Metsään menevän mieli

 Sieniretket ovat ohi, samoin marjaretket ja mökkikausikin alkaa olla ohi.  Onneksi metsää on kaupunkiasunnonkin lähistöllä.  Pääsee edes lenkille metsään pois asfalttiteiltä.  Ihmeen vähän ihmisiä liikkuu metsissä kaupunkialueella, vaikka hyvät polut halkovat monenlaisia maastoja.  Joitakin koiran ulkoiluttajia näin.  Minä nautin metsän rauhasta ja puiden näkemisestä.  Aivan kuin happea olisi enemmän ilmassa.  Peltojakin näkee ihan muutaman kilometrin päässä keskustasta.  Se on tietysti plussaa, kun ei asu suurkaupungissa.

Seitsemän ja puolen kilometrin lenkki kävellen ei tuntunut liialta.  Reipasta vauhtia astelin eteenpäin.  Aamulla on hyvä lähteä lenkille, kun ei vatsassa ole kuin aamiainen.  Jos vain saisin itsestäni irti tämän tavan joka aamu.  Tässä on jo muitakin askelia, kuin metsälenkki.  Askelmittari on mukava olemassa puhelimessa.  Olen laittanut tavoitteeksi 6000 askelta päivässä.  Eihän se toteudu joka päivä.  En siitä kuitenkaan itseäni moiti.  Joskus on vain erilainen olotila tai harrastaa jotain muuta liikuntaa.

Hirvimiehetkin alkavat kokoontua metsiin.  Ihmettelinkin mikä autopaljous yhtäkkiä tuli vastaan pikkutiellä.  Punatakkisia ihmisiä autot täynnä.  Jossain ne hirvet piilottelevat, kun minä en näe niitä ikinä metsässä.   Kauriit tulivat takapihan viereen syömään sinne heittämiäni omenoit.  Ehkä ne tulivat suojaan ampujilta.

Vanha rautatie on yksi kulkuteistäni.  Siinä ei kulje kuin joskus resiinat.  Se on suljettu Pori-Haapamäki radan alkupää.  

Tuli taas hyvä olo kävelylenkillä.  Ajatukset lähtivät heti rientämään kaikenlaiseen tekemiseen, joita aion joskus tehdä.  

Liikunta jokapäiväiseksi

 Keli meni  niin huonoksi, että juostessa pitää taas varoa askeleita.  Jäätä on vielä monessa paikassa.  Olen koittanut lisätä liikuntaa ja tehostaa sitä, nimenomaan päivittäistä liikuntaa.  Kahvakuula odottaa olohuoneen nurkassa jos vaikka pääsisi liikuntaan mukaan.  Se onkin yllättävän tehokasta, kun sen ottaa ihan normaaliin jumppaan, vaikka vain muutamaan liikkeeseen.

Pyöräilyä olen yrittänyt lisätä.  Sekin  hiipui vähäksi aikaa.  Lumessa ja jäässä ei ole mukava pyöräillä, kun ei ole pakko. Kolme kertaa viikossa olen saanut itseni liikkeelle ja se ei ihan riitä minun ruokatavoillani.  Jos aion pitää itseni edes samanpainoisena niin on lisättävä kulutusta.  Ei eläkeikäisen ole tarkoituskaan olla huippumitoissa.  Riittää, kun on hyvä olo.

Se ei riitä, että seuraa kissan liikkumista.  Ei sekään koko ajan liiku, useimmiten makaa, mutta siitä ei pidä ottaa mallia.

 

On vaikea saada itseään motivoitua päivittäiseen liikkumiseen.  Töissä ollessa riitti energiaa työpäivän jälkeenkin lähteä lenkille tai mihin vain.  Pitää vain jaksaa yrittää, niin minä yritän itseäni saada liikkeelle.  Ei minua kukaan muukaan voi auttaa liikkumaan.

Kilot karisee, kun on usein liikkeellä, eikä ehdi syödä.

Tilanne normalisoituu

 Uimahalli on koronan jälkeen korkattu ja aurinko paistaa.  Vähitellen päästään taas normaalitilanteeseen.  Metsä näytti aurinkoiselta ja valkovuokot kukkivat.  Kunto meni hiukan takapakkia rajoitusten takia, koska en päässyt tekemään tavallisia harjoituksiani.  Ei paljon, kaikki on korjattavissa.  Toivottavasti pääsen jälleen samaan kuntoon, kuin ennen vuodenvaihdetta.  Tässä iässä ei ole halua päästää kuntoa laskemaan kovin paljon.  

Kirjurinluodon rantapolun vaaleanvihreä vehreys oli kaunista.  Paikka on linnuille hieno.  Monenkuuloista sirkutusta kuului oksistoista.  Siellä oli ilo liikkua.  Paljon ihmisiä oli lähtenyt liikkeelle nauttimaan lämpimistä päivistä.  Näitä ei välttämättä tule montaa kesässä.  

 Polsanluodon polku on suosittu pieni polunpätkä Kirjurin kupeessa.  Muutenkin keskellä kaupunkia oleva puisto on asukkaille mieluinen.  

Läheisessä metsässä kävin katsomassa valkovuokkojen kukintaa.  Ne kaunistavat vielä vähän karua metsää.  Hyvän olon tunteet antavat voimaa kestää huonoja päiviä.

Metsään kuntoa kohottamaan

 Metsät ovat hienoja paikkoja kunnon kohottamiseen.  Taannoin katselin Mietoa televisiossa, joka kehui suon hienoutta samaan hommaan.  Suot voivat olla tavalliselle kuntoilijalle liian haastavia.  Metsän suojassa sammalten pehmeydessä voi etsiä itselleen sopivan vaativuuden.  Keväällä on näkyvyyttäkin tarpeeksi, ettei tarvitse pelätä eksymistä.

Välillä voi valita vähän kallioisempaa reittiä ja kiipeillä kallioilla.  Jos ja kun menee oudompaan maastoon voi ladata puhelimeen maastokartan, sillä pärjää hyvin. Sen voi ladata ilmaiseksi google playltä.  Minäkään en uskalla lähteä ihan uppo-outoon maastoon ainakaan kovin pitkälle.  Katselen koko ajan ympärilleni ja koitan tunnistaa jotain tuttua näkymää.

Metsissä liikkuu paljon hirvieläimiä, joiden polkuja on helppo kulkeaa.  Ne eivät aina mene suoraan sinne minne itse on menossa.  Senkin takia kannattaa seurata ympärilleen.  Minä nautin suunnattomasti metsän väreistä ja sen antamasta suojan tunteesta.  Vaikka siinä on pieni jännityksen tunnekin niin turvallisempaa metsässä on kulkea, kuin kaupungin kaduilla.

Suomen metsät ovat pääosiltaan niin hyvin hoidettuja, ettei siellä ole koskematonta risukkoa kulkemista estämässä.  Mieluummin katselen hoidettua metsää, kuin metsää, jossa puut ovat kaatuneet ristiin rastiin.  

Hitauden ylistys

 Eli hitaan liikkumisen ylistys.  Joskus on kiva tempaista täysillä, mutta hidas eteneminen antaa hyvän olon tunteen ja saa ajatukset liikkeelle.  Se tapahtuu kokemukseni mukaan vasta puolen tunnin liikunnan jälkeen.  Liikuntaa tekee sen jälkeen mieli jatkaa vaikka kuinka pitkään.  Jaksaminen sen sitten lopettaa.  Lähdin tänään pyöräilemään pitkin ja poikin Poria. Nyt olin onneksi varautunut viileään tuuleen ja oli nahkahanskat käsissä ja pipo kypärän alla.  Maisemat ovat niin tuttuja, ettei niitä katsellessa tarvitse miettiä mihin menee.  Tuulikin on tuttua näillä seuduilla.  Porissa tuulee aina, kun ei ole mäkiä tuulensuojaksi asti.

Pyöräily on antoisampaa mietiskelyn suhteen, kuin autoilu.  Varsinkin jos itse ajaa.  Siihen pitää keskittyä erilailla. Varsinkin kaupunkiajossa.  Ei siinä voi alkaa hissuttelemaan tai kohta kuuluu tööttäyksiä takaa.  

Pyöräillessä voi kulkea oman vauhdin mukaan.  Pysähdellä mihin haluaa ja nautiskella olosta.

Ainakin aluksi on pakko pysähtyä lepuuttamaan takapuolta.  Kun ja jos paljon pyöräilee satulalla istuminen ei tunnu miltään.  Kai pyöräillessä takamus kehittyy ja tottuu.

Autot ovat paljon kalliimpia pyöriin verrattuina.  Ei tavallinen työläinen tai eläkeläinen pysty ostamaankaan kuin käytetyn menopelin.  Minunkin autoni on kohta täysi-iässä.  Sitä epävarmemmaksi se tulee mitä enemmän ikää tulee vaikka kuin huoltaisi.  Samoin käy ihmisen.  Tarpeeksi tulee kolhuja niin loppupää häämöttää.

Nokkosperhonen jo ilmestyi seinälle lämmittelemään.  Kevät etenee hitaasti niin kuin aina.  Pääasia, että tulee.

Kävely jalostaa mieltä ja kuntouttaa kehoa

Kävelylenkki pakkasella ei tunnu pahalta.  Tuuli on ainoa, joka tunnetusti lisää pakkasen purevuutta, tuntuu minunkin kasvoissani viheliäiseltä.  Leukani on kasvon osistani ainoa, joka minun pitää peitää.  Olen tottunut liikkumaan pakkasella ulkona.  - 15 asteessa alkaa jo vähän miettimään haluanko mennä.  Ainakin matka olisi varmaan lyhyempi.  Tänään oli -2 astetta ja metsä suojasi tuulelta.  

Kävelinkin ihan mukavan matkan.  Kalorimäärän kulutus on n. määrä.  Mukava oli kävellä, ehdin ajatella ties mitä.  Minulla ei ole korvillani musiikkikuulokkeita.  Haluan kuulla mitä ympäristössä tapahtuu.  Tosin näin talvella ei kuulu oikein mitään.

Hyvä ulkoilupuku suojaa tuulelta, mutta ei ole liian kuuma.  Pukuni ei ole topattu, koska kävelen aika ripeää vauhtia.  Keho lämpenee liikkeessä ja hiki alkaa virrata.  Pakkasella ei voi pysähtyä oikein pitkäksi aikaa, ettei lämpö karkaa.  

Kävelyllä on mielestäni pelkästään hyviä terveysvaikutuksia.  Tietysti, jos innostuu ja kävelee enemmän kuin omat voimavarat kestävät.  Tai tulee rakkoja kantapäihin.  

Ennen kaikkia kulkemista keventäviä keksintöjä, ihmiset kulkivat jalan joka paikkaan.  Nykyisin pitää olla vähintään polkupyörä, mieluummin auto, jolla kulkee.  Myönnän itsekin omaavani samoja tapoja.  En joka paikkaan kävele, auto pitää olla.

Hiihtäminen ei vielä onnistu täälläpäin.  Sauvakävely olisi hyvä vaihtoehto, mutta ilman sauvojakin kunto pysyy hyvänä.  Korona pitää vielä uimahallin ja  koulujen voimistelusalit kiinni ainakin tammikuun.  Kävely on minulle se vaihtoehto jolla pidän kestävyyskuntoni hyvällä tolalla.  Portaissa ja mäissä sitä voi tehostaa jos on tarpeen.   

Mielikin jotenkin rauhoittuu pitkällä lenkillä. Vielä jaksan tätä korona-aikaa tammikuun.  Ei ole mitään hätää.

 

Pirulanvuori

Lähellä asuminen ei auta, että tuntisi lähiseutujen luontokohteet.  Vihjeiden ja suosittelujen kautta löytää katsomattomia paikkoja.

Porin Lavian ja Suodenniemen rajalla oleva Pirulanvuoren näkötorni oli tällainen kohde.  Nyt se tuli korkattua. Suuntasimme sinne kauniina kevätpäivänä.  Sinne pitääkin mennä lumettomana aikana koska siellä ei ole talvikunnossapitoa.  Kauniit helmiketjussa olevat järvet ovat perisuomalaista maisemaa.  Tämä maisema on kuvattuna euron kolikon toisella puolella.

 Kävely 250 m sorattua tietä ja parit portaat oli noustava päästäkseen näkötornin juurelle.  Torni on rakennettu 2012 Suodenniemen Lions Clubin toimesta.  Kaunis metsä ympäröi tornia.  Kapuaminen, ensin polkua ja vielä portaita torniin, ei ollut kovin raskas.  Tietysti liikuntarajoitteiselle tämä paikka ei sovi.

Torni on niin korkealla kalliolla, näkyy hyvin pitkälle.  Puiden latvat eivät ole esteenä, niin kuin monen tornin kohdalla.  Näin keväällä maisema oli vähän alaston.   Koivun lehtien aikaan on taas erinäköistä.

Samalla reissulla katselimme muutenkin Lavian seutuja.  Lavia on kaunista luonnoltaan.  Kunta liitettiin Poriin 2015.  Paljon järviä ja vaihtelevaa maisemaa.  Pieni metsästä tuleva puro nähtiin matkalla Pirulanvuorelta Kankaanpäähän.  Se on Velhovuoren putous,  rumemmalta nimeltään Velhonvitun putous.  Mistä näitä kansanomaisia nimiä keksitäänkään.

 Tien numero on 259.  Lähellä olevan Huuhkajavuoren kesäteatterin pihasta lähtee luontopolkuja.  Ne jäivät toiseen kertaan.

Painoilla vai ilman

Nyt on taas tulleet myyntiin pari vuosikymmentä sitten muodissa olleet painot nilkkoihin ja ranteisiin.  Heräteostona minäkin ostin nilkkapainot pari viikkoa sitten.  En niitä ajatellutkaan kävelylenkille laittaa ja siitä vähän varotellaankin.  Nilkat voivat rasittua vääristä paikoista. 

Olen painoja pitänyt kotosalla.  Ihan vaivihkaa voi harjoittaa jalkalihaksia ja vatsalihaksia televisiota katsellessa.  Kotona jumpatessa ne voisivatkin lisätä jonkun verran tehoa.  Niiden avulla voi kuluttaa 10-15 % enemmän energiaa.  Sen olen jostain lukenut.  Ostin aika kevyet painot 0,75 kg/1 kpl.  Kyllä ne sen verran tuntuivat etten jaksanut niitä ensimmäisenä päivänä pitää kuin pari tuntia.  Nyt menee jo puoli päivää kevyesti.

 Painoja suositellaan laittamaan ainakin kävellessä mieluummin vyötärölle lähemmäs vartaloa.  Minulla on siinä kohtaa oma vyötärörengas ei siihen mahdu.  Ranteisiin en laittaisikaan painoja.  Kädet ja olkapäät ovat jo sen verran kärsineet,  etteivät kestä ylimääräistä painoa.

Näin pienet painot ovat suhteellisen halpoja.  Näppärä tekee käsityönä omat.  

Tietysti harjoitusta voi lisätä muillakin keinoilla.  Tihentämällä tahtia tai kävelemällä mäkisemmässä maastossa.  Tämä tuntui silti kokeilemisen arvoiselta keinolta.  Laiskempi keksii aina keinoja.  Välikausiharjoitteluna nämä toimivat ihan hyvin.  Täälläpäin on satanut vettä ja välillä räntää, mieluummin sisällä painojen kanssa, kuin vesisateessa ilman painoja.

Lumi pysyy maassa noin yhden päivän ja sulaa pois vesisateessa.  

Värikäs ympäristö lisää iloa liikuntaan

Liikuttu on: tiellä, poluilla metsässä, pelloilla ja rannoilla.  Ruskaa ihailemassa  ja kuntoa nostamassa.  Näitä ihania värikkäitä päiviä ei kannata missata.  Raikkaan kirpeät aamut, aurinkoiset päivät ja pimenevät illat ovat minulle herkkua.  Tällä hetkellä nautin mieluummin ulkoliikunnasta kuin sisäliikunnasta.  Sateisina ja todella kylminä päivinä ehtii vielä mennä uimahalliin tai venytellä kotona.

Herkullisista väreistä saa voimaa jaksaa vielä kilometri tai kaksi.  Yleiskunto lisääntyy joka metrillä.  Olen aina vain vahvemmin sitä mieltä, ettei kannata itselle epämieluisaa liikuntaa harrastaa.  Kunnon karttuessa voi vauhtia lisätä jos haluaa.  Tässä iässä on tärkeämpää pitää mieli korkealla kunnon ohella.  

Pelloilla voi saapastella nyt hyvin puinnin jälkeen.  Se on kelvä versio suokävelystä.  Hiukan painuu maa jalan alla, mutta ei liikaa.  Tulee erilainen tuntuma kävelyyn.  

Järvien rannoilla on vielä rakentamatonta tilaa, missä voi ihailla maisemia ja nuuhkia veden tuoksua.  Jos ei ole venettä millä liitää, voi aistia tunnelman.

Metsäretkikin antaa hyvää mieltä.  Maanomistajan luvalla voi tehdä nuotion, jossa voi viivähtää.  Kaukaa viisas tekee klapeja nuotiopaikalle aikaisemmin.  Ei tarvitse kantaa mukana.  Kesällä siellä ei voi tehdä tulta varoitusten takia.  Syksylläkin mieluummin kylminä päivinä hirvikärpästen takia.

En ole mikään eräretkeilijä, minulle riittää parin tunnin pieni kävelyretki ja makkaranpaisto nuotiolla.  Kahvikin tuotiin termospullossa.  Siinäkin ajassa ehtii mietiskellä niitä näitä.  Kaverin kanssa on mukava rupatella ja kahvitella luonnossa.

Ikä ei ole este vaan pieni hidaste liikkumiseen

Ihminen oppii joka ikäkausi jotain.  Kehittyy ja kasvaa.  Liikkumaan lähteminenkin on uuden oppimista.  On nuori tai vanha aina voi tehdä jotain terveytensä eteen.  Minä olen sen havainnut nyt tänä syksynä, kun otin haasteekseni juoksuohjelman.  5-6 viikolla olen jo pystynyt tekemään hölkkälenkkejä helpommin.  Yleiskunto on parantunut, eikä lenkille lähteminen ole enää niin vaikeaa.  Vielä on paljon kehittämistä kunnon puolella, mutta kyllä se siitä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-ihminen-kehittyy-elamansa-aikana-katso-mita-sinulle-tapahtuu-juuri-nyt/5902462#gs.0l6zvj

Toisilla hölkkäämään lähteminen voi olla noloa tai voi tulla häpeän tunteita. Hävetä ei kannata.  Ympärilleen katselemalla voi havaita, että ihmiskehoja on monenlaisia.  Varsinkin uimahallin saunassa sen havaitsee.  Vaatteilla voi vielä peittää jonkun verran, mutta ilman rihmankiertämää näkee kaikki vuosien varrella kerätyt renkaat vyötäisillä ja takapuolessa.  Ne kilot on vain kannettava ylpeästi.  Itse ne on hankittu ja itse ne voi kutistaa jos on tahtoa ja halua.

Näin vanhempana alkaa huolettaa terveys ja jaksaminen.  Ihan kylmiltään ei kenenkään pidä lähteä treenaamaan täysillä.  Huoli sydämestä tai keuhkojen kestävyydestä voi testata terveystarkastuksessa työterveyshuollossa tai jossain muualla.

https://www.terveystalo.com/fi/Palvelut/Terveystarkastus-ja-terveyskatsastus/

Ikä, paino tai huono kunto ovat vain hidastavia tekijöitä liikkeelle lähdettäessä.  Teitä ja metsiä riittää, missä voi kuntoilla ja nauttia kunnon kohoamisesta.

Juoksuohjelmat

Koetan taas herätellä uinahtelevaa hölkkäintoani.  Löysin mukavan melkein nollasta lähtevän juoksuohjelman.  Olisin voinut aloittaa muutaman viikon alkua pidemmältä, mutta halusin aloittaa ihan alusta.  Siinä on kenties tarkoitus opettaa säännöllisyyteen liikunnan suhteen. Näin hellepäivinä pitemmät lenkit ovatkin raskaita.

Se on luultavasti julkaistu monella sivulla, minä löysin sen Porin sivuilta nimellä juoksuohjelma.  Eihän sitä tarvitse orjallisesti noudattaa.  Voi vaihtaa päiviä oman halunsa mukaan, tai tehdä jotain enemmän tai vähemmän.

Laitoin ensimmäisillä kerroilla oikein ajastimen käyntiin, että varmasti suoritan päivän minuutit juostessa.  Huomasin kuitenkin kelloa vilkaistessani ettei se välttämättä ole tarpeen.  Ei kannata sen suhteen kerätä paineita.

https://www.pori.fi/sites/default/files/atoms/files/juoksuohjelma_11vkoa.pdf

Juoksuohjelmia löytyy moneen makuun.  On nollakuntoisille tarkoitettuja ohjelmia, tavalliselle lenkkeilijälle pitempiä matkoja haluaville ja urheilijoille.  Halu kasvaa syödessä, miksi ei juostessa.  Ensin on vain laitettava tossut jalkaan ja lähdettävä ulos.  Vaikka liikunta ei pelkästään laihduta niin hyvä apu siitä on siinäkin touhussa.

https://www.is.fi/laihdutus/art-2000001001473.html

https://www.juoksija-lehti.fi/rakenna-harjoitusohjelmalla-juoksuvauhtisi-pitkaan-polkukisaan/

Hitaasti kiiruhtaen

Hitaasti kiiruhtaen pääsee parhaaseen tulokseen laihdutuksessa ja liikunnassa.  Olen aina ihmetellyt televisio - ohjelmia, joissa lihavia ihmisiä koetetaan saada aloittamaan laihtuminen ja liikunta.  Ei lähdetä mitenkään hitaasti liikkeelle vaan liikunta on heti täysillä menoa ja ruuista heti kaikki lihottavat ruuat pois.    Toisille se voikin sopia näin, mutta ei kaikille.

Aakkosista on lähdettävä liikkuminen ja laihduttaminen.  Alussa ainakin, pitkäkestoiset liikuntahetket kuluttavat energiaa paremmin, kuin yhtäkkiset lihaksia rasittavat temput. Kaikilla on nopeita sekä hitaita lihassoluja.  Mitä sitten alkaakin kehittämään.  Kaikki eivät pysty kaikkeen. Maratonin juoksijat ovat erinäköisiä, kuin sadan metrin juoksijat.  Isoilla lihaksilla ei jaksa tehdä pitkää juoksulenkkiä yhtämittaa.

https://www.terveysverkko.fi/tietopankki/terveysliikunta/liikkumisen-vaikutukset-elimistoon/

Siitä ollaan toki montaa mieltä kumpi laihduttaa enemmän hidas vai nopeatempoinen liikunta.  Oleellista on liikunnan määrä ja ravinnon saanti.  Pääasia on, että liikunta on säännöllistä.  Kaiken minkä syö, täytyy kulua.  Jos laihduttaa, on syötävä vähemmän.  Kaikki on yksinkertaista, kun sen vain saa itselleen selväksi. Minulle sopii hyvin pitkäkestoinen liikunta, jota maustan välillä nopeatempoisilla harjoituksilla.  Nautin pitkistä kävelylenkeistä ja pyöräilyretkistä.  Samoin uin mieluummin hitaasti 1000m, kuin temmon täysillä altaan päästä päähän.

 Mihin sitten menee läski joka katoaa.  Tutkijat alkavat päästä siitä yksimielisyyteen.  Läski lähtee kropasta keuhkojen kautta hengitysilmaan ja neste normaalien reittien kautta. 

https://www.uusisuomi.fi/terveys/244438-mihin-laski-menee-kun-ihminen-laihtuu-tutkijat-loysivat-vastauksen-joka-yllattaa-jopa

 Kissallani on enemmän nopeita lihassoluja kuin hitaita.  Se kiihdyttää liikkumisen nopeasti nollasta sataan ja jaksaa jonkun aikaa, kunnes väsyy ja nukahtaa keräämään voimia.

Sauvakävelyllä koko keho kuntoon

Tämän linkin takaa löytyy artikkeli, jonka mukaan sauvakävely on tehokkaampaa kuin kuntosaliharjoittelu.  Se riippuu paljolti tehosta, millä harjoitellaan.  Olen kyllä samaa mieltä sauvakävelyn hyvästä tehosta koko keholle.

https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/laaketiede/sauvakavely-on-tehokkaampaa-kuin-kuntosalitreeni-varsinkin-jos-olet-keski-ikainen-ylipainoinen-mies-kertoo-suomalaistutkimus-6737976

Tein jo yhden siirron sauvakävelyn suhteen.  Laitoin sauvat autooon, jotta voin ottaa ne käyttöön vaikka työpäivän jälkeen pienelle lenkille.  Se ei ole niin rankkaa, etteikö sitä voisi raskaahkon työpäivän jälkeen harjoittaa.  Ulkoilu tekee aina hyvää.

Sauvakävelyä voi harrastaa missä vain, kuten kävelyä ilman sauvoja.  Siinä on se hyöty, että liikettä saavat myös hartiat ja kädet.

Luin tuosta artikkelista aineesta nimeltä irisiini.  Siitä on tutkimuksissa vähän ristiriitaisia tuloksia.  Liikunta kuulemma lisää irisiininiä kehossa ja lisää hyvää ruskeaa rasvaa.  Jokainen voi uskoa mihin haluaa, liikunta on parantavaa kuitenkin, oli aine mikä tahansa.

  https://www.is.fi/terveys/art-2000000978676.html

Kokonaisvaltainen liikunnallinen elämä on ihmisen paras tae terveelliseen elämään.  Pelkkä terveellinen ruoka ei auta, ihmisen on myös hyvä liikkua oman mielenkiinnon ja kunnon mukaan.  Sauvakävelyllä pääsee hyvin alkuun jos ei ole aiemmin harrastanut liikuntaa.  Kun lumi vihdoin tulee kädet ovat jo kunnossa hiihdon aloittamiseen.