keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Verenpaine alemmaksi

Minulla ei ole vielä lääkkeitä verenpaineen alentamiseksi, enkä haluaisikaan.  Olen mittaillut silloin tällöin kotona olevalla mittarilla paineita ja olen havainnut paineen olevan toisinaan koholla.  Liiallinen itsensä  tarkkailukaan ei ole hyväksi, joskus kuitenkin.  Verenpaineen nousu  lievänä ei anna itsestään mitään merkkejä.  Terveyttään on hyvä vaalia ja muistella miten painetta saa alemmaksi.  Ruokavalio on tietenkin tärkein osuus.  Suolaa, rasvaa ja muita epäterveellisiä ruokia pitää välttää.  Ei kokonaan, mutta viikossa enemmän terveellisiä ruokia kuin muita.  Liikunta on heti toisena listassa.

Verenpainemittareita saa aika edullisesti ja ne antavat kuvan mihin suuntaan paine on menossa.  Jos se pysyttelee isoissa lukemissa koko ajan, on syytä mennä tarkistamaan luvut terveyskeskukseen.

140/90 on jo hiukan koholla.  Silloin jo pitää alkaa reagoimaan.






Kokeilin tänään ruokaa, johon en lisännyt lihaliemikuutiota tai suolaa.  Siihen tuli kyllä 1dl maustettua kermaa ja ripaus homejuustoa.  Laitoin paljon kasviksia joukkoon ja maustoin ruuan currylla, mustapippurilla ja lipstikalla.  Ihan hyvältä se maistui.  Pelkästään suolan voi jättää pois, mutta ruoka on aika mautonta jos sitä ei jollain tavoin mausta.  Tästäkin linkistä voi löytää tapoja vähentää suolan käyttöä.


Liikkumalla säännöllisesti saa ruuan energiat kulutetuksi.  Huomasin liikkumisessa yhden asian tänään.  Tein pidemmän lenkin, osaksi kävellen ja osaksi hölkäten.  Se tuntui mukavammalta kuin pelkkä hölkkälenkki.  Pystyin tekemään pidemmän lenkin ja energiaa kului varmaan saman verran kuin lyhyemmällä hölkkälenkillä.  Se on myös osa verenpaineen hoidossa, ettei stressaa  edes liikunnalla.  


Syyspäivät ovat hyviä ulkoilupäiviä.  Ei aina sada.  Välillä on viileätä, mutta siitä selviän vaatteilla.

Iloista mieltä liikkumiseen koetan ottaa mukaan.  Se on mukavampi mukaan otettava kuin hienot liikuntavaatteet.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Ikä ei ole este vaan pieni hidaste liikkumiseen

Ihminen oppii joka ikäkausi jotain.  Kehittyy ja kasvaa.  Liikkumaan lähteminenkin on uuden oppimista.  On nuori tai vanha aina voi tehdä jotain terveytensä eteen.  Minä olen sen havainnut nyt tänä syksynä, kun otin haasteekseni juoksuohjelman.  5-6 viikolla olen jo pystynyt tekemään hölkkälenkkejä helpommin.  Yleiskunto on parantunut, eikä lenkille lähteminen ole enää niin vaikeaa.  Vielä on paljon kehittämistä kunnon puolella, mutta kyllä se siitä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-ihminen-kehittyy-elamansa-aikana-katso-mita-sinulle-tapahtuu-juuri-nyt/5902462#gs.0l6zvj



Toisilla hölkkäämään lähteminen voi olla noloa tai voi tulla häpeän tunteita. Hävetä ei kannata.  Ympärilleen katselemalla voi havaita, että ihmiskehoja on monenlaisia.  Varsinkin uimahallin saunassa sen havaitsee.  Vaatteilla voi vielä peittää jonkun verran, mutta ilman rihmankiertämää näkee kaikki vuosien varrella kerätyt renkaat vyötäisillä ja takapuolessa.  Ne kilot on vain kannettava ylpeästi.  Itse ne on hankittu ja itse ne voi kutistaa jos on tahtoa ja halua.

Näin vanhempana alkaa huolettaa terveys ja jaksaminen.  Ihan kylmiltään ei kenenkään pidä lähteä treenaamaan täysillä.  Huoli sydämestä tai keuhkojen kestävyydestä voi testata terveystarkastuksessa työterveyshuollossa tai jossain muualla.



Ikä, paino tai huono kunto ovat vain hidastavia tekijöitä liikkeelle lähdettäessä.  Teitä ja metsiä riittää, missä voi kuntoilla ja nauttia kunnon kohoamisesta.


Peltohiihtolenkki