Liikunnasta elämyksiä

Liikunnasta haetaan elämyksiä.  Moni ainakin kokeilee ns. exstremlajeja.  Benjihyppy, laskuvarjoparihyppy tai vuorikiipeily.  Niistä haetaan jännitystä, kokemuksia, selviytymistä, kuka mitäkin.  Ehkä ne kasvattavat luonnetta.  Minua ei kyllä saa lentokoneesta hyppäämään tai kokeilemaan benjihyppyä.  Polvet alkavat vipattaa jo korkeammilla tikkailla.

 

Vauhtilajit ovat muodissa.  Alamäkiluistelu tai - pyöräily, uimahypyt, jokaisessa tekee kipeää kun tulee väärin alas.  Ainoa mikä minua kiinnostaisi kokeilla on parkour.  Taitaa olla myöhäistä aloittaa tässä iässä.  Taitaisi auto tulla nopeasti hakemaan kaupungissa jos mummo alkaisi hyppelemään kaiteita pitkin.  Sitä voi kyllä harrastaa metsän pimennossakin.  Kiveltä toiselle hyppien.  Parkour kehittää tasapainoa, notkeutta ja voimaa.  Ennen sitä nimitettiin: älä astu maahan tai lattialle-leikiksi.

 

Eläimet sitä harrastavat puusta puuhun hyppien.  Ainakin oravat ovat siinä todella hyviä.

 

 

Lajien kirjo

Suomen  ja maailmanmestaruuskisoja järjestetään niin monessa lajissa etten niiden lukumäärää tiedä, enkä oikeastaan välitäkkään tietää.  Ihmeellisimpiä ja oudoimpia lienevät eukonkannon ja hyttystentappokisojen kaltaiset tapahtumat.  Unohtamatta suojalkapalloa tai umpihankihiihtokisoja.  Umpihankihiihtoa olen itsekin kokeillut.  En tosin kilpailumielessä vaan maaseudulla jossa ei ole valmiita latuja.

  Saappaanheitolla on jo perinteinen asema ainakin suomalaisessa urheilukesässä.

Suomalaiset ovat kekseliästä kansaa.  Saman voisi sanoa muistakin kansoista.  Kaikilla kansoilla on omat omituisuutensa esiteltävänä muille. 

Nurmihiihto on Wikipedian mukaan kesäinen muoto alppihiihtoon ja kehitetty alunperin alppihiihtäjien kesäharjoitteluun.  Tällaista en ole vielä nähnyt harjoitettavan Suomessa.  Muovimäestä kyllä hypätään mäkeä.

Bumerangin heittokisoja olisi mielenkiintoista seurata, etäältä.  Voisin kuvitella epäonnistuneen heiton menevän eri suuntaan mihin kuvittelee sen menevän.