Paluu metsäpolulle.

Matkustaminen on mukavaa, mutta paluu omiin puuhiin ja omille poluille tuntuu aina juhlalta.  Syksyllä aamuinen metsä antaa välillä outoja näkymiä ja toisaalta niin kauniita.  Aamut ovat jo vähän sumuisia ja kosteita.  Se ei silti haittaa kulkijaa.  Vielä on lämmin, eikä tarvita toppatakkia.  Joskus on hyvä lähteä vain kävelemään metsään, eikä ottaa koppaa mukaan.  Siellä ne sienet ja marjat odottavat seuraavaa kertaa.  

Ihailemalla metsää ja nuuskimalla luontoa saa kerättyä jotain hyvää pääkoppaan säilöön.  Niillä aistimuksilla pärjää pitkään.  Kameran mukaan ottamalla saan kerättyä jotain kuviakin talteen.  Joten ei sieltä tyhjin käsin tarvitse lähteä.

Hämähäkin seitit ovat vallanneet kuusentaimet.  Ei niitä kuivalla ilmalla näe.  Ne tuntee vain kasvoillaan kun kävelee metsässä.

Karahkat ja puunkannot antavat haastetta kulkemiseen.   Niiden yli voi hyppiä tai istahtaa ihailemaan luontoa.

Kanervat ja puolukat antavat väriä metsään.  Syksyinen metsä lisää väriä vielä hetken, ennen kuin myöhäissyksy ja talvi saa vallan.  

Ohran kypsyvä tuoksu antaa mukavan vivahteen ilmaan. 

Keväisellä metsäpolulla

Metsäpolut ovat jo niin kuivia, että niillä on mukava astella.  Lähdin minulle mieluisimmalle metsäpolulle lähimetsään.  Useimmiten kävelen siellä enkä hölkkää, koska maasta on kallioista ja välillä liukastakin.  Siellä saa melkein aina yksinään ulkoilla.  Polku ei ole varsinaisesti merkitty ja se on tiedossa vain paikallisille.

Porissa ei ole paljon kumpuilevia polkuja, tässä polussa riittää hiukan haastetta puunjuurien ja kallioiden takia.

 Aurinkoinen päivä siivitti askeleitani.  Oli tämän kevään lämpimin päivä.  Linnut sirkuttivat metsässä.  Välillä piti seisahtua kuuntelemaan kevään ääniä ja valokuvaamaan etenemistä.  

Kalliopolku ei ole kovin pitkä, kaiken kaikkiaan n. pari kilometriä.  Tosin ensin täytyy lähtöpaikkaan kävellä toinen mokoma ja takaisin sama matka.  

Juuret tekevät kallioiden päälle hienoja kuvioita.  Niiden täytyy, jotta pysyvät siellä.  Toivottavasti ei hetkeen aikaan kukaan saa ideaa mennä kaatamaan puustoa sieltä. 

Polku kulkee välillä kalliolla, välillä alempana metsässä.  Siellä saa hienoja luontokokemuksia, saa olla hiljaisuudessa.  Välillä kuuluu autonmoottoreiden kumu kauempaa, eivät ne kaukana ole.  Tuntee kuitenkin olevansa luonnossa. 

 Tämä kohta vaatii jo vähän kipuamista.  Liukkaalle kelillä on vähän hankalakin.  Liikuntarajoitteisille tämä polku ei sovi.  Aina voi vähän haastaa itseään ja monessa paikassa voi kiertää pahemmat paikat.

Metsäpolulla ei tarvitse olla mitään ihmeellistä.  Kaunis metsä riittää.  Sehän on tutkimuksilla todistettu, metsä tekee hyvää keholle ja mielelle.

Puiden halausta en ole vielä kokeillut, sekin voi olla hyvää terapiaa.   

Pori-Haapamäki rata on vielä jonkunmoisessa kunnossa.  Ainakin sitä pitkin on hyvä kävellä.