Nykyajan vaeltajat

Mieli halajaa nomadiksi, mutta paikallaan oleminen on tapa ja pakko.  Kesäisin sitä voi hiukan harrastaa nykyaikaisesti autolla ja muilla kulkupeleillä.  Autoillessa huomaa ihmisten liikehdinnän paikalta toiselle ilman mitään suurempaa päämäärää.  Tapahtumasta toiseen tai muuten vain.  Poikkeillaan tienvarsilla oleviin kuppiloihin tai maisemia ihailemaan.  Kenenkään ei ole mikään pakko enää liikkua tavaraa hakien muille paikkakunnille.  Omasta asuinpaikasta löytyy kaikki tarpeellinen.  Ihminen liikkuu tylsyyden karkoituksen takia ja elämyksiä hakien.  Joskus niitä löytyy, toisinaan ei.

Kristallirannan leirintäalue Säkylässä oli tupaten täynnä asuntovaunuharrastajia ja mökkeilijöitä.  Rannan äärellä on mukava leirinuotiolla tavata tuttuja ja tuntemattomia kulkijoita.  

Leirintäalueet eivät oikein minua kiehdo, mutta isolla Pyhäjärvellä olisi mukava viettää aikaa.  Ilman saaria se näyttää todella isolta.

Pienen autolla ajellen tehdyn retken jälkeen voi palata kotiin suunnittelemaan seuraavaa minivaellusta.  Aina niissä mieli hiukan piristyy ja saa voimaa arkeen.

Talvella loma luonnossa

Pääsiäinen ja heti perään muutama päivä talvilomaa.  Siinä on mahdollisuudet vaikka mihin tekemiseen.  Toivottavasti tulee kauniita päiviä, olisi mukavampi liikkua ulkona.  Suunnitelmissa onkin tehdä pieni retki lähimetsään mökillä olon lisäksi.  Liikkuminen voi olla ongelmallista, kun vielä on metsässä lunta, mutta ei niin paljon, että voisi hiihtää.  Pitkävartiset saappaat ovat kenties ratkaisu asiaan.

 

Kesällä tulee oltua metsässä aina kun on mahdollisuus, talvella se on hankalampaa.  En ole ikinä kokeillut lumikenkiä, enkä aio niitä tähän hätään ostaakaan.  Ei niillä näytä kovin sujuvaa kävely olevan.  Televisiossa olen niitä nähnyt käytettävän.  Niiden historia on pitkä, wikipediasta luin.  Niitä on käytetty ennen kuin sukset on keksitty.  Raskasta kävelyä lumihangessa.

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lumikenk%C3%A4

 

Metsäteitä pitkin pääsee jonkun matkaa helpommin jos sitä on käytetty edes traktoriajeluun.  Eväät mukaan reppuun ja kamera, siinä minun reseptini mukavaan retkeilyyn.  Lämpimät vaatteet päälle, on mukavampi syödä eväitä kuin vilusta kärsien.  Luontoa ainakin näkee, voi jonkun eläimenkin nähdä kaukaa.  Joutsenet erottaa taivaalla kauempaakin.  Lähelle meno vaatii varovaisuutta ja pitkää pinnaa.

 

Toiset menevät hiihtokeskuksiin ja laskettelumäkiin, minä viihdyn metsässä yksin tai kaksin.  Se on hermolepoa töiden keskellä.  Ei aina tarvita kaikenlaisia viihdykkeitä ympärillä.  Metsän humina ja tuulen puhallus ovat tarvittavat äänet.

 

 

Maaliskuun metsäretki

Lumettomuus teki sen, että saapastelu metsässä oli helppoa ja mukavaa.  Olo tuntui keväiseltä.  Lintujen ääniä ei juurikaan kuulunut, talitinttiä ja varista lukuunottamatta.  Aikaisessa keväässä ei vielä näkynyt kevään merkkejä, muuta kuin lumettomuus.

 

Pitkävartiset saappaat ovat ainoat hyvät jalkineet metsälenkillä.  Siellä voi olla ojia, yllättäviä kuoppia täynnä vettä ja märkäähän siellä on tähän aikaan.  Minäkin astuin juuri jalan mentävään kuoppaan, joka ulottui polveen saakka.  Onneksi siellä ei ollut paljon vettä.  Olisi metsälenkki loppunut alkuunsa.  Aurinko paistoi mallikkaasti, tuntui ihan huhtikuulta.  Kun lunta ei tähän mennessä ole tullut, en toivo sitä satavan enää tänä keväänä.

 

Metsässä kävellessä on pakko nostella jalkoja ylemmäs kuin tasaisella maalla.  Hiki pukkaa pintaan, vaatetusta kun ei voi vähentää aivan vähäiseksi, keväinen tuuli tuntuu vielä viileältä.

 

Talvilomalla on aikaa arkenakin talsia metsässä.  Pysähdellä haistelemaan kevään tuoksuja ja silmäillä luontoa.  Ikivihreinä loistavat kuuset ja puolukanvarvut ja sammaleet tuovat tunnun tulevasta kesästä.

 

 

Luontokokemuksia

Kokemuksia luonnosta voi kerätä ympäri vuoden.  Viime viikonloppuna ihailin majavien kätten, tai oikeastaan suiden, töitä.  Majavat ovat ahkeria puunkaatajia.  Itsensä hyödyksi ja iloksi kaadetut puut tosin patoavat jokia ja puroja.  Ihailla silti niitä voi.  Yhtään majavaa en nähnyt.

 

Majavat rakentelevat ilmasiltoja päästäkseen rannalta toiselle.  Osaavat ne tietysti hyvin uidakin.

Ei tarvitse olla kesä ja auringonpaiste voidakseen ihailla luonnon monimuotoisuutta.  Retkeillä voi koska vaan ja syksyllä on oikeastaan mukavampaakin kun ei ole hyttysiä ja hirvikärpäsiä.

En kaipaa eräretkille monen sadan kilometrin päähän.  Aina löytyy uusia reittejä ja luonto muuttuu koko ajan.  Seuraavan kerran kun menee samaan paikkaan, ei välttämättä edes tunnista samaksi.



Lapin reissu

Siellä on pakko kävellä ja ihailla luontoa, ainakin ruskan aikaan.  Mitään pitkiä patikkareissuja ei tullut tehtyä, ulkoiltiin kuitenkin.  Vähän harmitti ruskan vähäisyys.  En saanut kovin hienoja ruskakuvia.  Sumukin laskeutui, yhtenä päivänä ei nähnyt juuri mitään. 

Poroja oli tiellä ja tuntureilla.  Niitä täytyy varoa autolla liikkuessa.  Ihmisistä ne eivät välitä tuon taivaallista. 

 Oli hienoa kuunnella hiljaisuutta ja haistella syksyn tuoksuja.  Tosin siellä on toisin paikoin vilinää kuin kaupungissa.  Varsinkin Levillä.  Toisaalta ikänsä kaupungissa asuneena se ei niin haittaa.