Marraskuu yllätti

 Olin jo laskeutunut marraskuun hämärään ja luulin, että tätä harmautta se on loppuun saakka.  Ei ollutkaan.  Aurinko paistoin niin kirkkaasti, häikäisi oikein.  Aurinko paistaa niin alhaalle, tavoittaa silmät vaikka päänsä laskee.  Kävelylenkille oli pakko lähteä.  Tein parin tunnin lenkin ihan katuja kävellen.  Joenkin ylitin.  Tuuli oli aikamoinen, mutta leppeä, eikä lainkaan marraskuun kylmä ja kolea henkäys.

Vanhan rautatien kävelysilta on suosittu ylityskohde.  On hienoa, että se on vielä säilytetty.  Junia en ole siinä nähnyt.  Mahdollista se voisi olla, ehkä. 

Pakko sitä oli vielä filmatakin siis ylitystä.  Kova kohina on filmissä.  Se on tosiaan tuulinen kohta jos sää on tuulinen.

Nautin ihan mahdottomasti kävelylenkistä.  Mieleni tuli oikein runolliseksi ja rustasin sellaisen kävellessäni.

Aurinkoinen päivä

marraskuussa

lepohetki harmaudesta

rakastan

tuulen kohinaa,

tempoilua

lumettomissa oksissa

varisten tepastelua

kävelylenkin ihanuutta

liedellä valmistuvaa

kasviskeittoa

tämä oli hyvä päivä

Näitä päiviä sattuu silloin tällöin ja silloin voi olla tyytyväinen.  Niitä on todella vähän.  Pori on tunnetusti hyvä huonon mainonnan mannekiini.  Sitä kuvastaa Porin sivulta lukemani ajatus. "Pori on kuin suklaarasia. pari hyvää asiaa ja loput on paskaa"  Samaa voi sanoa usein elämästä.

Lentonäytös Porissa

 Kaikki koneelliset ja muut avusteiset vempeleet ovat vähentäneet  ihmisten liikkumista omin voimin ja läskit lisääntyneet sen myötä.  Oli silti mahtavaa seurata Porin lentokentällä ilmailunäytöstä.  Ensimmäinen päivä meinasi vesittää, sanan mukaisesti, koko lentonäytöksen.  Sitkeästi vietimme siellä aikaa sateisen päivän, jolloin ei nähty kuin maaesittely.  Toisen päivän vietimme aidan takana lentoesityksiä seuraten, joten tavallaan näimme koko näytöksen.

 

Lennot olivat myöhässä.  Satoi ja pilvet olivat matalalla.  Eivät lentäjät sentään henkeään suostuneet vaarantamaan.  Tämä oli kuitenkin iso satsaus Porin kokoiselle kaupungille, joka taistelee koko ajan lentokentän säilyttämisen puolesta.

Toisena päivänä oli vielä kovia tuulia, jotka eivät koneita vaivanneet, mutta laskuvarjoilijat jäivät hyppäämättä.  Koneiden äänet olivat mahtavat, hyvin niihin tottui, eikä tarvinnut korviaan peittää.

Olisi tarvinnut olla kamerassa pitkä putki, saadakseni oikein hyviä kuvia.  Itselleni otin lähinnä muistoksi näistä päivistä kuvia.

Tässä kuvassa lokkikin ihmettelee koneiden vauhtia.

Kokemus oli outo ja ennen kokematon.  Ei varmaan Porissa tarvitse odottaa samanlaista näytöstä moniin vuosiin.

Poria pitkin ja poikin

 Oma kaupunki on hyvä tuntea.  Nyt korona-aikana se on vielä korostunut, kun rajoituksia on tullut ja tulee vastakin.  Ei auta jäädä kotiin makaamaan ja odottamaan läskin lisääntymistä.  Pääkaupunkiseutua kehutaan, kun sieltä pääsee muutaman kilometrin päästä luontoon.  Porissa ei tarvitse, kuin astua ovesta ulos.  Ainakin suuremmassa osassa kaupunkia.  Porin metsä on kaikille porilaisille tuttu paikka.  Se ei ole iso ala, siellä sijaitsevat tärkeimmät lenkkeilypaikat ja liikuntapaikat.  Nyt suunnitellaan uutta palloiluhallia vielä lisäksi.

Viitat on uusittu, ettei pääse eksymään.  Tosin, ei siellä eksy vaikka yrittäisi. Metsässä risteilee polkuja usealle liikuntatavalle.  Hiekoitettu polku juoksijoille ja kävelijöille, hiihtolatu, polut maastopyöräilijöille ja koiran kanssa liikkuville.  Monessa paikassa ei hiihtolatu ja talviuintiin avattu allas sijaitse samassa paikassa.  Allas ja saunat ovat auki kolmena iltana viikossa. Latua on auki muutama kilometri, se on merkattu lumella.  Lunta ei täällä vielä ole muualla.

Omat lähimaastoni ovat hienoja paikkoja myös.  Ruosniemi kallioineen ja metsineen on hieno paikka.

Ulkoilu on näinä aikoina turvallisinta liikuntaa.  Jos ei pääse menemään minnekään aina voi suunnitella  seuraavaa liikuntahetkeä.  

Tänään kävin kävelemässä sauvojen kanssa.  Seuraavaksi aion mennä uimaan jos korona suo.  

Keväisellä metsäpolulla

Metsäpolut ovat jo niin kuivia, että niillä on mukava astella.  Lähdin minulle mieluisimmalle metsäpolulle lähimetsään.  Useimmiten kävelen siellä enkä hölkkää, koska maasta on kallioista ja välillä liukastakin.  Siellä saa melkein aina yksinään ulkoilla.  Polku ei ole varsinaisesti merkitty ja se on tiedossa vain paikallisille.

Porissa ei ole paljon kumpuilevia polkuja, tässä polussa riittää hiukan haastetta puunjuurien ja kallioiden takia.

 Aurinkoinen päivä siivitti askeleitani.  Oli tämän kevään lämpimin päivä.  Linnut sirkuttivat metsässä.  Välillä piti seisahtua kuuntelemaan kevään ääniä ja valokuvaamaan etenemistä.  

Kalliopolku ei ole kovin pitkä, kaiken kaikkiaan n. pari kilometriä.  Tosin ensin täytyy lähtöpaikkaan kävellä toinen mokoma ja takaisin sama matka.  

Juuret tekevät kallioiden päälle hienoja kuvioita.  Niiden täytyy, jotta pysyvät siellä.  Toivottavasti ei hetkeen aikaan kukaan saa ideaa mennä kaatamaan puustoa sieltä. 

Polku kulkee välillä kalliolla, välillä alempana metsässä.  Siellä saa hienoja luontokokemuksia, saa olla hiljaisuudessa.  Välillä kuuluu autonmoottoreiden kumu kauempaa, eivät ne kaukana ole.  Tuntee kuitenkin olevansa luonnossa. 

 Tämä kohta vaatii jo vähän kipuamista.  Liukkaalle kelillä on vähän hankalakin.  Liikuntarajoitteisille tämä polku ei sovi.  Aina voi vähän haastaa itseään ja monessa paikassa voi kiertää pahemmat paikat.

Metsäpolulla ei tarvitse olla mitään ihmeellistä.  Kaunis metsä riittää.  Sehän on tutkimuksilla todistettu, metsä tekee hyvää keholle ja mielelle.

Puiden halausta en ole vielä kokeillut, sekin voi olla hyvää terapiaa.   

Pori-Haapamäki rata on vielä jonkunmoisessa kunnossa.  Ainakin sitä pitkin on hyvä kävellä.

Pori on hyvä liikuntakaupunki

Porissa on hyvät liikuntapaikat.  Kaupunki on tasainen ja ei ehkä anna aina mahdollisuutta ankaraan mäkiharjoitteluun, mutta kun ne pienetkin mäet kävelee tai juoksee moneen kertaan, niin tulee samaan tulokseen.  Ulkoilua voi harrastaa kaupungin joka puolella.  Kuntoilupolkuja on monessa paikassa ja katujahan riittää käveltäväksi.

Muuallekin voi lähteä hakemaan kuntoa, mutta arkisessa elämässä kunto on haettava lähipoluilta ja teiltä.  Kotikaupungissaan voi bongailla uusia reittejä, ei aina tarvitse kiertää sitä samaa lenkkiä.  Harjoitteluun tulee silloin uutta sykettä.

Aina en pidä mukananani kameraa, voidakseni tallentaa reittejäni.  Muutaman kuvan galleria ei kerro kaikkea kotikaupungistani, paljon jää näyttämättä. 

Viime syksyinen kuva Kirjurinluodosta.

 Porin metsässä voi lenkkeillä montaa eri lenkkiä.  Suosikkini on veteraanilenkki.

Kirjurinluotoa toiselta kantilta.

 Porin jäähallissa voi harrastaa muutakin kuin jääkiekkoa.  Pienet ja vähän suuremmatkin joulunäytöksestä viime vuonna.

 Noormarkun maisemissa voi ihastella koskea ja vanhoja rakennuksia.  Katinkurun lenkki on talvisinkin kunnossa kuntoilijoille.

Kenttiä on joka puolella kaupunkia.  Tässä Toejoen kenttä.

 Kallon kalliot ja niihin lyövät aallot on käytävä katsomassa pariin kertaan joka kesä.  Vanha hautausmaa vesitornin juurella on kaunis.

Enäjärvi,Pori

Pieni piristävä kävelyretki luonnossa piristää aina.  Sadetta luvattiin ja pieni ripaus koettiin, mutta aurinko pilkisti sateen jälkeen.  Kauas ei tarvinnut tälläkään kertaa lähteä.  Vielä löytyy omassakin kaupungissa hienoja paikkoja, joissa en ole käynyt.  Oli järvi, oli polku, oli kauniita puita.  Tämä paikka on suojeltua aluetta, rannoille ei ole saanut rakentaa.  Enäjärvi, pieni järvi Porissa.  Lintujen suosiossa ilman muuta ja lintuharrastajien.  Muutkin saavat siellä kulkea rannoilla.

 

Lenkki ei ollut pitkä.  Sen verran kuitenkin, että happea saatiin ja ihailla syysluonnon kauneutta.  Kahvit nautittiin luontolavalla järven rannassa.  Lenkki oli suhteellisen helppokulkuinen, pitkospuut olivat jonkun verran liukkaita.  Rannoilla oli sen verran märkää ja kaislikkoista, ettei sinne ollut asiaa, nähtiin kauniita näkymiä muutenkin.

 

Joutsenpari uiskenteli vastarannalla ja nautti hiljaisen järven rauhasta.  Asuntoalueet ovat lähellä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana.  Liikenteen äänet eivät juurikaan kuuluneet sinne.  Mäntyluodon pikatielle ei sentään ole kuin muutama sata metriä.

 

Mieli piristyi taas kerran ja onhan puolikin tuntia kävelyä luonnossa liikuntaa.