Liikkuva ihminen

Pientä ilon pilkahdusta tuli säähän, kun pysyy edes nollassa.  Kylmä sää tuo lisää mahdollisuuksia liikkumiseen.  Pellot pysyvät käveltävinä, eikä liika lumi ole esteenä kävelyreviirin kasvattamiselle.  Sänkipellot ovat mukavampia kävellä, kuin kynnetyt pellot.  Maastokengät jalassa  pienet muhkurat tunnu missään.  Tutuiltakin seuduilta löytyy kulkemattomia reittejä.  Peltoteitäkin löytyy, nekin ovat jotenkin piilossa.  Ne kun lähtevät usein talojen pihoista, eikä toisten pihoille arvaa mennä tuntemattoman.    Sähkölinjat kulkevat pelloilla, sinne ei voi rakentaa mitään ihan alle.  Vapaita alueita jää viljelykseen ja ulkoilijoille.  En usko, että viljelijöitä harmittaa ulkoilu heidän pelloillaan.  Knhan sinne ei mennä kulkuneuvoilla pörräämään.  Puoli tuntia peltokävelyä vastaa varmaan tunnin kävelyä tietä pitkin.  Tasaisessa maastossa on pakko keksiä jotain erilaista kuntoilun suhteen.  Porissa ei ole paljonkaan mäkiä missään.  Eivätkä ne ole ihan kotipihan tuntumassa

Viikkoa ennen joulua on kaikkein huonoin aika aloittaa laihdutus, terveellisempi elämä tai kuntoilu.  Sitä minä nyt yritän.  Liityin kiloklubiin, saadakseni tietoa ja valvoakseni edes jonkun verran syömistäni.  Kun kaikki syömiset laittaa ylös, niin toivottavasti huomaa, kuinka paljon sitä oikein syö ja mitä syö.  Aika paljon saa syödä jos kulutus liikunnan avulla on yli 2200 kcal.  Laatu onkin se pointti, mitä siellä yritetään opettaa.  25 € satsaus kolmen kuukauden neuvontaan ei ole loppupeleissä paljon.  Mitä sillä saa: yhden tuhdin aterian ravintolassa, viiden kuukauden lehtitilauksen, 5 l bensaa tai kaksi viinipulloa.  Nuo mainitut voi muutenkin jättää ostamatta terveelisemmän elämän toivossa. Liikun paljon omalla autolla.  Ostin kortin linja-autoon.  Sen avulla on mahdollista lisätä kävelyn määrää.  Vapaapäivinä voi mennä linja-auton kyydissä toiseen suuntaan ja kävellä takaisin.  Minulla on paljon toiveita lisätä liikuntaa.   Uinti tietenkin jatkossakin kuuluu liiku

Luonto ei kaipaa lisä-ääniä, kun lenkkeilee.  En halua kuulokkeita korvilleni kuunnellaksi tähtien laulantaa tai uutispuuroa.  Nautin tuulen huminasta, lintujen ääntelystä, puiden kahinasta ja ihmisten äänistä.  Olen nähnyt lenkkeilijöitä, jotka tuijottavat puhelintaan, päivittäen ehkä sometiliään.  Puhelin on alkanut hallita meitä liikaa, ei osata enää nauttia liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta. Pidän puhelinta mukanani, otan sen käteeni jos joku soittaa.  Nykyään on hyvä, kun puhelun voi häivyttää vastaamatta jos se ei halua vastata.   Puhelin on oikeastaan mukanani kameran sijaisena.  Voin tallentaa kauniin näkymän.  Puhelimilla voi saada jo aika mukavan laatuisia kuvia.   Kännykkään on lisätty valtavasti kaikenlaisia sovelluksia, joista en ole edes selvillä.  Olen käyttänyt sitä askelmittarina, karttana ja tietolähteenä.  Kai se jonkinlainen turvakin on jos sattuu jotain sellaista yllättävää, etten selviä siitä itse. Ei kukaan tarvitse tosissaan 1000 € a

Nyt alkaa taas se aika, kun joka puolella tyrkytetään herkkuja.  On piparkakkua, pullaa, kakkua, suklaata ja jouluruokia.  Kaikki ne ovat hyviä, kun vain osaisin pysyä kohtuudessa.  Lautasta ei tarvitse täyttää äärimmilleen, kaikkia ei tarvitse maistaa ja jotakin voi jättää seuraavaksi päiväksi.   Kauppojen hyllyt notkuvat kotimaista ja ulkolaista syötävää.  Tuotakin pitäisi ostaa ja maistaa, miksi?  Kän kaupassa pari kertaa viikossa osittain siksi, etten pysty kieltäytymään heräteostoista.  Heikko luonne ostamisen suhteen on huono piirre ihmisessä.  Pystyn ja saan itseni liikkumaan vähintään kolme kertaa viikossa.  Miksen pysty vastustamaan herkkuja ja liikaa ostamista?  Sen pystyisi joku psykologi selvittämään. Tässä artikkelissa on monta näkökohtaa nautiskeluun. https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/terveys/oletko-nautiskelija-vai-kontrolloija-psykologi-kertoo-mika-paras-tapa Ei kannata kokonaan lopettaa herkuttelua.  Siinä on omat vaaransa.  Siinä voi retkahta

Pieni retki tekee terää syksyn pimeydessä.  Sattui säässä yksi kaunis päivä ja mökille oli viemistä ja yhdistimme retken hyötyyn.  Nuotio mökin pihalle roihuamaan kävelylenkin ajaksi ja makkara maistui hyvältä ja kahvit päälle termospullosta.  Ei se paljon vaadi, että mieliala paranee.   Pari tuntia vierähti ulkoillessa ja valokuvatessa.  Aina sitä löytyy jotain kuvattavaa, vaikka vuodenaika olisi minkälainen tahansa. Lintulaudallakin oli hyörinää.  Talitiaiset ovat arkoja, niitä ei pysty hyvin kuvaamaan. Hömötiainen on rohkeampi ja sitä pääsee parin metrin päästä ihailemaan ja kuvaamaan. Aikamme ulkoiltuamme teimme vielä pienen maakuntakierroksen.  Pohjois - Satakunta on vielä ja varmaan tulevaisuudessakin maaseutua.  Maataloja ja mökkejä on harvakseltaan.  Kylistä muutetaan pois kaupunkeihin, kun ei ole työmahdollisuuksia.  Luontoa siellä riittäisi.

Puistokävely on yhtä hyvää kuntoilua kuin metsissä samoilu.  Puistot ovat lähes jokaisen tavoitettavissa.  Puistotiet ovat koko vuoden kuljettavissa.  Kaupunkien puistoissa voi nähdä nykyisin monimuotoisempaa kasvustoakin kuin ennen.  Puistot ovat kaupunkilaisten ulkoilumaastoa.  Ihan keskustoissakin voi puistoissa ulkoilla, jos valitsee ajankohdan, jolloin ei ole autoja niin paljon liikkeellä. En ole vielä hölkännyt puistoissa, nähnyt olen monen niin tekevän.  Ainoastaan Porin Kirjurinluodossa, missä on puiston jatkona lenkkipolku, olen harrastanut hölkkäämistä.  Ei ole mitään syytä lähteä pidemmälle jos lähistöllä on puistokäytäviä.  Puistot ovat kaiken lisäksi valaistuja, ei tarvitse pelätä pimeää.  Voi lähteä lenkille myöhään illallakin.   Vaihtelu virkistää aina.  Kun vuosikaudet tamppaa samoja lenkkipolkuja, tekee mieli mennä muualle.   Askelmittari mukaan ja kävelemään.  Ajastakin näkee suurin piirtein minkä verrän kävelee.  Puolessa tunnissa askeltaa n. 3 km,

Minulle polkujuoksu on ollut aina muotia.  Nyt se vain hyppää lehtien sivuilta, niin kuin juuri keksittynä lajina.  Useimmiten menen tuttuja polkuja, mutta nekin ovat joskus olleet tuntemattomia.  Pakkasaamuna polut ovat vaarallisia liukkaiden juurien ja pudonneiden lehtien takia.  Lisäksi polullani on paljon kiviä, kaatuneita puita, kallioita ja jäätä.   Polullani yhdistyvät vuoristogasellin ja aitajuoksijan taidot.  Nämä teen paljon hitaammin ja kömpelömmin, mutta kuitenkin.  Metsä on jätetty luonnon hoidettavaksi, eikä puita ole kerätty polulta pois.  Se tekee liikkumisen siellä mielenkiintoiseksi, koskaan ei tiedä mitä siellä on tapahtunut edellisen kerran jälkeen. Toki siellä näkee hienojakin juttuja.  Aurinko siilautuu puiden runkojen lomasta. Pihlajamarjarypäleet loistavat sinistä taivasta vasten. Edellisen kerran jälkeen matkani varrelle oli ilmaantunut hevoslaidun.  Se tuntui jotenkin eksoottiselta, koska en asu maalla. Luonnosta löyty

Ensimmäiset pakkasaamut on koettu.  Tuntuu kylmältä, mutta näyttää kauniilta.  Huurteiset puut  ja pellon pientareet säilyvät valkoisina jonkun aikaa ennen kuin aurinko alkaa lämmittää tarpeeksi. Kamera mukana kiersin taas metsää ja ihailin näkymiä.  Tavallisen kuvaajan on turha yrittää löytää kuvattavia eläimiä, jos mahdollisuuksia ei ole kopissa istumiseen tai sitten omaa suurta kärsivällisyyttä.  Maisemissakin riittää kuvattavaa. Kävely raikkaassa syysilmassa on virkistävää. Hankin sen takia riistakameran, koska tiedän mökkimme ympäristössä kuljeskelevan vaikka minkä rotuisia eläimiä. Ensimmäisenä yönä tosin sain kuvaan vain peuran takapään.  Olen odottavaisella mielellä, että kameran eteen ilmaantuisivat kettu, supikoira tai mäyrä.  Houkutteluksi pientä syömistä.  Eihän kamera mikään kovin laadukas ole, mutta sillä on hyvä aloittaa. On hauska tietää minkälainen eläinkunta valloittaa pihamaan, kun ihmiset nukkuvat. Kameraa voi siirrellä

Sadesää ei ole mikään este lähteä lenkille.  Pukeutuminen ratkaisee.  Nykyään löytyy ohuita tuulen ja sateen pitäviä vaateita, jotka eivät ole lenkillä rasitteena.  Kostea ilma tekee hyvää hengitykselle.  Ei sitä toki ole tieteellisesti todistettu.  Mielestäni hengitys kulkee paremmin kostealla säällä.  Uutissivun mukaan happipitoisempi ilma on harhaa.  Jokainen voi teodeta omat tuntemuksensa jos uskaltautuu ulos sadesäällä.  Sekin on jossakin testattu, kastuuko sateessa nopeammin kävellessä vai juostessa.  Minulla ei kastunut kuin takin ulkopuoli. https://yle.fi/uutiset/3-5665841 Kauniita näkymiä kohtaa sadesäälläkin.  Pihlajissa on vielä marjoja paljon.  Ne odottavat syojiä, tilhiä ja rastaita, jotka saapuvat aterioimaan kuukauden kuluessa.

Toisinaan keskivartalo tuntuu voimattomalta, toisinaan liian isolta.  Keskivartalo on tärkeä kohta kehossa.  Se pitää ryhdin suorana, sen avulla noustaan tuolista ja sängystä ylös.  Portaiden nousu on helpompaa, kun voi saada jaloille apua vatsa-ja selkälihaksista.  Ei taida löytyä urheilijoiden lisäksi ketään, jolla olisi vatsalihakset timmissä kunnossa aina.  Urheilijoidenkin pitää harjoitella koko ajan.  Lihakset löystyvät yllättävän nopeasti.   Alamme olla löllykkäkansaa, joiden vatsat ovat kasvaneet elintapojen myötä.  Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa. Joitakin liikkeitä olen aina silloin tällöin tehnyt.  Nyt törmäsin kirjastossa kirjaan, joka esittelee yli 150 keskivartalon voimaa kehittävää harjoitusta.  Niitä ei tarvitse kaikkia tehdä yhdellä kertaa.  Voi vaihdella liikkeitä .  Kirjassa esitellään mikä liike vaikuttaa mihinkin lihasryhmään, kuvien kanssa.   Tänään kokeilin polkupyöräliikettä.  Sitä voi tehdä vaikka lattialla televisiota katsell

Hiitti tarkoittaa urbaanin sanakirjan mukaan tätä: Vauhdikas hevosen valmennukseen olennaisesti kuuluva ajo hiittiradalla tai varsinaisella raviradalla.  Se ei liity jumppaamisen, mutta seuraavan sana liittyy. HIIT on vauhdikasta jumppaa, jossa tehdään liikesarjaa tehokkaasti esim.30 sekunnin - 1 minuutin ajan.  Pienen tauon jälkeen uudestaan.  Halusin taas vaihteeksi kokeilla jotain uutta.  Kaikki jumppalevyt on jumpattu moneen kertaan läpi.  Joten klikkasin youtubin ihmeellisen maailmaan.  Sieltä löytyi jumppavideoita moneen eri makuun. https://www.youtube.com/watch?v=xRMnGxfEZaI Tähän videoon tutustuin.  Se olikin tehokas harjoitus.  En ole vähään aikaan jumpannut ja tämä oli aika kovaa.  10 minuutin jälkeen huohotin olohuoneen larttialla ja koitin pysyä mukana.  Oli kuin olisi tehnyt mäkijuoksua olohuoneen lattialla.  Toisaalta se oli vähän yksitoikkoinen.  Neljään kertaan tehtiin samat liikesarjat.  Siitä olisi saanut varmasti monipuolisemmankin. Nyt kun tiedä

Liikunnasta innostuminen vaatii aina vähän itsensä kannustamista.  Kuinka monta kertaa minäkin olen kiertänyt ikkunasta toiseen ja jahkaillut, lähtisinkö lenkille, pyöräilemään, uimaan vai lysähdänkö vain sohvalle kirjan kanssa.  Jostain takaraivosta se innostus sitten melkein aina löytyy.  Kun vain löydän sopivan tavan liikkua juuri sinä päivänä.  Eilen se oli kävely kaupunkiin ostoksille.  Siinä tuli tunti tehokasta liikuntaa, vaikka tulinkin linja-autolla takaisin. Lehdistä ja linkkien takaa löytyy jos vaikka minkälaisia tapoja saada innostus aikaiseksi.  Kenties ne ohjeet eivät juuri silloin nappaa,  niistä voi jäädä korvan taakse istumaan pieni olento, joka marmattaa, lähde liikkeelle läski. http://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva_olo/liikunta/nain_innostut_taas_liikunnasta_kokosimme_20_helppoa_hauskaa_ja_tehokasta Pieni 5 minuutin venyttely tai vatsaliikesarja päivässä pitää kehoa jonkun verran kondiksessa, mutta pidempi liikuntatuokio voi saada ihmeitä aikaan.  Liha

Mikä liikunta sopii senioreille, tietysti kaikki.  Huonokuntoista nuorempaakin porukkaa riittää yllin kyllin.  Kaikkien on mentävä oman kuntonsa mukaan, iästä riippumatta.  Kahtiajakoa tehdään siitä huolimatta.  Tietysti nuoret ja vanhatkin viihtyvät oman ikäistensä seurassa, keskusteluseura on kiinnostunut samoista asioista, useimmiten.  Toiset ovat puheliaampia kuin toiset.   Senioreille suositellaan milloin mitäkin rauhallista liikkumista.  Eikä siinä mitään, mukavaa sekin on.  Hiljaiseen tahtiin ei ehdoin tahdoin tarvitse ruveta.  Jos kunto kestää niin tekemistä riittää.  Kaikki kuolee kumminkin, liikkuu hiljaa tai lujaa.  Parempi on kuolla suorilta jaloilta kuin sängystä makaamasta.   Vanhat mestarit jaksavat liikkua vanhanakin, kun ovat pitäneet huolta kunnostaan kaiken ikää.  Siiri Rantanen on hyvä esimerkki kaikille. Helppoa ei ole kellään liikkumisen suhteen.  Vaarana on iän lisäksi laiskuus, lihavuus ja sairaudet.  Sairauksille ei aina voi mitään, mutta muu

Matkustaminen on mukavaa, mutta paluu omiin puuhiin ja omille poluille tuntuu aina juhlalta.  Syksyllä aamuinen metsä antaa välillä outoja näkymiä ja toisaalta niin kauniita.  Aamut ovat jo vähän sumuisia ja kosteita.  Se ei silti haittaa kulkijaa.  Vielä on lämmin, eikä tarvita toppatakkia.  Joskus on hyvä lähteä vain kävelemään metsään, eikä ottaa koppaa mukaan.  Siellä ne sienet ja marjat odottavat seuraavaa kertaa.   Ihailemalla metsää ja nuuskimalla luontoa saa kerättyä jotain hyvää pääkoppaan säilöön.  Niillä aistimuksilla pärjää pitkään.  Kameran mukaan ottamalla saan kerättyä jotain kuviakin talteen.  Joten ei sieltä tyhjin käsin tarvitse lähteä. Hämähäkin seitit ovat vallanneet kuusentaimet.  Ei niitä kuivalla ilmalla näe.  Ne tuntee vain kasvoillaan kun kävelee metsässä. Karahkat ja puunkannot antavat haastetta kulkemiseen.   Niiden yli voi hyppiä tai istahtaa ihailemaan luontoa. Kanervat ja puolukat antavat väriä metsään.  Syksyinen metsä