perjantai 6. toukokuuta 2022

Makeisista ja suklaasta irti

 Annoin itselleni hullun ja hurjan haasteen, sata päivää ilman ostettuja ja syötyjä makeisia.  Siinä on tietysti se porsaanreikä, että tarjottuna makeisia voi syödä.  15 päivää on vasta mennyt.  Ei ole ensimmäisen viikon jälkeen tehnyt mieli ihan hurjasti.  Suklaan ja muiden makeisten syönti alkoi olla jo jokapäiväistä.  Painossa ei vielä ole tapahtunut edistystä vähennyksen suuntaan.  Ehkä vähän tasaantunut.  Oikeastaan haen ennen kaikkea piristävämpää otetta elämiseen ja pois sokerihumalan otteesta.







 Taitaa olla ravintoasioissa suurimpia haasteita minulle.  Kaikenlaista olen liikuntahaasteissa pystynyt tekemään, mutta irtautuminen suklaasta aiheuttaa jo valmiiksi hikipisaroita.  Jos tähän pystyn niin luulisi verensokerin alentuvan muutamalla kymmenyksellä.  Ei se vielä kovin suurissa lukemissa ole, aina on silti varaa alentaa.  Pulla on myös yksi  kompastuskivistäni.  Pullan syönnin olen saanut minimoitua yhteen kertaan päivässä, iltakahvin seuraksi.  En käärmeen hoikaksi halua.  Hyvä olo on minulle kaikkein tärkeintä.


Liikuntaa olen pystynyt jonkun verran lisäämään.  Sauvat voi ottaa ihan pihakävelyynkin mukaan, ainakin mökillä, siellä on isompi piha.  Olen tehnyt pyöräilyä enemmän kuin vuosi sitten.  Jätin viikoksi auton mökille, joten oli pakko asioida pyörän kanssa.  Olen huomannut, että minun pitää olla ovela itseni kanssa.  Jos en tee itselleni ohjeita edes mielessäni niin saatan tehdä jotain muuta mitä olen päättänyt.
Nyt alkaa puutarhatöissäkin saada liikuntaa.  Hiki ja hengästys tuli jo multasäkkien siirtelyssä.  Jäät alkavat vihdoin sulaa järvessäkin ja uintikelit tulevat.  Vielä pääsee uimahalliinkin.





Ei kommentteja:

Syksyn ulkoilua