Hitauden ylistys

 Eli hitaan liikkumisen ylistys.  Joskus on kiva tempaista täysillä, mutta hidas eteneminen antaa hyvän olon tunteen ja saa ajatukset liikkeelle.  Se tapahtuu kokemukseni mukaan vasta puolen tunnin liikunnan jälkeen.  Liikuntaa tekee sen jälkeen mieli jatkaa vaikka kuinka pitkään.  Jaksaminen sen sitten lopettaa.  Lähdin tänään pyöräilemään pitkin ja poikin Poria. Nyt olin onneksi varautunut viileään tuuleen ja oli nahkahanskat käsissä ja pipo kypärän alla.  Maisemat ovat niin tuttuja, ettei niitä katsellessa tarvitse miettiä mihin menee.  Tuulikin on tuttua näillä seuduilla.  Porissa tuulee aina, kun ei ole mäkiä tuulensuojaksi asti.

Pyöräily on antoisampaa mietiskelyn suhteen, kuin autoilu.  Varsinkin jos itse ajaa.  Siihen pitää keskittyä erilailla. Varsinkin kaupunkiajossa.  Ei siinä voi alkaa hissuttelemaan tai kohta kuuluu tööttäyksiä takaa.  

Pyöräillessä voi kulkea oman vauhdin mukaan.  Pysähdellä mihin haluaa ja nautiskella olosta.

Ainakin aluksi on pakko pysähtyä lepuuttamaan takapuolta.  Kun ja jos paljon pyöräilee satulalla istuminen ei tunnu miltään.  Kai pyöräillessä takamus kehittyy ja tottuu.

Autot ovat paljon kalliimpia pyöriin verrattuina.  Ei tavallinen työläinen tai eläkeläinen pysty ostamaankaan kuin käytetyn menopelin.  Minunkin autoni on kohta täysi-iässä.  Sitä epävarmemmaksi se tulee mitä enemmän ikää tulee vaikka kuin huoltaisi.  Samoin käy ihmisen.  Tarpeeksi tulee kolhuja niin loppupää häämöttää.

Nokkosperhonen jo ilmestyi seinälle lämmittelemään.  Kevät etenee hitaasti niin kuin aina.  Pääasia, että tulee.

Uusi vuosi, uusi tahtotila

 Terveys ja hyvinvointi on seniori-iässä se asia, jota tavoittelen.  Lenkilläkin koetan toteuttaa ajatusta, ei se nopeus vaan matkan pituus.  Minun painollani kävellen kulutettu kalorimäärä 6 km/h voi olla jopa 400-500 kcal.  En jaksa tällä hetkellä hölkätä edes puolta tuntia yhtä mittaa, joten saan kävelyllä yhtä hyvän terveyshyödyn.

Tänä vuonna, 2021, on tarkoitus keskittyä  hyvinvointiin ja jaksamiseen.  Kaikki muu, mitä se tuo tullessaan on kotiinpäin.  Sokerin kulutuksen vähentäminen on ensimmäinen osio siitä.  Sain yhdeltä sivulta jo vinkin, miten voi valmistaa sokeritonta sosetta hedelmistä itse.  Joululta jäi muutama omena ja kiiwi.  Keitin ne soseeksi.  Se on hyvää viilin, jogurtin tai puuron lisäkkeeksi.  Eikä kaipaa sokeria.

Keitin niitä 5 min ja soseutin.  En tiedä kuinka kauan se säilyy, mutta luulen syöväni sen viikossa.  Uskoisin sen säilyvän niin kauan. Niin, ja lisäsin siihen ripauksen kanelia mausteeksi.

Tieto tulee lisääntymään ajan myötä.  En ole, enkä tule olemaan mikään terveysfriikki, joka vahtii joka suupalaa.

Olen aina ollut perusterve, minun ei ole tarvinnut kiinnittää huomiota kaikkeen.  Ikääntyessä aineenvaihdunta hidastuu ja jos jatkaa samaan malliin, päärynävartalo pyöristyy omenaksi.

Näkyvää rasvaa olen jo pyrkinyt vähentämään ennen sokeria.  Se ei ole kuitenkaan auttanut niin paljon kuin luulin.  Voileivän päälle laitettavat voinokareet ovat aika pieni lisä kokonaisrasvamäärään, kun kuitenkin paistan kaiken voissa.

Minua auttaa energian kulutukseen enemmän pitkät lenkit, kuin kuntosali. Lenkillä ja jumppasalissa vahvistuvat lihaksetkin. Lihasmäärän minulla on todettu kehonkoostumusmittauksessa olevan plussan puolella.  Tietysti lihaksista pitää pitää myös huolta.  Ne, kun pyrkivät surkastumaan vanhetessa.

Terveys ja hyvinvointi on ihmisen melkein ainoat tavat, joilla pääsee korkeaan ikään.  Moni asia tuo nautintoa, mutta jos väärät ruokatottumukset  ja elintavat tuovat enemmän haittaa kuin hyötyä, niitä kannattaa tarkastella.  Olen omassa elämässäni päässyt jo pieneen alkuun ja aion rimpuilla mukana tässä taistelussa.

Hyvää Uutta Vuotta!

Kävelylenkki Jämillä

 Kaikille ihmisille ja erityisesti ikääntyneille tekee hyvää kävellä luonnossa.  Varsinkin näin kauniina syksynä, kun värit suorastaan hehkuvat auringonpaisteessa.  Minä ainakin nautin suuresti raikkaasta syysilmasta ja värien paljoudesta.  Vähän ikääntyneenä en aina jaksa, enkä viitsi hölkätä hengästykseesn asti.  Pitkät kävelylenkit tuovat saman hyvän olon tunteen, kuin lyhyet spurtit.  Maiseman vaihto toisiin paikkoihin tuo vielä lisäenergiaa ja mielenkiintoa.

Tällä kertaa se paikka oli Jämi.  Siellä on hienot maastot kaikenlaiseen liikuntaan.  Hiihtoputkikin löytyy.  Näkötornista tiirailemalla näkee joka puolelle pitkälle.  Metsäistä seutua niin pitkälle, kuin silmä kantaa. Hiljaista siellä tuntui nyt olevan.  

Jämillä koitetaan kehittää myös matkailutoimintaa.  Mökkejä oli rakennettu ja ihan mäen vieressäkin näkyi rakennuksia, missä oli huoneita.  Kenties Jämi tunnetaan eritoten hiihtopaikkana, mutta on siellä pienlentokonekenttäkin.  Maastoa on vaikka kuinka raskaaseen juoksulenkkiin tai vain maisemien ihailuun.  

http://jamikeskus.fi/

Ei sitä aina tule lähdettyä toisiin maisemiin, vaikka olisi vain tunnin matka ajella autolla.  Ihminen on niin kiinnittynyt omiin kotikulmiin ja lenkkeilee vain siellä.  Se on niin helppoa.  eikä mitenkään huono asia.  Pääasia on ulkoilu ja liikkuminen.

Eksyminen metsään

Todella tehokas liikkumistapa on mennä metsään missä ei ole kunnon polkuja ja ojia joka kymmenen metrin päässä. Tehokas liikkuminen ei ollut minulla ensisijainen tarkoitus, kun lähdin käymään, ei niin tutussa paikassa, mutta olen siellä ennenkin käynyt. 

Sinnepäin meni ihan hyvin.  Ihastelin metsää ja pääsin aika vaivattomasti paikkaan johon olin menossa. Paikka on Vähäjärvi, joka ei ole oikein järvi lainkaan.  Kun katsoin Googlemapista sijaintia jälkeen päin, oli hyvä, että suuntavaisto jotenkin pelasi, enkä lähteny toiseen suuntaan

https://www.google.com/maps/place/V%C3%A4h%C3%A4j%C3%A4rvi/@61.8885031,21.9718212,390m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x468855b6d788728b:0x33f13b53666c01b1!8m2!3d61.888222!4d21.9778244 

Olisi pitänyt mennä samaa reittiä takaisin, olin liian itsevarma, enkä mennyt.  Olin mennessäni ylittänyt vain yhden ojan, nyt olin mennyt jo toisen yli ja tiesin olevani väärällä reitillä.  Kuinka metsä voikin näyttää samanlaiselta joka puolella, varsinkaan, kun en ole mikään suunnistaja.

Kuljin taas vähän matkaa, eikä tie tullu näkyviin.  Aloin jo olla vähän hermostunut, eikä metsä näyttänytkään enää niin kauniilta.

Onneksi olin ottanut kännykän mukaan ja sain siitä esiin kartan.  Metsätiellä, josta olin mennyt metsään, ei ollut nimeä, mutta laitoin seuraavan tietämäni kohteen.  Sitten löytyi tien pää.  Ei se mistä olin lähtenyt vaan seuraava.  Olin vähän hämmentynyt, miten voi mennä niin eksyksiin pienellä alueella.

Seuraavalla kerralla kannattaa varmaan ladata jo valmiiksi maastokartta esiin.  Tai pysyä merkityillä reiteillä tai säilyttää näköetäisyys mökkiin.  Viimeinen mahdollisuus olisi ollut soittaa apua mökkiin jääneeltä.

Juoksuohjelmat

Koetan taas herätellä uinahtelevaa hölkkäintoani.  Löysin mukavan melkein nollasta lähtevän juoksuohjelman.  Olisin voinut aloittaa muutaman viikon alkua pidemmältä, mutta halusin aloittaa ihan alusta.  Siinä on kenties tarkoitus opettaa säännöllisyyteen liikunnan suhteen. Näin hellepäivinä pitemmät lenkit ovatkin raskaita.

Se on luultavasti julkaistu monella sivulla, minä löysin sen Porin sivuilta nimellä juoksuohjelma.  Eihän sitä tarvitse orjallisesti noudattaa.  Voi vaihtaa päiviä oman halunsa mukaan, tai tehdä jotain enemmän tai vähemmän.

Laitoin ensimmäisillä kerroilla oikein ajastimen käyntiin, että varmasti suoritan päivän minuutit juostessa.  Huomasin kuitenkin kelloa vilkaistessani ettei se välttämättä ole tarpeen.  Ei kannata sen suhteen kerätä paineita.

https://www.pori.fi/sites/default/files/atoms/files/juoksuohjelma_11vkoa.pdf

Juoksuohjelmia löytyy moneen makuun.  On nollakuntoisille tarkoitettuja ohjelmia, tavalliselle lenkkeilijälle pitempiä matkoja haluaville ja urheilijoille.  Halu kasvaa syödessä, miksi ei juostessa.  Ensin on vain laitettava tossut jalkaan ja lähdettävä ulos.  Vaikka liikunta ei pelkästään laihduta niin hyvä apu siitä on siinäkin touhussa.

https://www.is.fi/laihdutus/art-2000001001473.html

https://www.juoksija-lehti.fi/rakenna-harjoitusohjelmalla-juoksuvauhtisi-pitkaan-polkukisaan/

Työturvallisuus kärsii väsymyksestä

Työpaikallani oli kysely työturvallisuudesta.  Kaikki muut asiat olivat suurinpiirtein ihan ok ja olin samaa mieltä kysyjän kanssa, mutta havaitsin itse, että vastasin väsymykseen ja työn raskauteen liittyviin kysymyksiin erilailla kuin aiemmin.  Monissa muissakin työpaikoissa on työtahti kiristynyt, eikä vapaalla ehdi palautua työn rasituksista.  

Liiallinen väsymys, jos se menee ihan uupumuksen rajoille, voi aiheuttaa vaaratilanteita työssä.  Varsinkin jos työskentelee koneiden kanssa.  Aina ei tarvitse olla kysymys autolla ajosta tai muista kuljetusvälineistä.  Jos on monta asiaa mielessä, mitä pitäisi hoitaa, joku unohtuu.  

Tarkkuutta vaativissa töissä saattaa olla kysymys toisen hengestä esim. potilastyössä.  

Jos töiden jälkeen ei jaksa muuta kuin huilailla, silloin voi olla jo kysymys liiallisesta väsymyksestä.  Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen ei pitäisi olla uupunut.  Tietysti jos rankat työpäivät jatkuvat päivästä toiseen ja viikosta toiseen, jokainen uupuu ennen pitkää.  n.25% suomalaisista kokee työuupumusta.

https://www.ttl.fi/tyontekija/tyostressi-ja-uupumus/

Kun uupuu työstä, siitä ei selviä enää pelkästään nukkumalla.  Asia pitäisi ottaa käsittelyyn jo paljon aiemmin.  Minulla on sikäli hyvin asiat, että eläkeikä on jo aika likellä.

Liikunta on minua auttanut jaksamaan ruumiillista väsymystä.  Kaikenlaiset mieltä nostavat harrastukset ovat avainasemassa väsymyksen torjunnassa.

Oman tien löytäminen

Joko löydän tien tai teen sen, lausui jo Hannibal sotaretkillään.  Näin voisi ajatella jokainen omalla kohdallaan, mitä sitten tavoitteleekaan.  Jollekin se voi olla päivästä toiseen selviytyminen, toiselle taas pidemmän aikavälin suunnitelma.  Kyse voi olla terveydestä, liikkumisesta, taiteen tekemisestä tai ihan mistä vain.  Pääasia on, että tekee itse polkunsa, jota pitkin etenee.  Silloin tällöin pääsee välietapeille, jotka antavat uskoa tulevaan.

Kenestäkään ei tule hetkessä lihaskimppua tai maratoonaria, puhumattakaan taiteilijasta.  Sanoisin, että se on tavalliselle ihmiselle elämän pituinen matka.  Harvassa ovat ne ihmiset, jotka osaavat ja pystyvät tekemään suuria tekoja koskaan.

Itselläni on välillä vaikea pysyä edes polulla.  Sitkeästi silti kampean sieltä ylös ja jatkan matkaa.  Kompastuskiviä löytyy hakemattakin.  Terveyden suhteen olen pysynyt aika hyvin väylällä.  Kun haen muutaman kilon pudottamista, niin eteen tulee jatkuvasti tilanteita, joissa koetellaan tahtoa.  Kuntoilu on yleensä mukavaa, mutta laiska luonteeni keksii äkkiä tapoja keventää tai unohtaa jopa lenkki kokonaan.

Minun tapani on pilkkoa kaikki tekeminen pieniin osasiin.  En jaksa mitään pitkän aikavälin tavoitteita.  Siivoamisessakin käytän pilkkomistaktiikkaa.  Tänään teen tämän ja huomenna tuon työn.

Liikkumiseen minulla pitää olla monta vaihtoehtoa.  Ulkoilussa on monta mahdollisuutta: sauvakävely, kävely muuten vaan, hölkkä ja pyöräily sekä talvella hiihto.  Sisäliikunnassa: kotivoimistelu, kuntosalikortti ja uimalaranneke.  Näin saan itseni tarttumaan johonkin liikuntamuotoon.  

Aktiivinen liikuntakumppani on monelle se viisastenkivi.  Minulle se ei jotenkin nappaa. Jos en saa itseäni liikkeelle, ei sitä tee kukaan toinen.

Kiinteytys

On mukava tunne, kun sentti tai kaksi katoaa vyötäröltä.  Ensin huomaa, että housun vyötärö ei tunnu niin tiukalta.  Silloin on melkein pakko kaivaa mittanauha esiin ja tarkistaa.  Eihän sentti tai kaksi vielä paljon ole, mutta oikealla tiellä ollaan.  Olen jo kaksi viikkoa käynyt kuntosalilla ja liikkunut muutenkin.  Paino ei ole vähentynyt yhtään, mutta sentit korvasivat sen pettymyksen.

Olen huomannut sen ennenkin, ettei minua auta paljon jos vähennän jotain ravinnosta. Liikuntaa lisäämällä olen aina pitänyt painoni kurissa.  Säännöllinen liikunta nimenomaan pitää kropan kuosissa. Aineenvaihdunta on sen verran jo vähentynyt, että syömistä pitäisi vähentää runsaasti.  Pidän ruuasta ja syömisestä niin paljon ja epäterveellistäkin tulee syötyä liikaa.

Kaikki liikunta kiinteyttää ja kuluttaa kaloreita.  Kuntosaliharjoittelussa tulee käytyä useampi lihasryhmä yhdellä harjoituskerralla.  En ole ottanut mitään ohjelmaa, jota pitäisi käydä läpi vaan olen tehnyt liikkeitä sen mukaan mitä haluan.

Kehon kiinteytyessä lihaksetkin voimistuvat ja kuluttavat kaloreita enemmän.  Olen lukenut myös ruskeasta rasvasta ja sen paremmuudesta suoranaiseen läskiin verrattuna.

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/torju-diabetes-ruskealla-rasvalla

"Ruskea rasva pysyy aktiivisena, kunhan altistuu sopivasti kylmälle ja liikkuu säännöllisesti."

 Syksyn luontokin kutsuu reippailemaan.  Värejä ja raitista ilmaa pitää saada sisäurheilun lisäksi.  Viileät ilmat eivät saa olla este ulkoilulle.  Se ruskea rasvakin pitää pitää mielessä.  Aistikokemuksia täytyy saada silmille ja muille aisteille.  Nuuhkin luonnon tuoksuja ja katselen kaunista värimaailmaa.

Helteinen heinäkuu

Näinä helteisinä päivinä pitää päättää, mitä tekee vapaa-aikana.  Makaako reporankana sängyssä tuulettimen pyöriessä vai uskaltautuisiko pihalle.  Ulko-ovesta mennessä tuntuu kuin tulisi saunaan, jossa ei ole mahdollisuutta vilvoitteluun.

Helteinen sää on ensimmäinen säätyyppi, jonka poistaisin valikoimasta.  Helteitä saattaa tulla välillä enenevässä määrin, kun maapallon ilmasto on lämpiämässä.  Näihin kai taitaa olla pakko tottua.  Liikunnan voi  siirtää aamuun tai iltamyöhään jos päiväliikkuminen on mahdotonta.  

Työpaikoilla alkaa olla jo ilmastoinnit, siellä pärjää.  Kotona ei sitä mahdollisuutta ole.  Vesi on vanhin voitehista.  Suihkuttelu viileällä vedellä auttaa hetkeksi.  Veden juominen on tärkeää, niin kuin tämäkin artikkeli osoittaa.  Ei liikaa, mutta tarpeeksi.

  http://www.tohtori.fi/?page=3830134&id=1828872

Olen aikeissa huomenna pyöräillä töihin, se on ihan ok.  Töistä päästessä pitää hiukan hillitä vauhtia, ettei ole sulanut kotiin päästessä.  Olen armollinen itselleni, enkä hamua liikaa liikuntaa helteisinä päivinä.  Syksyllä, kun tulee vettä tai on muuten viileätä, voi ottaa rankemmin.

Liikunta on nykyäänkin hauskaa

Liikunta on erilaista tänä päivänä kuin ennen.  Lapset liikkuivat leikkien kaiket päivät, nyt on treenausta ja harjoitusta.  Samoin se on aikuisillakin.  Liikunta on enemmän suorittamista, kuin halua liikkua.  Oma lapsuuteni suorastaan pursusi ulkoleikkejä ja juoksemista.  Lapsia oli paljon ja aina jollain riitti virtaa leikkimiseen.  Se aktiivisin veti kaikki muut mukaansa.  Sieltä lapsuudesta varmaan lähtee rakkauteni liikkumiseen.  

Nykyisin on vaikeampaa saada lapsia liikkumaan luonnollisesti.  On niin paljon muita virikkeitä.  Kännykät ja tietokonepelit ovat kiinnostavampia, kuin metsään meno kiipeilemään puissa.  Ei liikkuminen ole aikuisille itselleenkään helppoa, kaikenlaisten houkutusten ympäröiminä.

Valinta on aina itsellä, sitä ei kukaan muu tee.  

Kaikista lapsista ei tule huippu-urheilijoita, eikä aikuisista lihaskimppuja.  Pääasia on, että liikunta on kivaa.  On hauskaa viilettää pyörällä teitä pitkin tai kävellä kujia katsellen ympäristöään.  Kaikille löytyy juuri sopiva liikuntamuoto.

Pilvien bongaus tai aaltojen laskeminen, kesäliikkumista parhaimmillaan.  Niissä harrastuksissa on ainakin mentävä luontoon.

Kaikki kuntoilu on hyvästä

Kesäloma on pyörähtänyt käyntiin hyvin liikkumisen suhteen.  Olen pyöräillyt, kävellyt, hölkännyt ja uinut.  Uinut olen tosin vasta yhden kerran, kylmillä säillä alkoi kesälomani.  Eilen rohkaisin mieleni ja kävin maauimalassa uimassa.  Lämpötila oli 16-17 plus astetta.  Ei se uintia haitannut, mutta auringossa makoilu ei oikein tuntunut hyvältä.  Talviturkin heittäminen luonnonvesiin on siirtynyt myöhäisemmäksi.  Onhan tässä vielä kesää ja lomaa jäljellä.

Tosi kuntouimarit eivät katso lämpömittaria, eikä säätä.  Heitä maauimalassa näkyikin enimmäkseen.  Lomailijat olivat vähemmistönä.

Aina löytyy tekosyitä liikunnan väistelemiseen.  Minäkin tiedän ne kaikki ja olen käyttänyt jokaista syytä.  On liian kylmä, kuuma, sateista, väsymystä ja suurin syy, laiskuus.  Ajan puutekaan ei ole syy jättää liikuntaa tekemättä.  Pieni venytyshetki kaiken kiireen keskellä ei vie aikaa enempää kuin kahvikupillisen juominen.  

Kuntoilija voi jättää silloin tällöin väliin liikkumiskertoja.  Kunto ei siitä kovin paljon laske, jos välttelyssä ei mene enempää kuin viikko.  Viikon jälkeen on suostuteltava itsensä tekemään jotain kuntonsa ja terveytensä eteen.

Kaikki kuntoilu on hyvästä.  Jokaiselle oman makunsa ja kuntonsa mukaan.  Minun kroppani vaatii rankempaa liikuntaa.  Sitä parempi olo, mitä tiukemmalle laitan itseni.  En yhtään moiti tai halveksu kansalaisia, jotka kulkevat hiljaa ja hissukseen.  Pääasia on liikkuminen.  Kaikille tulee aika, jolloin ei pääse eteenpäin, kuin hiljaa kävellen.  Sitä odotellessa!

Maalaisteitä mummiksella

Maaseudun tiet ovat useimmiten sorateitä ja nyt vielä kovin pölyisiä kuivan sään takia.  Mutkia ei ole oiottu eikä mäkiä madallettu.  Siellä ei ohutrenkaisilla pyörillä ole mikään nautinto pyöräillä.  Sen takia minulla onkin käytössä vahvarenkainen ajopeli.  Sitä myytiin nimikkeellä citypyörä.  Ihan se on kuin perusmummis, mutta vahvemmilla renkailla.  Se on oiva peli möykkyisille metsäteille ja sorapinnalle.

Sillä kun päästelee mäkiä alas, niin ei tunnu pienet kivet persuksiin asti.  Muutama vaihde siinä on, että mäkiä pääsee polkemaan istuen satulassa.  Vauhdin hurmaan siinä ei oikein pääse, mutta ehtiipä katsella maisemia.  Maaseudulla ei ole paljon liikennettäkään, joka häiritsisi.

Aina kannattaa poiketa isommalta tielta pienille metsäteille.  Niissä ei eksy, kun palaa takaisin samaa tietä.  Luonnon monimuotoisuutta silmäilee ihan mielikseen.  Mökki on minulla tukikohtana ja sieltä päin olen kiertänyt kymmenien kilometrien lenkkejä.  Mäkiä alas ja ylös, vaihtelua vauhdissa ihan riittävästi.  

Lonkkien takia asento ja asenne kuntoon

Luekelin artikkelia studio55 sivulta.  Ikää tulee ja kaikenlaisia vaivoja.  Artikkelin tietona oli, että on neljä tapaa millä välttää lonkkaleikkaus.  Ei ollut mikään uutinen, että ne ovat: painonhallinta, liikunta, sopiva liikunta vaivoista huolimatta ja avun hakeminen ajoissa.

https://www.studio55.fi/terveys/article/4-tapaa-varmistaa-ettet-koskaan-joudu-lonkan-tekonivelleikkaukseen/6160122

Toiset menevät heti lääkäriin tai fysioterapeutille, kun tuntee kipuja, toiset sinnittelevät viimeisillä voimillaan työpäivän toisensa jälkeen vaikka sattuu ihan sairaasti.  Kultainen keskitie on tässäkin, varmaan hyvä juttu.

Oikeassa asennossa seisominen on ensimmäinen asia, johon pitäisi kiinnittää huomiota.  Pelkästään toisella jalalla seisominen vinossa pitempään aiheuttaa todennäköisesti kipuja.  Välillä näkee ihmisiä, jotka seisovat ihan mutkalla ässän lailla.  Siihen syyllistyn itsekin.  Ei mikään ihme, että lonkassa ja niskassa juilii.

Nuorena vielä kestää minkälaisia asentoja vain, ikääntyessä vaivat kertaantuvat.  Menemällä peilin eteen seisomaan ja ottamalla vakioasennon, näkee kuinka väärin seisoo.

Tietysti on hienoa, että leikkauksella saadaan lonkat kuntoon, mutta vielä hienompaa olisi jos ei tarvitsisi leikkaukseen mennä.  Terveenä eläkkeelle on hyvä slogan, kun siihen vielä lisää vauhtia vanhuuteen, niin elämä sujuu loppuun saakka ilman toisten apua.

Suomen sadan vuoden kunniaksi jaettu kuusi on vielä näin pieni, mutta hyvällä hoidolla sekin kasvaa vankaksi tukkipuuksi.  Ihminenkään ei pärjää ilman hoitoa pitkäikäiseksi.

Apua terveellisempään elämään

Viikkoa ennen joulua on kaikkein huonoin aika aloittaa laihdutus, terveellisempi elämä tai kuntoilu.  Sitä minä nyt yritän.  Liityin kiloklubiin, saadakseni tietoa ja valvoakseni edes jonkun verran syömistäni.  Kun kaikki syömiset laittaa ylös, niin toivottavasti huomaa, kuinka paljon sitä oikein syö ja mitä syö.  Aika paljon saa syödä jos kulutus liikunnan avulla on yli 2200 kcal.  Laatu onkin se pointti, mitä siellä yritetään opettaa.  25 € satsaus kolmen kuukauden neuvontaan ei ole loppupeleissä paljon.  Mitä sillä saa: yhden tuhdin aterian ravintolassa, viiden kuukauden lehtitilauksen, 5 l bensaa tai kaksi viinipulloa.  Nuo mainitut voi muutenkin jättää ostamatta terveelisemmän elämän toivossa.

Liikun paljon omalla autolla.  Ostin kortin linja-autoon.  Sen avulla on mahdollista lisätä kävelyn määrää.  Vapaapäivinä voi mennä linja-auton kyydissä toiseen suuntaan ja kävellä takaisin.  Minulla on paljon toiveita lisätä liikuntaa.  

Uinti tietenkin jatkossakin kuuluu liikuntakarttaani.  Tänään uin 1000m, siinä kului kaloreita vajaa 300.  Se ei ole paljon.  Liikunnalla pelkästään ei laihdu, se on hyvä lisä kulutuksen maksimointiin.  Kun liikunnan saa saumattomasti mukaan päivän toimintaan, niin kulutus on hyvällä tolalla.  Kolme kertaa viikossa liikkuminen ei ole ylivoimainen tehtävä.  Syömisen terveellistäminen voi olla, yritän nyt kuitenkin.  Itselleen ei saa olla liian ankara.  Jouluun kuuluu herkut, jonka jälkeen voi taas ryhtyä toimenpiteisiin.

Youtubista löytyy muuten kivoja jumppavideoita kotijumpan harjoittamiseen.

Seniori ja liikunta

Mikä liikunta sopii senioreille, tietysti kaikki.  Huonokuntoista nuorempaakin porukkaa riittää yllin kyllin.  Kaikkien on mentävä oman kuntonsa mukaan, iästä riippumatta.  Kahtiajakoa tehdään siitä huolimatta.  Tietysti nuoret ja vanhatkin viihtyvät oman ikäistensä seurassa, keskusteluseura on kiinnostunut samoista asioista, useimmiten.  Toiset ovat puheliaampia kuin toiset.  

Senioreille suositellaan milloin mitäkin rauhallista liikkumista.  Eikä siinä mitään, mukavaa sekin on.  Hiljaiseen tahtiin ei ehdoin tahdoin tarvitse ruveta.  Jos kunto kestää niin tekemistä riittää.  Kaikki kuolee kumminkin, liikkuu hiljaa tai lujaa.  Parempi on kuolla suorilta jaloilta kuin sängystä makaamasta.  

Vanhat mestarit jaksavat liikkua vanhanakin, kun ovat pitäneet huolta kunnostaan kaiken ikää.  Siiri Rantanen on hyvä esimerkki kaikille.

Helppoa ei ole kellään liikkumisen suhteen.  Vaarana on iän lisäksi laiskuus, lihavuus ja sairaudet.  Sairauksille ei aina voi mitään, mutta muut kaksi vaivaa voi ylittää.  

Seniori - ikää on vaikea arvioida.  Mielestäni seniori -ikä alkaa siinä 70 vuoden jälkeen.  Iän antamat haasteet alkavat jo paljon aikaisemmin.  Veltostuminen ja lihasten rappeutuminen alkaa melko nuorena.  

Taistelen iän tuomia vaivoja hyväksi kokemillani tavoilla.  Uinti antaa voimia koko keholle, pyöräily, hölkkä, kävely ja voimistelu kohentavat kuntoa jos niitä tehdään tarpeeksi kovalla tempolla.  Lepoa tulee silti ihan tarpeeksi, vaikka päivittäinkin tunnin liikuisi.  

Annan arvon kaikille liikkuville ihmisille, liikkuvat he sitten hiljaa hissukseen tai lujaa ja vauhdikkaasti.  Meitä on kaikenlaisia.

Työssä ei kunto kohene

Luulisi, että fyysinen työ pitää yllä hyvää kuntoa, mutta näin ei ole tutkimusten mukaan.  Vaikka kuinka kävelisi työpäivän aikana 6000 askelta ja nostelisi raskaita taakkoja, niin kunto ei kohene vaan heikkenee.  Se on kummallinen juttu.  Tietysti raskaat toistuvat nostot lisäävät voimaa, mutta samalla rasittavat hartioita, niskaa ja käsiä.  Lihakset ovat koko ajan jännittyneessä tilassa.  Lihasten on päästävä palautumaan välillä.  Vapaa-aikana tehdyllä lihaskuntoharjoituksella ei ole pakkoa ja sen voi lopettaa koska tahansa.  Niin sen täytyy olla, en muuten sitä voi käsittää.

http://vintti.yle.fi/yle.fi/genreportaalit/portaali-1177.html?genre=terveys&osannimi=liiku_ja_voi_hyvin&jutunid=3103

Sen takia onkin tärkeää, että lähtee vapaa-aikana lenkille tai harrastaa jotain mukavaa liikuntaa.  Arkipäivinä kevyempää liikuntaa ja viikonloppuna raskaampaa.  

Mitenkähän mahtaa olla työkseen ihmisiä liikunnassa ohjaavat henkilöt?  Onko sekin osittain pakkopullaa työn merkeissä vai koheneeko heidän kuntonsa työn ohella.

Täytyy myöntää, että tänäänkin, vaikka kävelin ne 6000 askelta päivän aikana, tuntui päivän jälkeen luonnossa tehty lenkki rentouttavammalta, kuin kävely töissä käytäviä pitkin.

Vuoden 2017 Kokemäen Pitkisleiriltä otettuja kuvia. lapset osaavat nauttia liikunnasta.

https://ls24.fi/uutiset/miten-syntyy-maailman-suurin-suomen-lippu-video-nayttaa

Seinäjoella Farmarissa

Kesän tapahtumissa käyminen on kestävyysurheilulaji.  Kolme tuntia lämpimässä säässä vaatii kuntoa.  Harvoin lähtee kolmen tunnin kävelylenkille noin vain.  Se voisi olla hyvinkin terveellistä jos ei poikkeilisi kojuilla, joissa tarjotaan ilmaiseksi jotain syötävää.  Muutamat makkarat, mehujäät ja karkit täytyy käydä nappaamassa, kun ilmaiseksi saa.

Tässä on samassa paketissa liikunta, huvitus ja mielen iloiseksi tekeminen.  Ei kaikkea pidäkään tehdä hyötymielessä.  Aina pitää löytyä hiukan seikkailumieltä ja poiketa paikkoihin, jotka eivät kosketa aivan omaa ajattelumaailmaa.  En tiedä mikä maaseutunäyttelyssä kiehtoo, mutta niissä on mukava käydä.  Ihmetellä isoja eläimiä, koneita ja paljoa muuta näyttelyyn tuotua tavaraa.  

Paljon sielläkin on kaikenlaista krääsää, kuten muissakin tapahtumissa.  Ihmiset niitäkin kauppaamalla elävät.

Hevoset ovat kauniita ja uljaita eläimiä.  Niitä on ilo katsella.

Lehmät ovat hyvin hoidettuja.  Ei huonosti hoidetuista eläimistä ole hyötyä kenellekään.

Maaseutu on meitä jokaista lähellä, tahdomme tai emme.  Sieltä tulee meidän ravintomme ja siellä on hyvä hengittää.