Liikkuva ihminen

  Mökin ympäristössä on lunta vaikka kuinka paljon.  Eipä tullut suksia mukaan, mutta sentään kävelysauvat.  Ihan tuntui hiihtelyltä, kun hankikanto oli mitä parhain yöpakkasen jälkeen.  Metsässäkin pääsi kävelemään ilman uppoamista.  Viikko sitten luvattiin pitkässä säässä, että koko pääsiäinen on pilvinen.  Onneksi erehtyivät.  Aurinko paistaa ihanasti, eikä ole kovin kylmä.  Juuri sopiva sää ulkoiluun. Läheinen metsätiekin oli juuri aurattu, kuin minua varten.  Alkavat ilmeisesti kohta puunkaatoon.     Vaikka yksin on metsässä kulkevinaan  niin onhan siellä eläimiä.  Minä en nähnyt yhtään, kuulin vain lintujen ääniä.  Eikä sitä tiedä missä kuvataan.  Ainakin yhden riistakameran näin.  En mennyt kovin lähelle.   Minullakin oli kamera matkassa ja kännykkä tietysti.  Intouduin selfieitäkin ottamaan.  Nauratti itseänikin hulluttelu.  Vaikka vanheneminen välillä ylittää sietorajan niin voi sitä näin aurinkoisena päivänä piristyä. Luonnon tarkkailu keväällä kameran kanssa tai ilman antaa

  Keli meni  niin huonoksi, että juostessa pitää taas  varoa askeleita.  Jäätä on vielä monessa paikassa.  Olen koittanut lisätä liikuntaa ja tehostaa sitä, nimenomaan päivittäistä liikuntaa.  Kahvakuula odottaa olohuoneen nurkassa jos vaikka pääsisi liikuntaan mukaan.  Se onkin yllättävän tehokasta, kun sen ottaa ihan normaaliin jumppaan, vaikka vain muutamaan liikkeeseen. Pyöräilyä olen yrittänyt lisätä.  Sekin  hiipui vähäksi aikaa.  Lumessa ja jäässä ei ole mukava pyöräillä, kun ei ole pakko. Kolme kertaa viikossa olen saanut itseni liikkeelle ja se ei ihan riitä minun ruokatavoillani.  Jos aion pitää itseni edes samanpainoisena niin on lisättävä kulutusta.  Ei eläkeikäisen ole tarkoituskaan olla huippumitoissa.  Riittää, kun on hyvä olo. Se ei riitä, että seuraa kissan liikkumista.  Ei sekään koko ajan liiku, useimmiten makaa, mutta siitä ei pidä ottaa mallia.   On vaikea saada itseään motivoitua päivittäiseen liikkumiseen.  Töissä ollessa riitti energiaa työpäivän jälkeenkin läht