Laihdutus on tekniikkalaji

 Laihdutus on vaikeaa, sitkeyttä vaativaa ja kauan kestävää.  Laihdutuskuureja on satoja erilaisia.  Toiset ovat tehokkaampia, kuin toiset, mutta kaikkia ei pysty suorittamaan kauaa.  Kun laitoin "kuukkeliin" hakusanaksi laihdutuskuurit, niin vastauksia tuli 15900.  Eivät ne sentään kaikki eri kuureja olleet, mutta tietoa löytyy.  

Kirjoitin tässä muutama päivä sitten keto- ruokavaliosta, en päässyt ihan sinuiksi sen asian kanssa.  Vähän lempeämpää karppaamista voisin kestää pitemmän aikaa.  Löysin ainakin yhden hyvän siemenleipäreseptin  karppauskeittokirjasta.  Siemenien ainakin olettaisi oleva kuituisia ja terveellisiä. Pellavansiemenessä on 26,4 g/100g  

Laihdutuksessa tavoitteena on yleensä saada pelastusrengas omalta vyötäröltä pois.  Se vaatii aikaa ja rahaa.  Kaikki erikoistuotteet ovat nimittäin kalliimpia kuin normituotteet.  Ei niitä ole tarvis syödä silti sen enempää.  Totuushan on, että kaikki lihottaa jos niitä syö yli tarpeen.

Ravitsemusneuvojan Anna Hallén on kirjoittanut Karppaajan kotiruokaa keittokirjan ja sieltä löysin monta hyvää reseptiä siemenleivän lisäksi, joita aion kokeilla. 

Esim. ruskeaa kastiketta ilman jauhoja, coleslaw salaattia, kesäkurpitsaspagettia ja appelsiiniriisiä, jossa "riisinä" käytetään raejuustoa.

Kaikenlaista pystyy korvaamaan jollakin toisella ainesosalla ja ehkä huijaamaan itseäänkin.

Välillä saa silti retkahtaa ja nousta sitten alhosta ylös jatkamaan harjoituksia.  Minä retkahdin viikonloppuna ostamaan Brunbergin suukkoja, eihän niitä myydä kaupassa kuin 6 kpl laatikossa ja miten siinä sitten kävi, söin kaikki parin päivän aikana.  Siitä tuli taas oppia, älä osta jos laihdutat.

Hellepäiviä on ollut nyt muutama ja niihin tottumattomana olen ollut vähän luupallaan kuin kuihtunut kukka.  Liikunta on hankalampaa, kävelylenkillä metsässä väsyin ja hikosin enemmän kuin hölkkälenkillä.  Uiminen vähän virvoitti.  Liikuntamuodot pitää valita sään mukaan.  

Karppauksella ja liikunnalla olen saanut vaakaviisarin hivenen heilahtamaan vasemmalle.  Se antaa toiveen onnistumisesta, että voisin maata kyljelläni ilman tunnetta mahan valumisesta viereen.  Kissani ei ole siinä onnistunut.

Uinti maistuu joka säässä ja paikassa

 Järvessä uiminen antaa erilaisen kokemuksen ja tunteen, kuin altaassa.  Olen nyt päässyt järviuimisen makuun.  Järvessä ei tule uitua pitkiä matkoja, ainakaan minulla.  Pelottaa lähteä paljon ulospäin rannasta.  Rannan suuntaisesti useimmiten uin.  Uiskentelu on mieluummin virkistäytymistä, onhan järvivesi viileämpää.  Olen koittanut totutella kylmäänkin veteen, ettei se haittaisi.

Maalaisjärvillä ei ole tungosta, siellä on tullut oltua oman seurueen kanssa tai yksin.

En ole millään tottunut uimalasien käyttöön.  Harjoittelen uidessa pään painamista välillä veteen, pistän silloin silmät kiinni ja puhallan ilmaa nenän kautta ulos.  En tiedä kuinka se oikeaoppisesti tehdään.  On siitä niskalle helpotusta, ettei koko ajan ui joutsenena pää pystyssä.  Käännän välillä selkäuintiin juuri sen takia.

Uima-altaassa uin matkaa.  Olen päässyt nyt 1600 metriin saakka.  Tavoitteeni on 2000 m.  Tavoitteen piti täyttyä jo talvella, mutta hallit olivat kiinni.  Tiedän, että pystyn sen uimaan, tavoite pysyy voimassa.

Maauimala avasi porttinsa ja olin siellä jo toisen avoinna olo päivänä polskimassa.  Siellä on vähemmän ratoja, kuin uimahallissa.  Kaikille aikuisille pitää lohkoa oma osansa yhdestä altaasta.  Vesijuoksijoille kaksi rataa, uimareille toiset kaksi ja toinen puoli allasta polskijoille ja hyppijöille.  

Uinti on haastavaa jos on paljon uimareita.  Siinä ei voi pitää vain omasta vauhdistaan kiinni.  On väisteltävä, hidastettava tai ohitettava eri vauhtia uivia.

Molemmissa uintipaikoissa on hyvät ja huonot puolensa.  Järvi: luonto ja rauhaa, koska omaa mökkirantaa ei ole.  Allas: turvallisuus, sauna ja lähellä kotia.  Huono puoli on välillä iso väkimäärä

.https://www.pori.fi/liikuntapaikat/maauimala

Onhan täällä Porissa joki ja Yyteri, ne eivät ole viime vuosina olleet minun uintipaikkojani.