Kohti normaaliaikaa

 Laskeuduin taas tänään pienen tauon jälkeen uima-altaaseen. Ensimmäinen päivä sulun jälkeen.  Vielä ei ollut ruuhkaa.  Innokkaimmat kävijät olivat paikalla. Kenties tämä korona tästä lievenee ja poistuu kuvioista.  Mielestäni voisi jo luopua rajoituksista parin viikon sisällä.  Rokotukset ovat jo niin pitkällä (minäkin saan kolmannen rokotuksen huomenna), että koronaan sairastuneet sairastavat lievän muodon.  

Tavallinen liikunta on tärkeää kaikille.  Jos on tottunut hoitamaan kuntoaan uimalla tai vesijuoksulla, sitä ei korvaa kävely liukkailla poluilla.  Hiihtokin on hankalaa Satakunnassa.  Lumikerros suli parissa päivässä.  Nyt on tällä hetkellä ehkä 5 cm lunta ja pakkasta.  Se ei oikein riitä nautinnolliseen hiihtoretkeen.  Kuntosalit saavat olla auki tällä hetkellä.  Ihmiset alkavat väsyä kaikenlaiseen poukkoiluun ja ovat alkaneet vaatia avaamista.

Tänä päivänä hallitus taas kokoontuu pandemian käsittelyyn.  Toivoisin järkeviä ratkaisuja.  Lapset ja nuoret on onneksi jo jätetty pois rajoituksista.    

Seuraavaksi  toivon teattereiden avautumista.  Minulla on yksi lippu odottamassa, toivottavasti en joudu sitä siirtämään.  Koulujen salit ovat listallani seuraavaksi oleva, pitäisi saada ne auki jumppaajille, kevätkausi on maksettuna.  Pieniä maksuja, mutta suuria meikäläiselle.

Palapelien kokoamista, ristikoiden täyttöä ja lukemista on ollut parin vuoden aikana tarpeeksi.  Nyt voisi jo lähteä liikkumaan joka lajissa.  Jumppaaminen youtube videoiden kanssa on tullut myös tutuksi.  Kivaa sekin on, mutta olohuone on aika pieni liikuntapaikka.

Kevät tulee ja korona helpottuu

 Kyllä se kevät tästä etenee, keikkuen kuten ennenkin.  Ensimmäinen pyöräilylenkki on tehty, parikymmentä kilometriä.  Vähän valitsin tuulisen ja kylmän päivän, mutta lämpöä tuli polkiessa.  Huomasin taas kerran, että käsineiden pitäisi olla tuulenpitävät.  

Hiihtolenkit on tältä talvelta hiihdetty, pyörälenkit tulevat tilalle.  Pääsisipä vielä uimaan halliin.  Se on epävarmaa, kun tilanne on se mikä on.  Onneksi kävelylenkkejä voi nyt tehdä laajemmin lumien sulettua.  Haaveita ja toiveita kaikenlaisesta tekemisestä on syntynyt miettiessä, mitä voi tehdä ja mihin mennä.  

En ihan ymmärrä ihmisiä, jotka ovat sulkeutuneet sisälle peloissaan kaikista kohtaamisista.  Pelko voi tehdä pahempaa jälkeä, kuin tarttuva tauti.  Ymmärrän järjen käytön tekemisissä ja suojautumisessa.  Ilmaantuvuusluku on hiljalleen menossa alaspäin, näin toivon.  Satakunnassa se on tällä hetkellä 56,6.  Se oli pahimmillaan 200.  

https://experience.arcgis.com/experience/d40b2aaf08be4b9c8ec38de30b714f26

Rokotukset etenevät keikkuen, kuten kevät.  En ole vielä saanut rokotetta, en ole siihen vielä oikeutettukaan, enkä sitä ihan ensimmäisten joukossa ole hakemassakaan.  Moni sitä tarvitsee ihan mielenvahvistuksen takia.  Jospa sitten uskaltaisivat lähteä tapaamaan ihmisiä.  

Kissa rentoutuu

Minulla on ehkä ollut helpompaa, koska en välitä ihmisjoukoista, muutama ihminen riittää.  En kaipaa juhlimista, yksin tai kaksin käveleminen on mukavampaa.  Uskallan tavata lapsenlapsiani, kun siihen on mahdollisuus.   Olen aina ollut perusterve, minuun eivät ole tarttuneet helposti flunssat tai muut kulkutaudit.  Yritän pitää tilanteen sellaisena, koska kukaan ei ole ihan turvassa taudeilta.  

Muutaman liikakilon tiputtaminen, no 10 kg,  olisi tarpeen.  Siitäkään en aio ottaa paineita.  Puutarhatyöt lisäävät liikuntaani, samoin pyörälenkkien pidentyminen ja ehkä sinne uimaankin pääsee vielä joskus.

7.4.2020

Tautinen kevät

En haluaisi mainita sitä k-sanaa, jota on nyt tuhkatiheästi mainittu uutisissa, tiedonannoissa ja muissa median lähetyksissä.  Kun asia tai tieto on jatkuvasti näkyvillä se alkaa kyllästyttää, vaikka kuinka olisi tärkeää.  Sota sairautta vastaan on ehdottomasti oikein, ei kahta sanaa siitä.  Nyt voi käydä kuitenkin kuin tiedotustaululle, kun siinä on liikaa tiedotteita osa häviää alle.  

Olen itse pysynyt terveenä, vielä ainakin.  En ole yli 70-vuotias, joita nyt kovin kehotetaan pysymään kotona.  Töissä olen vielä hetken verran, sairaalassa, jossa ei ole nähty vielä kovin paljon tähän tautiin sairastuneita.  Siihen sielläkin varaudutaan.  Kaikki kiireettömät käynnit on poistettu ja käsidesiä käytetään vielä enemmän kuin ennen.  Tosin sairaalassa ei välttämättä sairastu, paljon enemmän sairastutaan matkaillessa tai kauppojen käytävillä.  

Ulkoilua ei ole onneksi vielä kielletty.  Yksin voi pistää tossua toisen eteen ja miksei hyvän kaverin kanssa.  Porukkaa pitää välttää.  Minullakin loppui hyvin alkanut jumppaharrastus.  Nyt voi jumpata vain ulkona tai oman olohuoneen lattialla.  Mökillekin voi mennä jos se ei ole kovin pitkällä.  Voi lähteä avoimille pelloille hengittämään raikasta ilmaa ja poimia pajunkissoja.  

Hallitus yrittää varmaan kaikkensa taudin nujertamiseksi.  Itsekin voi jotain tehdä.  Yleiskunto hyväksi, vitamiinit avustamaan, silloin mahdollinen tautikin voi olla helpompi sairastaa.  

Tauti on kaikille erilainen.  Perussairauksia sairastavat ovat kaikkein kovimmilla.  Hauraat vanhukset eivät myöskään kestä vaikeaa tautia.  Tosin monet hyväkuntoiset seitsemänkymppiset ovat paremmassa kunnossa kuin rapakuntoiset keski-ikäiset.  

Ketään ei ole ihan turvassa, en minäkään, vaikka en paljon sairastakaan.  Odotan kesää nyt vielä paljon enemmän.  Kenties tauti on siihen mennessä pyyhkäissyt yli Suomen ilman suuria vaikeuksia. 😷