Marraskuu yllätti

 Olin jo laskeutunut marraskuun hämärään ja luulin, että tätä harmautta se on loppuun saakka.  Ei ollutkaan.  Aurinko paistoin niin kirkkaasti, häikäisi oikein.  Aurinko paistaa niin alhaalle, tavoittaa silmät vaikka päänsä laskee.  Kävelylenkille oli pakko lähteä.  Tein parin tunnin lenkin ihan katuja kävellen.  Joenkin ylitin.  Tuuli oli aikamoinen, mutta leppeä, eikä lainkaan marraskuun kylmä ja kolea henkäys.

Vanhan rautatien kävelysilta on suosittu ylityskohde.  On hienoa, että se on vielä säilytetty.  Junia en ole siinä nähnyt.  Mahdollista se voisi olla, ehkä. 

Pakko sitä oli vielä filmatakin siis ylitystä.  Kova kohina on filmissä.  Se on tosiaan tuulinen kohta jos sää on tuulinen.

Nautin ihan mahdottomasti kävelylenkistä.  Mieleni tuli oikein runolliseksi ja rustasin sellaisen kävellessäni.

Aurinkoinen päivä

marraskuussa

lepohetki harmaudesta

rakastan

tuulen kohinaa,

tempoilua

lumettomissa oksissa

varisten tepastelua

kävelylenkin ihanuutta

liedellä valmistuvaa

kasviskeittoa

tämä oli hyvä päivä

Näitä päiviä sattuu silloin tällöin ja silloin voi olla tyytyväinen.  Niitä on todella vähän.  Pori on tunnetusti hyvä huonon mainonnan mannekiini.  Sitä kuvastaa Porin sivulta lukemani ajatus. "Pori on kuin suklaarasia. pari hyvää asiaa ja loput on paskaa"  Samaa voi sanoa usein elämästä.

Aurinko piristää

 Mökin ympäristössä on lunta vaikka kuinka paljon.  Eipä tullut suksia mukaan, mutta sentään kävelysauvat.  Ihan tuntui hiihtelyltä, kun hankikanto oli mitä parhain yöpakkasen jälkeen.  Metsässäkin pääsi kävelemään ilman uppoamista.  Viikko sitten luvattiin pitkässä säässä, että koko pääsiäinen on pilvinen.  Onneksi erehtyivät.  Aurinko paistaa ihanasti, eikä ole kovin kylmä.  Juuri sopiva sää ulkoiluun.

Läheinen metsätiekin oli juuri aurattu, kuin minua varten.  Alkavat ilmeisesti kohta puunkaatoon.    

Vaikka yksin on metsässä kulkevinaan  niin onhan siellä eläimiä.  Minä en nähnyt yhtään, kuulin vain lintujen ääniä.  Eikä sitä tiedä missä kuvataan.  Ainakin yhden riistakameran näin.  En mennyt kovin lähelle.  

Minullakin oli kamera matkassa ja kännykkä tietysti.  Intouduin selfieitäkin ottamaan.  Nauratti itseänikin hulluttelu.  Vaikka vanheneminen välillä ylittää sietorajan niin voi sitä näin aurinkoisena päivänä piristyä.

Luonnon tarkkailu keväällä kameran kanssa tai ilman antaa hyvän mielen ja lisää kalorien kulutusta.  

Kevään eteneminen on mielestäni vähän hidasta.  Vauhti kiihtyy auringon lämmittäessä enemmän ja lumetkin sulavat.

Ulkoilla voi nyt hyvillä mielin ja kerätä auringon antamaa d-vitamiinia.  Säistä ei tiedä kuinka kauan tätä aurinkoa riittää.

Turistina Teneriffalla

Turistireissu tehtynä Teneriffalle.  Ensimmäinen viikon reissu ikinä.  Liikuntaa tuli paljon ihan pakosta.  Mäkistä maastoa riitti, vaikka en ihan patikointiretkillä ollutkaan.  Gigantes oli mukavan rauhallinen paikka.  Liikkujalle riitti tietä ja mäkiä.  Uimassakin tuli käytyä Atlantin rannalla.  En oli si uskonut veden olevan niin suolaista.  Varsinaisesta uimisesta ei oikein voinut puhua.  Aallot heittivät heti rannalle päin, kun pääsi vähän matkaa.  Olisi pitänyt uskaltautua pidemmälle.  Jokaisessa hotellissa on uima-allas, missä voi nauttia uimisesta.

Aurinko helli ja sade vilvoitti.  Monenlaista säätä oli viikon aikana.  Lämmin siellä tuntuu olevan koko ajan +24 astetta.  Riitävän lämmintä, mutta ei liian lämmintä suomalaisille.

Maisemat olivat upeita, kun vertaa tasaiseen satakuntalaiseen maisemaan.  Tietysti hiilijalanjälki upposi aika syvälle.  En pidä sitä silti kovin suurena rikoksena.  Ei sitä aina olla reissun päällä.  Vähän tuli D-vitamiinia varastoon talven varalle auringosta.

 Nämä kalliot näkyvät aina, kun näytetään Gigantes.

Uimarannalla

Americasin rannat olivat vähän eri näköisiä kuin gigantesissa.