Syksyllä on paras aika aloittaa liikunta

 Jos ei vielä ole aiemmin harrastanut liikuntaa ulkona, syksy on paras aika aloittaa.  Kauniit keltaiset ja punaiset värit tuovat silmien kautta virkistystä elämään.  Raikas sää antaa happea keuhkoille ja sen myötä koko keholle.  

Huomasin taas kerran ettei pidä pukea liikaa lenkille lähtiessä.  Tuuli oli kylmä ja navakka ja puin pipon lisäksi toppatakin päälleni.  Aukeilla alueilla ne olivat ihan hyvät, mutta metsätielle mennessä huomasin heti puiden suojaavan tosi hyvin.  Hiki alkoi nousta pintaan.  Jouduin melko nopeasti aukaisemaan vetoketjua ja ottamaan pipoa välillä pois päästä.  Olen tehnyt saman virheen monta kertaa enkä ole vieläkään oppinut.  Varsinkaan, kun olen harvemmin kaukana kotoa tai mökiltä.  Sinne olisi helppo palata hakemaan lisävarustetta.

Sain lenkistä silti sitä mitä olin mennyt hakemaan.  Liikuntaa ja hyvää oloa.  Väreistä aivan häikäistyin auringon lisäksi.  Näitä hetkiä voi muistella myöhemmin sateen läiskyessä ikkunoihin.  Vaikka vaatetta ei niin paljon tarvitsekaan laittaa päälle, hyvät kengät ovat tarpeen.  Meidän mökin läheisyyteen metsäteille on ajettu niin karkeaa sepeliä tai soraa, ettei sinne voi kovin ohutpohjaisilla tossuilla voi mennä.  Minulla onkin kävelylenkeille maastokengät  ja hölkkälenkilläkin hyväpohjaiset tossut.  Varusteet pitäisikin olla tarkoituksen mukaiset eri liikuntamuotoihin.  

Ruskaretkille ei tarvitse tänä syksynä lähteä Lappiin saakka.  Jokaisen liikkujan lähistöllä on nyt värien sinfoniaa.  Se ei kauan kestä.  Ensi viikoksi on jo luvassa sadetta.  Sateet ja tuulet riepottelevat lehdet maahan ja silloin alkaakin toinen "hieno" ulkoilumuoto, haravoiminen.

Liikuntaa esteistä huolimatta

 Liikkuminen jatkuu, tapahtuu sitten mitä tahansa.  Korona väijyy maakunnan rajalla.  Satakunnassa on ollut syksyllä rauhallista ja olen päässyt harrastuksiini.  Vielä ei ole vaikuttanut jumppaajien määrään pelko taudin saamisesta.  Sali on ollut lähes yhtä täynnä kuin aloitettaessa.  Se on omastakin toiminnasta kiinni, onko vaaravyöhykkeessä. Ei sairaana salille, eikä mennä kovin lähelle toista ihmistä.  On paljon mielenkiintoisempaa jumpata ohjauksessa, kuin yksin telkkarin ääressä.  Näkee ettei se tahdissa pysyminen aina suju muiltakaan.  Eikä ole niin vakavaa, vaikka ei pysykään.  Tehokkaampaa liikunta on ryhmässä, yksin tulee välillä helpotettua liikaa.  Yksin voi haravoida, joka sekin on tehokasta liikuntaa.

Toinen harrastuspaikkani,uimahalli, vaikutti tänään vähän tyhjältä.  En tiedä mistä johtui, oliko aika jotenkin sellainen.  Aamu-uimarit olivat jo käyneet.  Jatkoin haastettani, tänään 1300 m.  Tämän talven tavoite 2000 m.  Hyvin harjoitus meni.  Ei matka tapa vaan vauhti tai se, etten osaa uintitekniikkaa.  Rintauinnissa väsyy selkä ja niska, joudun kääntymään välillä selkäuintiin, jota en osaa senkään vertaa.  Olisi joskus pitänyt mennä tekniikkakurssille.

Kolmatta harrastustani ei pistä poikki, kuin sairastuminen.  Ulkona kävely, hölkkä ja pyöräily, niitä voi harrastaa melkein koska vaan.  Jos sää tuntuu kovin pahalta, liikkeelle lähtemistä voi siirtää toiseen päivään.  Välillä voi harrastaa vaikka rannalla kävelyä.  Yyterissä en ole kesällä käynyt kertaakaan, syksyllä siellä voi kävellä, rantahiekka on yllättävän kovaa.

Pitää olla tyytyväinen kun pääsee liikkumaan omin jaloin.  Näen päivittäin henkilöitä, jotka liikkuvat sitkeästi vaikka heillä on paljon enemmän rajoitteita.  Joku lenkkeilyttää koiraa pyörätuolista käsin, toinen ui ilman toista jalkaa  ja molemmat tekevät liikuntaansa kovalla vauhdilla.  On hienoa, että paraliikunta on saanut sijansa urheilukentässä.  Se ei ole yhtään sen vähempiarvoista, kuin ns. tavallinen urheilu.

Värikäs ympäristö lisää iloa liikuntaan

Liikuttu on: tiellä, poluilla metsässä, pelloilla ja rannoilla.  Ruskaa ihailemassa  ja kuntoa nostamassa.  Näitä ihania värikkäitä päiviä ei kannata missata.  Raikkaan kirpeät aamut, aurinkoiset päivät ja pimenevät illat ovat minulle herkkua.  Tällä hetkellä nautin mieluummin ulkoliikunnasta kuin sisäliikunnasta.  Sateisina ja todella kylminä päivinä ehtii vielä mennä uimahalliin tai venytellä kotona.

Herkullisista väreistä saa voimaa jaksaa vielä kilometri tai kaksi.  Yleiskunto lisääntyy joka metrillä.  Olen aina vain vahvemmin sitä mieltä, ettei kannata itselle epämieluisaa liikuntaa harrastaa.  Kunnon karttuessa voi vauhtia lisätä jos haluaa.  Tässä iässä on tärkeämpää pitää mieli korkealla kunnon ohella.  

Pelloilla voi saapastella nyt hyvin puinnin jälkeen.  Se on kelvä versio suokävelystä.  Hiukan painuu maa jalan alla, mutta ei liikaa.  Tulee erilainen tuntuma kävelyyn.  

Järvien rannoilla on vielä rakentamatonta tilaa, missä voi ihailla maisemia ja nuuhkia veden tuoksua.  Jos ei ole venettä millä liitää, voi aistia tunnelman.

Metsäretkikin antaa hyvää mieltä.  Maanomistajan luvalla voi tehdä nuotion, jossa voi viivähtää.  Kaukaa viisas tekee klapeja nuotiopaikalle aikaisemmin.  Ei tarvitse kantaa mukana.  Kesällä siellä ei voi tehdä tulta varoitusten takia.  Syksylläkin mieluummin kylminä päivinä hirvikärpästen takia.

En ole mikään eräretkeilijä, minulle riittää parin tunnin pieni kävelyretki ja makkaranpaisto nuotiolla.  Kahvikin tuotiin termospullossa.  Siinäkin ajassa ehtii mietiskellä niitä näitä.  Kaverin kanssa on mukava rupatella ja kahvitella luonnossa.

Verenpaine alemmaksi

Minulla ei ole vielä lääkkeitä verenpaineen alentamiseksi, enkä haluaisikaan.  Olen mittaillut silloin tällöin kotona olevalla mittarilla paineita ja olen havainnut paineen olevan toisinaan koholla.  Liiallinen itsensä  tarkkailukaan ei ole hyväksi, joskus kuitenkin.  Verenpaineen nousu  lievänä ei anna itsestään mitään merkkejä.  Terveyttään on hyvä vaalia ja muistella miten painetta saa alemmaksi.  Ruokavalio on tietenkin tärkein osuus.  Suolaa, rasvaa ja muita epäterveellisiä ruokia pitää välttää.  Ei kokonaan, mutta viikossa enemmän terveellisiä ruokia kuin muita.  Liikunta on heti toisena listassa.

Verenpainemittareita saa aika edullisesti ja ne antavat kuvan mihin suuntaan paine on menossa.  Jos se pysyttelee isoissa lukemissa koko ajan, on syytä mennä tarkistamaan luvut terveyskeskukseen.

140/90 on jo hiukan koholla.  Silloin jo pitää alkaa reagoimaan.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00034

Kokeilin tänään ruokaa, johon en lisännyt lihaliemikuutiota tai suolaa.  Siihen tuli kyllä 1dl maustettua kermaa ja ripaus homejuustoa.  Laitoin paljon kasviksia joukkoon ja maustoin ruuan currylla, mustapippurilla ja lipstikalla.  Ihan hyvältä se maistui.  Pelkästään suolan voi jättää pois, mutta ruoka on aika mautonta jos sitä ei jollain tavoin mausta.  Tästäkin linkistä voi löytää tapoja vähentää suolan käyttöä.

https://kotiliesi.fi/terveys/liikunta-ja-painonhallinta/piilosuolaa-on-yllattavissa-ruoissa-saatat-saada-huomaamatta-liikaa-suolaa/

Liikkumalla säännöllisesti saa ruuan energiat kulutetuksi.  Huomasin liikkumisessa yhden asian tänään.  Tein pidemmän lenkin, osaksi kävellen ja osaksi hölkäten.  Se tuntui mukavammalta kuin pelkkä hölkkälenkki.  Pystyin tekemään pidemmän lenkin ja energiaa kului varmaan saman verran kuin lyhyemmällä hölkkälenkillä.  Se on myös osa verenpaineen hoidossa, ettei stressaa  edes liikunnalla.  

Syyspäivät ovat hyviä ulkoilupäiviä.  Ei aina sada.  Välillä on viileätä, mutta siitä selviän vaatteilla.

Iloista mieltä liikkumiseen koetan ottaa mukaan.  Se on mukavampi mukaan otettava kuin hienot liikuntavaatteet.

Vapaus liikkua

Kevätaamun raikkaus ja lenkkipolku, mikä sen parempaa liikkuvalle ihmiselle.  Pitkän ja pimeän talven jälkeen auringonpaiste pistää metsän hohtamaan.  Vihreä väri lisääntyy hurjaa vauhtia.  Hölkän vauhdissakin ehtii ihailemaan kukkivia valkovuokkoja ja kuunnella lintujen iloista sirkutusta.  Käkikin kukkui ja kukkumiskertoja laskin olevan kymmeniä.  Ei siis mitään huolta huomisesta.  

Suomalainen vapautuu keväällä luontoon.  Pimeässä pirtissä istuminen saa riittää.  Nyt on lähdettävä ulos niin kauan kun säät ovat näin upeita.  Oma kissanikin haluaa ulos vapauteen.  Häkkikin rakennettiin ulkoilua varten, mutta katto jäi vähän hölläksi ja sieltä vaan kissa kampesi itsensä ulos.  Olisi pitänyt antaa sille nimeksi Papillon.

Meillä suomalaisilla on hyvin asiat kun on jokamiehen oikeudet.  Voi mennä vapaasti metsään liikkumaan, kukaan ei tule vaatimaan liikkumislupaa.  

Liikunta on halpaa jos ei tarvitse huippuvarusteita.  Metsässä ei kukaan näe onko lenkkarit tämän vuoden mallia vai onko varusteet viime vuosituhannelta.  

Lihaskunto, liikkumisen tärkein osa-alue

Olen huomannut jälleen kerran, että ilman lihaskuntoa liikkuminen ei ole niin nautittavaa.  Vanhempana se on vielä tärkeämpää.  Lihaksista katoaa voima yllättävän nopeasti.  Jo kahden viikon liikkumattomuuden jälkeen lihasvoimasta katoaa 20-30 %.  Ei ole ihme jos sängyssä joutuu makaamaan sairauden takia tai muuten vain makailee, niin ei pysty tekemään enää samoja harjoitteita.

Lihasvoimaa tarvitaan ihan normaaliin liikkumiseen työssä ja vapaa- aikana.  Jokaiseen liikuntahetkeen olisi suotavaa lisätä lihasvoimaa kasvattavia liikeitä.  Niiden ei tarvitse olla mitään vaikeita tai punttien kanssa liikkumista.  Ihan oman vartalon painon kanssa tehtävät liikkeet, säännölisesti tehtynä, pitävät lihaskunnon normaalilla tasolla.  Kehonrakennus on ihan eri asia, eikä sen tulokset ole mielestäni edes kauniiseen vartaloon kuuluvia.

Kävelylenkin päätteeksi voi ottaa kyykkäämistä 20- 30 kertaa.  Niitä voi tehdä ensin tuen kanssa jos muuten ei onnistu.  Punnerruksia seinää vasten, vatsaliikkeitä lattialla tai muita yksinkertaisia liikkeitä.

Itseni haastamisessa liukuburbeeta tehden olen päässyt 85 kertaan.  Vielä pitäisi saada 15 kertaa lisää kesäkuuhun mennessä.  Tämä liikesarja on lisännyt minun lihasvoimaani ihan mukavasti.  Siinä tulee käsiteltyä kaikki kehon lihakset.  En tee niitä kovin nopeasti ja lisään väliin venytyksiä jotta saan paremman hyödyn.  

Tämän linkin takaa löytyy oikea burbee, mutta sitä voi itse keventää liukumalla hypyt eteen ja taakse, silloin kun ollaan maassa.  Kaiken voi tehdä oman kunnon mukaan ja lisätä kertoja ja tempoa, kun haluaa.

  http://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/a-58755

Kevätväsymyksestä eroon

Normaali työstä väsyminen ei ole mielestäni kevätväsymystä.  Kevätväsymys on totta silloin, jos päivän huilauksenkaan jälkeen ei jaksa lähteä lenkille, salille tai uimaan.  Palautuminen raskaan työpäivän jälkeen ottaa joskus aikaa.  Aikaa on silloin annettava palautumiselle.  Ei kannata lähteä riuhtomaan väsyneillä lihaksilla, ainakaan mitään teholiikuntaa.  

Raitis ilma antaa kummasti silti vireyttä väsyneellekin.  Palauttavaa liikuntaa työpäivän jälkeen, hidasta pyöräilyä tai kävelylenkki.  

Se on kuulemma valon lisääntyminen, joka aiheuttaa kevätväsymystä, mikä on outo juttu.  Silloinhan ihmisellä pitäisi innokkuus lisääntyä.  Kevätväsymys menee ohi itsestään.  Oloa voi helpottaa nukkumalla enemmän, syömällä terveellisesti ja liikkumalla.  Samat ohjeet kuin muutenkin tervettä elämää saadakseen.

Kevätväsymystä voi syyttää välillä haluttomuudestaan liikkua, sitä ei voi tehdä enää huhtikuun jälkeen.  Silloin syyt olla muualla, laiskuudessa tai todellisessa uupumuksessa.  Uupumuksen jatkuessa, on hyvä vierailla lääkärin vastaanotolla. 

  Kokemäenjoki oli vielä jäässä muutama viikko sitten.  

Aurinkoisia ja lämpimiä kevätpäiviä minäkin toivon tulevaksi.  Minut saa haluttomaksi liikkumaan, ei niinkään sadepäivät vaan harmaat ja pilviset päivät.

Muistikin paranee liikunnalla

Olen monta kertaa hehkuttanut liikunnan parantavaa vaikutusta moneen vaivaan.  Jos vähänkin pystyy liikkumaan, niin se auttaa selviytymään monesta pienestä vaivasta ja vähän suuremmastakin.  Vaihdevuosivaivat helpottuvat, mieli pysyy korkealla, läski ei lisäänny niin paljon ja kunto on hyvä.  Nyt näin artikkelin, jossa on pystytty liikunnan avulla hidastamaan alzheimerintautia.  Ikääntyvällä pitää joskus olla joku ystävä tai sukulainen, joka innostaa liikkumaan.

https://tiedebasaari.com/2012/07/06/liikunta-alentaa-alzheimerin-taudin-ilmaantumisriskia/

Muisti pysyy parempana jos aivoja rasittaa.  Aivotkin ovat lihas, sekin kaipaa jumppaa.  Aivojumpan lisäksi koko keholle liikuntaa ja ravitsevaa ruokaa.  Toivon todella, että itse pystyisin liikkumaan eloni loppuun saakka niin täydellä teholla kuin lihakset ja kunto antavat myöten.

Itsenäiselle ja liikkuvalle ihmiselle on kauhun paikka jos  ei pysty enää siihen mihin ennen.  Toisten armoille jääminen kiukuttaisi.  Siispä, ei auta muu kuin koittaa pysyä kunnossa kaiken ikää.  Kehon rapistumiselle iän vuoksi ei oikein voi mitään.  Taistelu kunnon puolesta jatkuu kuitenkin.

Syksyn liikuntavalinnat

Syksyisin alkaa  liikuntaharrastusten uusarviointi.  Kansalaisopistojen ja kuntoilupaikkojen hakuprosessi on käynnistynyt.  Moni jää rannalle, kuten minäkin.  Olin vasta harkinta-asteella kun paikat olivat jo täytetyt.  Kuntosalien jumpissa on tilaa, mutta hinta on aika kova.  Voimisteluseura tarjoaa tunteja vähän halvemmalla n. 90 € syyskausi. 

 

http://www.liikuntaseurapori.fi/

 

 

Kuntovoimistelu on muuttunut kahvakuulailuksi tai joksikin muuksi voimailuksi.  Huomasin nyt, että kaavioihin oli ilmestynyt Lavis- niminen liikuntamuoto.  Lavatanssia yksinään.  Samoin oli nimetty joku latinalaistanssi nimellä soololattarit.  Niitä täytyisi ensin mennä kokeilemaan, ennen kuin siitä voisi sanoa mitään.  Kotona tulee toisinaan pyörähdeltyä musiikin tahdissa yksinään muutaman askeleen verran.

 

 

 

Voi olla, että jatkan samalla linjalla kuin ennenkin.  Hölkkää, pyöräilyä, uintia ja kotijumppaa.  Niilläkin pääsee jo liikunnan makuun.  Yksinäistä se tietysti on.  En ole ikinä silti löytänyt liikunnan parista uusia ystäviä ennenkään.  Toiset löytävät heti ensimmäisellä kerralla elinikäisiä ystävyyssuhteita.  Se on tietysti luonteesta kiinni.  Minusta on parempi liikkua yksin.  Jos ystävä väsyy, on vaikea motivoida itsensä liikkumaan yksinään, kun on tottunut kaveriin.

 

 

 

Sienestys on hyvä syksyn harrastus.  Joskus löytää ja joskus ei.  Liikunta tulee siinä samalla iskulla.  Kuljeskeleehan jotkut ihmiset puistoissa ja kaduilla metsästämässä jotain pelihahmoakin.  Ei kävely metsässä ole sen hassumpi harrastus.

 

 

 

 

 

Liikkumaan joka säällä

Koulun alkamisen aika ja viileä ilma oli karkottanut uimarit maauimalasta.  Oli oikein juhlava olo, kun sai uiskennella melkein tyhjässä altaassa.  Oikeastaan se tuntui mukavammalta kuin helteellä.  Ilman ollessa viileä vesi tuntuu lämpimältä.  Ei tarvinnut väistellä nopeammin uivia, sai uida omaan tahtiinsa.  Saunassakin oli runsaasti tilaa.  Tunsin jaksavani vaikka kuinka pitkän uintiretken. 

 

 

Joskus sitä yllättyykin positiivisesti jostakin.  Uinti tai muu liikunta sujuu helpommin kuin ajattelee.  Työpäivän jälkeen miettii ja jahkailee lähtemistä.  Keksii tekosyitä jaksamisen suhteen. 

 

Ei sellaista ihmistä taida ollakaan, jota ei koskaan väsyttäisi.  Sen yli on vain päästävä jollain lailla.  Sadepäiviä tulee ja menee.  Jos säätä alkaa pelätä, ei voi lähteä koskaan mihinkään. 

 

 

Ei ihan kaatosateella ja ukkosenilmalla tarvitse ulos mennä, pieni odotus palkitsee ja aurinko tulee esiin. 

 

 

 

Puuroa ja pururataa

Vatsavaivat ovat aina karttaneet minua ja olenkin pitänyt itseäni suorastaan betonivatsana.  Mikään ei ole ärsyttänyt, mutta nyt täytyy vetää takaisin mielipiteeni.  Jouduin syömään pari antibioottikuuria ja ne saivat vatsani sekaisin.  Olen hakenut tietoa miten vaivan selättäisin ja maitohappobakteereita kehotetaan syömään.  Samaan hengenvetoon tietäväiset sanovat, että vaiva voi kestää vaikka pari vuotta.  Herran pieksut sentään.  Tämän jälkeen harkitsen vakavasti antibioottikuurin ottamista mihinkään tautiin.

 

Ruuan valinnassa pitäisi olla tarkempi.  Silmäilin kaapin tarjontaa ja valitsin kaurahiutaleet puuron ainekseksi aamupalalle jos se jotain apua toisi tullessaan.

 

 

Onneksi vaiva ei ole niin suurta, mikä pitäisi minut pois liikkumasta.  Neljän viikon lihaskuntokuuri on suoritettu menestyneesti ja lihaskunto tosiaan kasvoi.  Säännöllinen liikunta tekee tuloksen.

Pururadat alkavat olla juoksukunnossa, kun kauniit ilmat ovat ne kuivanneet.  Pari kertaa olen jo käynyt juoksentelemassa ja lisännyt aerobista harjoitusta lihaskunnon lisäksi.  Nyt on parhaat ajat aloittaa hölkkä ja muu kuntoilu ulkona.  Kaunis kevät tekee liikunnasta iloista.

Kevätpäivien kuvasatoa

Kevätretki maastoon toteutui suunnitelmien mukaan.  Aurinko paistoi ja sää oli mitä parhain.  Reppu selässä kävelin metsätietä pitkin.  Hiukan helpotti kävelemistä, kun metsäkone oli viety lavetilla puunkaatoon.

 

Metsässä ei ollut kovin paljon lunta, sen verran kuitenkin, että hiki tuli.  Reitti oli loppuosastaan hiukan outo, onneksi matka ei ollut kovin pitkä.  Pari kertaa tarkistin puhelimen kartasta olenko menossa oikeaan suuntaan.  Ei se kompassista käy, mutta auttaa jonkin verran.

 

Suon vieressä oleva lähes kuivunut järvi oli kohteenani.  Järvi oli vielä jäässä, enkä nähnyt siis uiskentelevia lintuja.  Kaunista siellä oli ilman lintujakin ja rauhallista.  Ei mitään muita ääniä kuin tuuli.  Kävely siellä oli oikein virvoittavaa.  Kahvihetki metsässä oli piste iin päälle.

 

Varjot pitenevät koko ajan kevät etenee.  Vähän ajan päästä nämäkin lumet sulavat.   Vähäjärvi on järvi vaikka puuntynkiä nousee jään läpi.

 

Liikunnasta lumessa rämpiminen kävi.  Reisissä tuntui lenkin jälkeen väsymystä.  Jälkiä näkyi lumessa.  Hirviä, peuroja ja pienempiä eläimiä oli liikkunut metsässä.

 

Seuraavan päivänä sain sentään vähän joutsenia kameran eteen.  Ne ruokailevat ja lepäilevät pelloilla odotellen jäiden lähtemistä.  Töyhtöhyyppäkin hypähti samaan kuvaan.

 

 

Metsäretki ja nuotion sytytys

Metsäretki joulupyhien jatkona piristää taatusti.  Pienessä pakkaskelissä metsässä tarpominen, varsinkaan kun ei ole lunta, on helppoa.  Maa on hiukan jässähtänyt ja kuivunut, askel ei painu kovin syvälle.  Ilma on raikas, aurinko nousee ja säteilee puiden takaa.

 

 

 

Jouluna on mässätty vatsa täyteen kinkkua ja laatikoita, niiden tuomaa kalorimäärää on suorastaan pakko lähteä kuluttamaan.  Askel joustaa ja hengitys huuruaa.  Ei tarvitse montaa kilometriä kävellä, kun tulee lämmin.  Tikkakin nähtiin kelossa naputtelemassa.

 

 

Nuotion sytytys

 

Nuotioon paras laittaa kuivia puita ja tuohta.  Väljästi asettelemalla ne syttyvät vaivattomasti.  Tietysti auttaa jos on varannut puita nuotiopaikalle tai tuo mukanaan.

 

Maanomistajan lupa tarvitaan nuotion sytyttämiseen.  Omalle maalle nuotion voi tehdä jos ei ole tulivaroitusta.  Makkara maistui lenkin jälkeen makoisalta.