Näytetään tekstit, joissa on tunniste mökkeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mökkeily. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Maaseutu hiljenee syksyllä mökkiläisistä

Kaunis syyspäivä maalla.  Siinä on sitä jotakin.  Maaseutu on hiljentynyt syksyn koittaessa.  Edes kaiku ei vastaa, kun huutaa.  Linnut ovat lähteneet joukolla etelään.  Kotoperäiset linnut ovat jäljellä.  Puut ovat saaneet keltavärinsä ja ovat kauniita katsella.
 
Tietä pitkin talsiessa on hauska katsella kauniita puita ja punaisia mökkejä.  Mökkiläiset harventavat käyntejään syksyn tullen.  Sitkeimmät viettävät mökeillä aikaa ympäri vuoden.  Mekin pidämme talvella vähän taukoa, mökki on vanha ja kylmillään.  Lämmittäminen on pakkasilla aikaa vievää ja hankalaa.
 
Nyt riittää pihassa puuhattavaa, lehdet lähtevät ja muita puutarhahommia on ihan riittävästi.
Minä teen niitä vähän kerrallaan.  Oli mukava piipahtaa kävelyllä ja  kiipesin lähellä olevaan torniinkin.  Tosin en uskaltanut loppuun saakka kiivetä.  Torni  on niin avonainen.  Mahtaako olla hiukan korkean paikan kammoa tai sitten olen vaan arkajalka.
 
 
Maaseudulla vakituisesti asuvilla ei ole syksylläkään hiljaista aikaa.  Peltotöitä, metsätöitä ja muita hommia riittää.  Hirvimetsästäjät liikkuvat metsissä nyt, kun marjastajat ovat lähteneet. 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Mökillä hiihtämässä

Mökkimme kylän laduttomat pellot ja jäiset metsätiet eivät helli hiihtäjän mieltä.  Tänä viikonloppuna oli yllätys kun kirkonkylästä oli vieraillut latukone ja tehnyt metsään ladun.  Olin ensimmäinen hiihtäjä ladulla.  sain katsella metsää ja peltoja uudesta vinkkelistä.  ei haitannut vaikka hirvi oli kulkenut ladun poikki ja jättänyt papanat ladun viereen.  Rusakon jäljetkin näin.

 
 
Aurinko paistoi ja pieni pakkanen punasi posket.  paljon ei tarvita ihmisen ilahduttamiseen.  Lumi on pysynyt kauan maassa.  Pääsiäinen kohta tulossa ja lunta on vielä monta senttiä.                          "Mikä Maariana katolla se vappuna maassa"

 
                                       
 

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Mökkipyöräni

On Tunturi-merkkinen.  36 vuotta vanha.  Viisi vaihdetta ja käsijarrut, joista enää toinen on tallella.  Paras pyörä, mikä minulla ikinä on ollut.  Pyöräily on keveää ja joutuisaa.  Mäkisessä maastossa se on oiva kulkuneuvo.  Ei haittaa toisen käsijarrun puuttuminen.  Isosta mäestä saa hyvän vauhdin, vauhti toppaa seuraavaan mäkeen, eikä jarrua tarvita.
Pyörä on ollut minulla aikuisikäni.  Sillä on kuljetettu lapsi hoitoon, pyöräilty työmatkat, kauppamatkat ja kuntomatkat.  Se on ajalta jolloin vielä Suomessa tehtiin tavaroita.  Olen koittanut pitää sen ajokunnossa, en haluaisi siitä luopua.  Mökkipyöränä sillä on vierähtänyt aikaa parikymmentä vuotta.  Sinä aikana olen ajanut huonoon kuntoon parikin pyörää.

Jumppakausi alkaa