

 Pyöräily on parasta kesällä, kuun tuulet vilvoittavat ja aurinko lämmittää.  Nousin taas pitkästä aikaa pyörän kyytiin.  Osasyynä oli auton raakkaaminen katsastuksessa ja sen huoltoon vieminen.  Se on kumma juttu, kun on valittava pyörä, kävely tai autokyyti niin auton kyytiin kapuaa helpommin.  Aina on jotain tavaraa vietävänä tai tuotavana.  Se on hankalaa polkupyörällä.  Minä pidän pyöräkoria sarvissa, se helpottaa.  Siinä kyllä kuljettaa pienen määrän kuljetettavaa.

Tämä Kaunotar on kevyt polkea, siinä on vaihteita, mutta yksi vika siinä on.  Näin vanhempana ja lyhyenä ihmisenä minulle tuottaa hankaluuksia tuo ylempi rungon osa.  Liikkeelle ei voi lähteä vauhdilla, kuin heittämällä jalka satulan yli.  Ja hyppääminen pois kyydistä.  Pitää pysähtyä kokonaan ja nostaa jalka yli tangon.  Kaaduin yhden kerran ylämäessä, kun vauhti ei riittänytkään ja yritin nostaa jalkani yli niin kuin ennen nuorempana  ja kaatua kupsahdin.  En loukannut.  Vanhat mummikset olivat siinä suhteessa helpompia.  Olen jo harkinnut erilaista pyörää.  Niitä kutsutaan matalarunkopyöriksi.  Ne ovat kyllä kalliita.

https://apuvalineavux.fi/liikkuminen/pyorat/senioripyorat

Pyöräily on halpaa ja hyvää liikuntaa, kun on oikea väline.  Minä en sähköpyöräilyyn ole ihastunut, koska jaksan polkea muutenkin, ei ole raskasta.   Näinä kalliin bensan aikoina pyöräily säästää rahaa ja nostaa kuntoa.

Pyöräillen

 Pyöräilykausi on alkanut ja olen vienyt pyöräni ulkoilemaan jo muutaman kerran.  En mitään pitkiä lenkkejä vaan ihan hyötypyöräilyä.  Jumppaan ja asioille muuten.  Säät ovat oikulliset tänä keväänä.  Pyörätiet ovat vielä osittain jäässä. Jäiset kohdat ovat vähän ongelmallisia, kun en ole vuosiin harrastanut talvipyöräilyä ja olen tullut hiukan araksi.  En ilman kypärää lähde pyöräilemään ja uusi kypärä on ostettuna.  Auttaa se ainakin tuntemaan jonkun verran turvallisuutta vaikka  muut luut ovat enemmän vaarassa, kuin pääkallo.

Kaatuminen on kova isku päähään voi menettää vaikka henkensä. Pyöräilyssä alapäähän taas kohdistuu jo matkalla aikamoisia vaikutuksia.  Ainakin näin ikääntyvänä pyöräilijänä tuntuu välillä hankalaltakin. Estrogenivoiteet auttavat.  Gynegologi neuvoi käyttämään voidetta myös emättimen ulkopuolella.  Olen kokeillut ja se auttaa jonkun verran. Pyöräilyä en silti lopeta vaan yritän keksiä keinoja haittojen vähentämiseen.  Pehmusteet ja satulan oikea asento voi auttaa.  Vaivat voivat olla nuoremmillekin pyöräilijöille totta.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tiesitko-pyorailylla-voi-olla-todella-ikavia-sivuvaikutuksia/6504240

https://riinakatainen.fi/gynekologia/pyoraily-ja-ratsastus-hiertavat/

Suomen oloissa säät ovat hankalia.  Vesisateessa pyöräily voi olla virkistävääkin jos on hyvät varusteet.  Olen joskus kateellinen, kun saan kauniita postikortteja etelän maista.  Siellä voi pyöräillä ympäri vuoden hyvissä keleissä.  Koitan lohduttaa itseäni, ettei täällä ole niin paljon tulvia ja myrskyjä.

Tässä kaunis kuva kirsikkapuistosta.  Kevät tulee Japanissa aikaisemmin.  

Ranskassakin on kesäistä melkein koko talven.  Uskon kuitenkin, että Suomessa pyöräteitä on enemmän kuin monessa muussa maassa.  Yksi asia harmittaa.  Ainakin Porista lähtevillä pikateillä on tärinäraitoja, jotka ovat kai autoille turvaksi, mutta pyöräilijöille todella kamalia.

Pyöräily on halvempaa kuin autoilu

 Nyt viimeistään voi laittaa syyksi pyöräilyn aloittamiseen, kun autoilu on niin kallista.  Siitä löytyy kaikki hyvät puolet, eikä huonoja puolia oikein olekaan.  Silloin varsinkin, kun ilma on aurinkoa täynnä ja pyörätiet ovat sulana, voi nostaa pyörän varastosta ja polkaista liikkeelle.  Monta kertaa on tullut mietittyä mikä bensanhinta voisi olla kipuraja.  Nyt se on lähellä.  Ainakin autoilua on vähennettävä.  Pyöräily on lisäksi kuntoa kohottavaa rahan säästön lisäksi.

Laitoin satulan peitoksi pipon, ettei peppu palele ja pehmittääkin se vähän.  Tuulipuku, hanskat ja kypärä varusteina.  Enempää ei tarvita kaupunkipyöräilyyn.  

Reppuun laitoin kameran jos sattuu jotain kivaa kuvattavaa ja saan syyn pysähtyä vähän.  

Vähän oli vielä varjopaikoissa jäätä, ei tarvinnut sen takia pysähdellä kuitenkaan.  Muuten oli kiva vähän seisahtua ihailemaan jokijään tilannetta.  Ei ihan vielä ole jäiden lähdön aika.  Aika kauan kestää vielä, että kokonaan jäät lähtevät seilaamaan merta kohti.

Pyörällä kestää puolet enemmän aikaa sama matka.  Matkalla tulee mietittyä ongelmia ja suunnitelmia tulevaisuuteen.  Ei tarvitse niin vankasti keskittyä muun liikenteen seuraamiseen, keskittyy vaan omaan ajamiseen.

Kaupunkia ja kirkkoa kuvasin joen toiselta puolen.  Rantaan on tulossa muutoksia ja halusin tallentaa vanhat maisemat muistiin.

Hitauden ylistys

 Eli hitaan liikkumisen ylistys.  Joskus on kiva tempaista täysillä, mutta hidas eteneminen antaa hyvän olon tunteen ja saa ajatukset liikkeelle.  Se tapahtuu kokemukseni mukaan vasta puolen tunnin liikunnan jälkeen.  Liikuntaa tekee sen jälkeen mieli jatkaa vaikka kuinka pitkään.  Jaksaminen sen sitten lopettaa.  Lähdin tänään pyöräilemään pitkin ja poikin Poria. Nyt olin onneksi varautunut viileään tuuleen ja oli nahkahanskat käsissä ja pipo kypärän alla.  Maisemat ovat niin tuttuja, ettei niitä katsellessa tarvitse miettiä mihin menee.  Tuulikin on tuttua näillä seuduilla.  Porissa tuulee aina, kun ei ole mäkiä tuulensuojaksi asti.

Pyöräily on antoisampaa mietiskelyn suhteen, kuin autoilu.  Varsinkin jos itse ajaa.  Siihen pitää keskittyä erilailla. Varsinkin kaupunkiajossa.  Ei siinä voi alkaa hissuttelemaan tai kohta kuuluu tööttäyksiä takaa.  

Pyöräillessä voi kulkea oman vauhdin mukaan.  Pysähdellä mihin haluaa ja nautiskella olosta.

Ainakin aluksi on pakko pysähtyä lepuuttamaan takapuolta.  Kun ja jos paljon pyöräilee satulalla istuminen ei tunnu miltään.  Kai pyöräillessä takamus kehittyy ja tottuu.

Autot ovat paljon kalliimpia pyöriin verrattuina.  Ei tavallinen työläinen tai eläkeläinen pysty ostamaankaan kuin käytetyn menopelin.  Minunkin autoni on kohta täysi-iässä.  Sitä epävarmemmaksi se tulee mitä enemmän ikää tulee vaikka kuin huoltaisi.  Samoin käy ihmisen.  Tarpeeksi tulee kolhuja niin loppupää häämöttää.

Nokkosperhonen jo ilmestyi seinälle lämmittelemään.  Kevät etenee hitaasti niin kuin aina.  Pääasia, että tulee.

Maalaisteitä mummiksella

Maaseudun tiet ovat useimmiten sorateitä ja nyt vielä kovin pölyisiä kuivan sään takia.  Mutkia ei ole oiottu eikä mäkiä madallettu.  Siellä ei ohutrenkaisilla pyörillä ole mikään nautinto pyöräillä.  Sen takia minulla onkin käytössä vahvarenkainen ajopeli.  Sitä myytiin nimikkeellä citypyörä.  Ihan se on kuin perusmummis, mutta vahvemmilla renkailla.  Se on oiva peli möykkyisille metsäteille ja sorapinnalle.

Sillä kun päästelee mäkiä alas, niin ei tunnu pienet kivet persuksiin asti.  Muutama vaihde siinä on, että mäkiä pääsee polkemaan istuen satulassa.  Vauhdin hurmaan siinä ei oikein pääse, mutta ehtiipä katsella maisemia.  Maaseudulla ei ole paljon liikennettäkään, joka häiritsisi.

Aina kannattaa poiketa isommalta tielta pienille metsäteille.  Niissä ei eksy, kun palaa takaisin samaa tietä.  Luonnon monimuotoisuutta silmäilee ihan mielikseen.  Mökki on minulla tukikohtana ja sieltä päin olen kiertänyt kymmenien kilometrien lenkkejä.  Mäkiä alas ja ylös, vaihtelua vauhdissa ihan riittävästi.  

Pyöräily jatkuu

Auto minulla taas on käytössä, mutta pyöräily jatkuu.  Ison kipinän pyöräilyyn antoi Kilometrikisa.

 https://www.kilometrikisa.fi/

Yritysten henkilökunnat haastettiin pyöräilemään kesän läpi.  Aina saa hiukan virikettä lisää, kun seuraa oman joukkueen menestymistä kilometrien keräilyssä.  Siinä ei ole kuin voittajia.  En tiedä jaetaanko kisassa palkintoja tai muita huomionosoituksia.  Parantuva polkemiskunto antaa mielenvirkeyttä ja jaksamista lisää.  Minä en ole kovin hanakka työmatkapyöräilyyn, mutta muuten vapaa - ajalla on hauskaa kiertää vähän pidempää lenkkiä.  Ehkä se työmatkapyöräilykin alkaa kiinnostaa, kun oikein tulee lämpimiä kesäpäiviä.

Viimeksi 15 km pyörälenkillä kulutin yli 700 kaloria.  Se oli suorastaan huippua minulle.  Puhelimessa oleva Sport Tracker kirjaa pyöräilymatkan ja ajan.  Sitä ei tarvitse erikseen miettiä. 

Aurinkoisina päivinä on helppo lähteä pyöräilemään, ei tarvitse erikoisia varusteita.  Kypärä päähän, vesipullo mukaan ja polkemaan.  

Pyöräilyasento joskus tuottaa vaikeuksia.  Kädet väsyvät, jännitän ilmeisesti niitä liikaa tai hartioissa kiristää.  Pieni pysähtely antaa käsille lepoa ja taas jaksaa jatkaa.

Autoton viikko

Vietän autotonta viikkoa, kun lainasin autoani tarvitsevalle.  Autoton ihminen joutuu liikkumaan enemmän kävellen, pyörällä tai linja-autolla.  Autottomat ihmiset ovat ehkä hoikempia kuin autolliset, minä ainakin olin.  Varsinkin jos joutuvat liikkumaan kodin ulkopuolella joka päivä.

Autoon tottuu niin nopeasti.  Tuntuu, ettei mitään matkaa voisi tehdä ilman autoa.  Kenties autottomuuteen voisi tottua yhtä nopeasti jos sitä ei olisi.  Mukavampaa liikkuminen omalla autolla on, ei tarvitse odotella linja- autoa pysäkeillä säässä kuin säässä.  Toisaalta ei tarvitse miettiä toisia tiellä kulkijoita, voi vain istahtaa penkkiin ja katsella maisemia.  Omalla autolla ajaessa maisemat jäävät sivurooliin, tärkeämpää on seurata liikennettä.

Olen tällä viikolla pyöräillyt, kävellyt ja matkustanut linjurilla.  Ihan samalla tavalla olen päässyt siirtymään paikasta toiseen ja liikuntaa on tullut aika paljon enemmän.  Töihinkin pääsen julkisella kulkuneuvolla.  Kävelyä silloinkin tulee vähän enmmän.

Pyöräillessäkin näkee enemmän.  Kuulee ja haistaa kevään.  Ei uskoisi kuinka paljon tutullakin reitillä on katsottavaa.

Fasaanien keväistä koitosta pääsin katsomaan ihan läheltä pyörälenkillä. 

Auto vaatii monta kertaa vuodessa kaikenlaisia korjaustoimenpiteitä.  Bensaakin säästyy kun kävelee silloin tällöin matkoja ja viehättyy luonnosta.

Helteessäkin selvitään perille

Helteet ovat hellineet tai kiduttaneet monta päivää.  Rannat ovat täyttyneet auringonpalvojista.  Toiset vetäytyvät varjoihin.  Toiset pitävät helteestä toiset eivät.  Minä kuulun niihin, joka ei pidä helteestä.  Oikein helteisenä päivänä ei jaksaisi kuin istua varjoisan puun alla ja seurata ympärillä olevaa luontoa raukein silmin.

 

Onneksi lähdin pidemmälle pyörälenkilleni aamutuimaan.  Jos olisin jättänyt lähdön myöhemmäksi, olisi tullut noutaja.  Lenkki meni suunnitelmien mukaan.  Muutama pysähdys rytmitti matkaa mukavasti.

 

Ainoastaan viimeinen 10 km vei kaikki mehut pyöräilijästä.  Lämpöasteet nousivat hellelukemiin ja kaikki matkan mäet olivat loppuosassa matkaa.  En halunnut kävellä niitä ja pienellä vaihteella runnoin mäet ylös.  Mummo oli aika sippi, kun pääsi perille.  Koitin juodakin matkalla moneen kertaan, ilmeisesti en kuitenkaan tarpeeksi.  No, tulipahan pyöräiltyä.  Palautuminen kesti yllättävän kauan.  Helle, rasitus ja ikä olivat kolme hankaluutta, joiden yli oli päästävä.

 

 

Seuraavana päivänä jaksoin lähteä perhosia kuvaamaan, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Valmistautuminen pidempään pyörälenkkiin

Valmistautuminen johonkin pidempään liikuntasuoritukseen on aloitettava ajoissa.  Minulla on tarkoitus lomalla pyöräillä pidempi pätkä maantietä.  Olenkin kevään ja kesän aikana pyöräillyt työmatkoja, että totun pyöräilemisen rasitukseen.  Muutenkin tietysti olen liikkunut.  Monelle 60 km pyöräilymatka on helppo suoritus.  Minulle se ei ole ihan jokapäiväistä.  Parinkymmenen kilometrin matka menee ihan reippaasti. 

 

Pyöräily on erilaista kuin juokseminen, kävely tai uinti.  Siinä rasittuvat jalkojen lisäksi kädet, selkä ja takapuoli.  Jos ei ole pyöräillyt pitkiä matkoja niin se voi olla täyttä tuskaa.  Usein pysähtelemällä rasituksen kestää paremmin.  Matka ei edisty ollenkaan jos pysähtyy liian usein.  Se takia täytyy suunnitella matka hyvin.  Parin kolmen pysähdyksien taktiikalla aion sen selvittää.  Matka on edessä huomisaamuna.

 

En halua laittaa korviin radiota soimaan.  Liikenteeseenkin pitää keskittyä, koska osa matkasta täytyy taivaltaa pikatien viertä pitkin.  Lauantaiaamuna ei ole toivottavasti paljoa rekkaliikennettä.

 

Pyöräillessä voi mietiskellä niitä näitä.  Muistella hyviä tapahtumia loman aikana tai suunnitella loman loppuosaa.

 

 

Pyöräilyviikko

Päätin viime viikonloppuna, että pyöräilen koko viikon työmatkat.  Näin tuli tehtyä.  Liki seitsemän tuntia liikuntaa, ilman että piti lähteä erikseen lenkille.  Arkiliikuntaa olisi hyvä lisätä tästä eteenkin päin.  Minun tapauksessani päätökset pitää tehdä etukäteen ja pitää ne päätökset.  Jos yhdenkin kerran joustaa tai pyörtää päätöksensä, peli on menetetty.

 

Suunnitelmallisuus arkiliikunnassa tuo hyvän tuloksen.  Viikon tekemiset täytyy aikatauluttaa.  Aina ehtii mennä jonkun kohdan työmatkasta kävellen.  Pyöräily on vaikeampi suunnitella jos pitää poiketa johonkin matkan varrella.

 

Hiki tulee pintaan jo puolen tunnin pyöräilymatkasta.  Töissä pitää vähintään olla vaihtovaatteet tai suihkumahdollisuus.  Kotiinpäin mennessä ei ole niin väliä.

 

Minulle iltavuoroviikko on parempi kuin aamuvuoroviikko.  Olen aamuntorkku, illanvirkku.  Monella muulla on voi olla toisinpäin, olemmehan erilaisia. 

 

Pyöräilyllä on helppo aloittaa kuntoilu jos on ollut pidempi väli.  Pyörä kantaa isommankin ihmisen keveästi.  Hitaalla vauhdilla ei tympäännykään niin nopeasti.  Lumet ja jäät alkavat sulaa ja aurinko paistaa.  Pyörätiet ovat auki hyvälle harrastukselle.

 

 

 

 

Lauantain pyöräretki

 

Pyöräretki meinasi lopahtaa heti alkuunsa.  Kypärä oli jo päässä ja hanskat kädessä kun katsahdin ikkunasta.  Hirveä raekuuro iskeytyi päälle.  En luovuttanut vaan odottelin muutaman minuutin ja tulihan se aurinko sieltä esiin.  Syksyllä ja talvella voi odottaa minkälaista keliä tahansa.  Olen aina pitänyt pyöräilystä kylmänä ajanjaksona.  Pukeutuminen talvipyöräilyyn on tärkeää, että tuntuu mukavalta.  Mitään turkkeja ei tarvitse pukea päälle talvellakaan.  Näin syksyllä pärjää aluskerrastolla ja tuulipuvulla.  Kilpapyöräilijät ovat erikseen, he pärjäävät pienemmillä varusteilla kuin tavallinen pyöräilijä.  Talvella tulee välillä oikein lämmin kun on pakkasta.  Ulkona säilytetty pyörä on kuin kuntopyörä isoimmalla vastuksella.

Pyörälenkkini oli n. 20 km.  Ilma oli raikas ja syksyisen ihana.  Ei yhtään tuntunut pahalta viileä tuuli, kun oli oikeat varusteet.  Pysähtelin ihailemaan jokea ja joenrantoja.  Sorsatkin sain kuvaan.  Puolentoista tunnin pyörälenkki oli ihan riittävän pitkä, pieni hiki selässä ei haitannut.

Talvipyöräilyä pitäisi harrastaa enemmän.  Rajoituksia asettavat huonot kelit ja auraamattomuus.  Liika varovaisuus tekee silti enemmän haittaa kuin reipas eteneminen.  Nastarenkaita saa pyöräänkin.  Kun on kuiva keli ja jäätön tie, niin ilmankin pärjää.  Minulla on vähän huonojakin muistoja talvipyöräilystä.  Joku talvi oli niin liukasta, että yhtenä viikkona kaaduin kolme kertaa.  En loukannut pahemmin, mustelmia ja kolhuja

Pyörällä 60 km

 

T

Tästä ja tällä se matka lähti.  Jos ei pyörämatkalla saa nollattua työvuotta, niin ei sitten millään.  Ensimmäiset kymmenen kilometriä meni kuin tyhjää vaan.  Pysähdyin silloin juomaan ensimmäisen kerran.  Muistin viisauden, että on alettava nesteyttää heti alusta alkaen.  Oli hyvä ettei ollut hellettä vaan mukava viileä ilma.  Tosin vastatuuli aiheutti huolta, alkaako väsyttää jossakin vaiheessa.

 

Pysäilin aika usein, joskus valokuvaamaan, joskus hörppäämään juomista.  Olin varannut mukaan 1½ litraa juomaa.  Puolimatkassa menin pienelle aukiolle apiloiden keskelle  nauttimaan kahvista ja sämpylästä.  Oli oikein mukava tunnelma, melkein teki mieli paneutua makuulle.  Sain kuitenkin itseni liikkeelle.  Jouduin ajamaan pikatietä 20 km.  Vähän pelotti isot autot ja traktorit, jotka ohittivat minut vähän turhankin läheltä.

 

40 km:n jälkeen takapuoli alkoi vähän puutua.  Pysäilin välillä juomaan ja venyttelemään.  Viimeisen 10 km:n matkalla oli kaikkein jyrkimmät mäet, joissa jouduin seisoen polkemaan.  Sitkeästi poljin viimeiset kilometrit ja pääsin mökin pihaan.  Täytyy myöntää, hyvä oli kun en suunnitellut takaisin pyöräilyä vaan pyörä jää mökille. Iloinen olin silti kun pääsin tavoitteeseen.

 

 

Lomasuunnitelmia

Loma alkaa aivan kohta ja ensimmäisenä kiinnekohtana suunnitelmissani on 60 km:n pyöräily mökille.  Olen sen matkan aiemminkin ajanut, aikaa edellisestä on kyllä monta vuotta.  Ei se nyt kovin hurja ajomatka ole, jalat sen kestävät, kestääkö takapuoli, siinä pulma.

 

Olen kevään ajan pari kertaa viikossa pyöräillyt töihin, tuntumaa siis on.  Työmatka on edestakaisin 18 km.  60 km päivämatkana ei ole liikaa vaadittu.

 

Pyöräni on vankka mummomalli, joka on tarkoitus jättää mökkipyöräksi.  Edellinen pyöräni siellä kaipaa päivitystä.  Se on keski-ikäinen vaihdepyörä, jossa on enää yksi käsijarru ja vain yksi vaihde pysyy päällä.

 

Jos sää suosii, pyöräily tulee olemaan nautinto.  Pitkän pyöräilymatka voi ottaa retkenä.  Kahvia ja eväitä mukaan eikä mitään aikatavoitetta.  Tavoitteellinen kun olen niin laskin minkä verran aikaa siihen voi mennä.  Sen ajaa kolmessa tunnissa, jos ei pysähtele.  Hiljempaa ajaen ja parin kunnon tauon kanssa siihen saa menemään 4½- 5 tuntia.  Kokemus varmasti sinänsä monen vuoden jälkeen.

 

Ei kannata ihan koko lomaa suunnitella täyteen.  Siitä ei seuraa muuta kuin stressiä.  Loman tarkoitus on kuitenkin lepo ja akkujen lataus uuteen työvuoteen.

 

 

Pyöräily tavaksi

Polkupyöräily on hieno harrastus.  Vastatuuli ei ole hienoa.  Totuus on, että Porissa tuulee aina.  Työmatkalla on aina toiseen suuntaan  vastatuuli, jos oikein huono tuuri käy, niin molempiin.  Kuntopyörällä ajoa ei tarvita, vastatuuli ajaa saman asian.  Vaihteet helpottavat jonkun verran.  En ihan silti ymmärrä mitä pyörässä tekee 21:llä vaihteella.  Minulla on neljä.

 

Tavoitteenani on kesän ajan pyöräillä töihin edes kaksi kertaa viikossa.  Syksyllä sitten nähdään onko tavoite täyttynyt.  Täytyy vain muistaa ettei räkäise vastatuuleen,  klimppi on otsassa tai olkapäällä.  Kokemus taas tässäkin puhuu.

 

Takamus on kovilla pyöräilyssä.  Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.  Minulla on ollut kapeita satuloita ja normaaleja leveitä satuloita.  Pieniä matkoja pyöräillessä ei ole väliä minkälainen satula on.  Pitkiä matkoja ei kannata lähteä pyöräilemään kylmiltään, kankut kipeytyy ihan varmasti. 

 

Porissa on kiitettävästi pyöräteitä.  Ei tarvitse autojen seassa poukkoilla.  Täällä on niin tasaistakin, helppo pyöräillä jos ei ole sitä vastatuulta.  Pyöräillessä ehtii katsella maisemia ja ajatella niitä näitä.

 

 

 Kesää kohti mennään, kohta on taas mustarastaiden pesimisen aika.

 

 

Pyörällä kevääseen

Uskaltauduin pyörälenkille ihastelemaan kevään merkkejä.  Siellähän niitä oli.  Kehotankin kaikkia lähtemään kännykkäkamerat tanassa tai jotkut muut digihömpötykset mukana tallentamaan kevään tuloa.  Sieviä leskenlehtiä tienvarsilta kuvaamaan tai ihastelemaan pajukissapopulaatioita.

 

Kevät on tänä vuonna lyhyt, kesä on kohta varsana laitumella.  Kesä kirmaa kohta vihreänä virtana luonnossa. 

 

Tunnin lenkin kiersin ja ihastelin jäiden juoksua joessa ja tuulen huminaa korvissa.  En yhtään ihmettele kevään voimaa.  Vielä viikko sitten hanget korkeat nietokset ja nyt jo kukkaa pukkaa.  Eihän se miltään tuntuisi jos aina olisi kesä.  Vuodenajat ovat ainakin minulle parasta Suomessa.

 

 

Pyöräillen luontoon

Sain tänään houkuteltua itseni pyörälenkille.  Oli niin kaunis kesäaamu.  Vähän tuuli, ettei ollut liian lämmintä.  Kesä alkaa olla parhaimmillaan.  Onneksi en asu ihan keskikaupungilla, muutama polkaisu ja on kuin olisi maaseudulla.  Mielialakin parani monta astetta pyöräilylenkillä.  Pysähtelin nappaamaan muutaman kuvan Harjunpään joesta.  Se on kapea, näyttää kyllä ihan joelta eikä ojalta.  Vettäkin oli ihan mukavasti.

Muutama vuosi sitten tein pitempiäkin pyöräilylenkkejä.  Ne ovat jostakin syystä jääneet nyt tekemättä.  laiskuus vai ajan puute.  Täytyy kerätä kuntoa jaksaakseen katsoa kesän kisoja televisiosta.  Pian alkavat EM-kisat, siis yleisurheilun.  Jalkapalloa en oikein välittänyt katsoa.  Pyöräilystä vielä sen verran,ajatuksia suorastaan tulvii mieleen luontoa ihaillessa.

Mökkipyöräni

On Tunturi-merkkinen.  36 vuotta vanha.  Viisi vaihdetta ja käsijarrut, joista enää toinen on tallella.  Paras pyörä, mikä minulla ikinä on ollut.  Pyöräily on keveää ja joutuisaa.  Mäkisessä maastossa se on oiva kulkuneuvo.  Ei haittaa toisen käsijarrun puuttuminen.  Isosta mäestä saa hyvän vauhdin, vauhti toppaa seuraavaan mäkeen, eikä jarrua tarvita.

Pyörä on ollut minulla aikuisikäni.  Sillä on kuljetettu lapsi hoitoon, pyöräilty työmatkat, kauppamatkat ja kuntomatkat.  Se on ajalta jolloin vielä Suomessa tehtiin tavaroita.  Olen koittanut pitää sen ajokunnossa, en haluaisi siitä luopua.  Mökkipyöränä sillä on vierähtänyt aikaa parikymmentä vuotta.  Sinä aikana olen ajanut huonoon kuntoon parikin pyörää.