Ilon pipanoita elämässä

 Iloa tuottavia asioita elämässä on paljon, kun niitä alkaa miettimään.  Perhe ja harrastukset tulevat ensimmäisenä mieleen.  Jos on joku, jolle puhua ajatuksistaan ja kenen kanssa voi tehdä mieluisia asioita, on jo plussan puolella.  Ei lähimmäisen tarvitse kuulua perheeseen tai edes olla ihminen.  Monella kaikkein läheisin on lemmikki.  

Kissan kanssa ei pysty lenkkeilemään.  Se voi olla nopeakin, kun sille päälle sattuu, mutta useimmiten se vain siirtyilee paikasta toiseen ja syö välillä ruohoa.  Sen ansiot näkyvät muilla tavoin.  Ottaessani hyvän asennon tuolissa lepoa varten, niin lemmikki on siinä sylissä välittömästi.  Sekin kaipaa lämpöä ja läheisyyttä.

Luonnossa liikkuessa tuntuu hyvältä auringon lämpö iholla ja tuulen henki hiuksissa.  Olen lähtenyt sienimetsään ihan liikkumisen takia.  En niitä vahveroita niin paljon itse tarvitse, mitä tämä syyskesä on tarjonnut.  Siinä suhteessa en muista vastaavaa olleen moneen vuoteen.  Olen niitä vienyt muillekin syötäväksi.  

Jos oma puutarha ei anna tarpeeksi satoa voi vierailla metsän antimia keräämässä.  Niitä on siellä yllin kyllin.  Hyvää liikuntaa kaikin puolin.  Oma puutarha tietysti hoitaa mielenterveyttä loistavasti.

Uimahalli on avautunut, senkin voi mainita iloa tuottavana asiana.  Kotona ei viitsi kahta kertaa viikossa saunaa lämmittää näillä sähkön hinnoilla.  Uimahallissa saa vielä uintiajan sen lisäksi.  

Harrastuksista saa iloa ja voimia elämiseen.  Liikunnan lisäksi koitan pitää elämässä ajatuksia vaativia harrastuksia mukana.  Kirjasto on aarrekätkö elämässäni.  Kirjat ovat monasti auttaneet minut vaikeiden aikojen yli.  Kirjoittaminen on alkanut olla tärkeimpiä juttuja, joita haluan pitää mukana.  

Vielä on mainittava iloa tuottavana juttuna keräily.  Kortit ja niiden keräily tuovat mielihyvää arkeen.  Postilaatikkoon tipahtavat kortit postcrossingin kautta tuovat tervehdyksiä ympäri maailman.  Vanhat Pori-aiheisten korttien keräily tuntuu välillä saalistukselta.  Niistä joutuu jo pulittamaan monta euroa. Mitä ei tekisi iloa saadakseen.

Kaikkea iloa ei saa mahtumaan yhteen kirjoitukseen.  Kaikilla on omat ilon aiheensa, joita ei kannata tuputtaa muille.  

Pitäisi tehdä kaikkea terveyden eteen

Terveysohjelmissa toitotetaan:  Pitäisi alkaa terveellinen elämäntapa.  Se on kaikkien tiedossa mitä pitäisi syödä ja mitä ei pitäisi syödä.  Miten sellaiseen pääsee?  Kesä ja grillikausi on tulossa, makkaraa kuluu.

 

 

Ruuasta saa niin paljon mielihyvää.  On vaikea kieltäytyä, kun kuola valuu jo herkkujen ajattelemisesta.  Suklaahyllyn ohi meneminen ja tuoksujen haistaminen saa veden herahtamaan kielelle.  Mainoksissa tarjotaan kaloripitoisia herkkuja.  Ruokaohjelmia tulee tuhkatiheään.  Onkohan kenellekään muulle tullut nälkä, kun katsoo lihavien ihmisten laihdutusohjelmia tai esim. Burgerimies Euroopassa.  Pitäisi lopettaa kokonaan television katsominen.

        https://www.iltalehti.fi/pippuri/a/2015050719644424

Tämän on joku muukin huomannut.  Televisio-ohjelmia on varmaan vaikea keksiä aina uutta.  Huonolla itsekurilla on vaikeaa kieltäytyä herkkujen syömisestä.  Ei se ole pelkästään lihomisen pelkäämistä, kaikki muut ongelmat seuraavat liiasta kaloripitoisten ruokien ja juomien nauttimisesta.

Mietin keinoja ruokamäärän vähentämiseen tai jotain muita konsteja.

• Mielenkiintoinen harrastus, mihin ei liity ruoka.
• Syöminen jossain muualla, kuin kotona.
• Puolen päivän paasto 
• Ottaa ruokalista netistä, eikä lipsu siitä.  

Kaikenlaista sitä miettii, kun useimmiten ruokaa tulee syötyä paljon ja vääränlaista.  Salaatti ei aina maistu, mutta makeiset kelpaavat koska vaan.  Ruoka on aina pop.  Kotikasvatuksessa jo kehoitettiin syömään lautanen tyhjäksi.

Eläimet ne eivät mieti lihomista, vain ravinnon saanti tarpeeksi elämiseen.  Niiltä voisi ottaa oppia. 

 

Laihtumiseen tai terveelliseen elämäntapaan on helpot ohjeet.  Ne vain ovat välillä vaikeasti toteutettavia.  Hidastunut aineenvaihdunta tekee siitä vielä vaikeampaa.  Ei voisi oikeastaan syödä mitään, kun ruoka viipyy kropassa puolet pitempään kuin ennen.  En ole vielä lihava omasta mielestäni, mutta kiloja lisääntyy yllättävän nopeasti.

Olen luonteeltani iltasyöppö ja laiskuri silloin tällöin.  Siinä on sitkeä vitsa väännettäväksi.  Kokeilen nyt tällä hetkellä itselleni salliman kahvileivän syömistä jo ruuan jälkeen päivällä ja iltakahvi ilman pullaa.  Kaikki vähentäminen on kotiin päin.

 

 

 

 

 

 

Keväinen Kirjurinluoto

Kaunis kevätpäivä sai lähtemään kävelylenkille keväiseen Kirjuriin.  Paljon muitakin ulkoilijoita oli saapunut.  Viileä, suorastaan kylmä tuuli, ei pelota kävelijöitä.  Näinä aikoina on suorastaan pakko päästä pihalle.  Raikas ilma tasoittaa tunteita ja antaa virkistystä kestää kireitä aikoja.  Sairaana ei tietenkään saa mennä edes lenkille, kuin omaan pihaan. 

 

Kyllä kevät on vuodenajoista se, joka herättää liikkumaan ja puuhailemaan ulkona.  Miten mukavaa on, ei liian lämmintä, ei hyttysiä eikä talvista pakkasta.  

Aution näköistä oli vielä.  Puut ovat lehdettömiä ja ruohikko ruskeaa.  Vesi kuitenkin kimmeltää auringonpaisteessa ja taivas on sininen.  Kyllä niitä harmaita sateisia päiviä on ollut tänä talvena ihan tarpeeksi.  Lunta ei ole ollut kuin nimeksi näillä seuduilla.  Pohjoisemmassa toki enemmän.  En kadehdi heitä, mutta kumminkin tuntuu epäreilulta.

Kokemäen joessa on pahoja pyörteitä, jotka vievät pohjaan jos uskaltautuu uimaan.  Ei toki nyt, mutta kesällä uimareita on varsinkin kaupungin puoleisella uimarannalla

Talvella ja keväällä Kirjurinluoto on enemmän kaupunkilaisten käytössä.  Paikka  on oikeastaan kaupunkilaisten liikuntapuisto, kesällä on niin paljon tapahtumia, ettei mukaan mahdu.  Monet silti kaipaavat niitä ja hyvä on, että niitä järjestetään.  Ne tuovat rahaa Porille ja huvia kansalle.  Minulle riittävät lenkkipolut, voin mennä muualle jos on ruuhkaa.

 

 

Liikkumisen lisäksi muita elämyksiä

Liikkumisen lisäksi haluan jotain muuta virkistäytymiseen.  Varsinkin näin syksyllä, kun pimeys laskeutuu aikaisin.  Kaupungista löytyy konserttia, teatteria ja muita tapahtumia, joihin voi osallistua.   Viime viikolla käytiin Mambo Italiano konsertissa.  Oli oikein sykähdyttävää kuunnella taitavien laulajien työskentelyä.  

https://www.magnumlive.fi/konsertit-ja-tapahtumat/mambo-italiano-italiainen-ilta/

Milana Misic, Amadeus Lundberg ja Tomi Metsäketo antoivat elämyksiä koko rahan edestä.  Italialaista musiikkia kevyestä oopperaan ja takaisin.  Kaikki esiintyjät osaavat työnsä, viihdyttämisen ja musiikin teon.  

Musiikkia tuntematonkin, kuten minä, voi nauttia tunteesta, minkä hyvä musiikki antaa.

Seuraavaksi olen menossa Kummituskävelyyn täällä Porissa.

http://kummituskavely.fi/missauml-milloin-verkkokauppa.html

Niitä kai järjestetään monessa muussa kaupungissa.  Ainakin hakutuloksissa ehdotetaan montaa kaupunkia.  Tämä Porin kävely kestää puolitoista tuntia ja siinä kerrotaan vanhojen rakennusten historiasta.  Se on vielä edessä joten en tiedä tarkasti mitä tapahtuu.  Se on kuitenkin mielenkiintoisen tuntuinen tapahtuma.

Vielä on edessä myös ruokailu ravintolassa ja syntymäpäivien viettoa.  On mukavaa, kun voi vielä tehdä kaikenlaista ja erilaista.  Ei kannata elämässä jymähtää vain yhteen harrastukseen vaan tutkia ympäristöä avoimin mielin ja silmin.  

https://www.etlehti.fi/blogit/ajatuksia-tulvii

Kokemus hermoratahieronnasta

Miten saisi yhdistettyä klassisen hieronnan, kalevalaisen jäsenkorjauksen ja hermoratahieronnan.  Olen kokeillut kaikkia vuosien aikana, viimeiseksi hermoratahierontaa.  Se tuntui sopivan minulle aivan erityisesti.  Lihakseni olivat kuin kireät kuin viulunkielet, johtuen huonosta lihashuollosta.  Vasta kolmannella hierontakerralla lihakset tuntuivat antautuvan käsittelyyn.

 

Kaiken kaikkiaan voin suositella hermoratahierontaa sellaisille, jotka eivät ole saaneet apua klassisesta hieronnasta.  Hermoratahieronnassa pyritään pääsemään vähän syvemmälle ja käsittely voi tuntua jopa hiukan epämiellyttävältä ensimmäisellä kerralla.  Sen vaikutus voi alkaa heti tai parin päivän kuluttua.  Lihaksia kuumottaa ja ne voivat vähän kipeytyäkin.  Tuntuu, että jotain lähtee liikkeelle lihaksissa.

 

http://www.terveysopisto.com/hermoratahieronta.htm

 

Porissa on muutama hermoratahierontaan keskittyvä yrittäjä.  Minä kävin Merja Sunin hoidossa.

http://www.hermoratahierontapori.fi/

 

Hermoratahierontaan keskittyviä hierojia on jo monissa paikoissa.  Se on varmasti raskasta hierojalle, mutta tuntuu mukavalta hierottavalle.  Tunti tai puolitoista saa lojua vatvottavana. 

 

Aina välillä on suorastaan ihanaa olla hoidettavana.  Se on parasta silloin, kun ei ole vielä sairauksia vaan kysymys on elämän laadun parantamisesta.