Liikunta tavaksi

 Syksy on hyvä aikaa aloittaa liikunta.  Jos on vähän liikunta unohtunut tai tauolla niin kaikki liikuntapaikat ilmoittelevat tarjouksista.  Niihin kannattaa tarttua.  Ei tiedä vaikka alkaisikin kiinnostaa enemmän.  Täälläkin päin tarjottiin uimahalliin halvalla kuukausimaksulla lisää käyttäjiä.  Minun ei siihen kannattanut tarttua koska minulla on kymmenen kerran ranneke ja käyn siellä vain pari kertaa kuukaudessa.  Ranneke on kauemmin voimassa.  Voimisteluseurassa, jonka kortin ostin koko kaudeksi voi käydä kokeilemassa uusia juttuja.  Käyn yleensä kuntojumpassa, mutta nyt kävin kokeilemassa lavista ja bodybalanssia.  Molemmat tuntuivat mukavalta.

Vielä mukaan mausteeksi ulkoliikuntaa, pyöräilyä, kävelyä ja hölkkää.  Voi lähteä vaikka metsään katselemaan myrkkysieniä jos sienestys ei muuten kiinnosta. 

Seniorinkaan ei kannata jäädä makaamaan vaan lähteä uimahalliin lämpimiin vesiin vaikka vain pyörittelemään hartioita.  Monessa uimahallissa on videonäytöt mistä saa valita jumpan.  Yksin tai yhdessä kaverin kanssa.  

Minä joudun tämän tästä houkuttelemaan itseäni liikkeelle.  Lähtisinkö kävelemään vai jumppaisinko kotona?  Kun itseäkin on välillä vaikea saada liikkeelle niin miten saisi kaverin mukaan.  Sen takia minä melkein aina liikun yksinäni.  Onhan siellä uimahallissa tai jumpalla muitakin ihmisiä.  

Olen koittanut pitää liikuntaa tapana vuosikymmeniä.  Toisinaan on mukava retkottaa sohvalla, mutta viimeistään viikon jälkeen on pakko valua kenkiinsä ja lähteä liikkeelle.

Hidaskin juoksu on juoksua

Saavutin juoksumatkani tarkoituksen, pari kuukautta pidensin matkaa vähitellen.  Oikeastaan loppu meni jo niin hyvin, että olisin voinut pidemmänkin matkan hölkätä.  Tiesin kuitenkin rajani.  Kokonaismatka oli yli 7 km, mutta juosten 5 km.  Olisin sen varmaa saavuttanut aiemminkin.  Halusin sen juosta mäkisellä kuntoradalla, enkä tasaisella tiellä.  Mäet lisäävät lenkin raskautta aika paljon.  Varsinkin seniori - ikäisellä, joka ei ole pitkään aikaan tehnyt hölkkälenkkiä.  Nyt se on tehty ja voi hölkätä jos huvittaa tai tehdä jotain muuta.

 Oli mahtavaa juosta.  Olen aina pitänyt juoksemisesta.  Nuorempana hölkkäsin pidempiäkin matkoja, mutta ne jäivät osittain lonkkavaivojen takia.  Ne kipeytyivät kaikesta harjoituksesta.  Nyt olen päässyt vähemmillä vaivoilla.  Monet pitävät lisäravinteita huuhaana.  En minäkään oikein varma ole mikä sai lonkkani parempaan kuntoon. Voi olla, että lihakset alkoivat enemmän kannattelemaan.  Ajattelin kuitenkin kokeilla. Ostin 60 kappaleen purkin Kondexin - kapseleita.  Eivät ne tietysti paranna, mutta huomasin niiden helpottavan.  Ei heti, mutta muutaman viikon jälkeen.  Se sisältää myös C- vitamiinia.

https://www.yliopistonapteekki.fi/kondexin-kaps-60-kpl-96261

Mitä sitä ei tekisi oman hyvinvointinsa eteen.  Joka viikko rasittaa hiukan kehoaan niin se on varmasti parempi kuin pelkästään muiden liikunnan katselu.  Olihan se tietysti upeaa katsella Alisa Vainion juoksua omalta löhötuolilta.

Jumppakausi alkaa

 Olen koko aikuisikäni käynyt jumpassa, milloin missäkin.  Kokeillut uusia ja palannut vanhaan.  Kuntojumpassa enimmäkseen.  Välillä oli taukoa työn takia, mutta nyt eläkeläisenä olen ollut mukana.  Jos en pääse niin jumppaan kotona.  Voimistelu on niin kokonaisvaltaista liikuntaa.  Siinä käydään läpi kehon osat.  Venytään ja vanutaan.  Lisätään voimaa lihaskuntoliikkeillä, kokeillaan tasapainoa.  Välillä voi herkutellakin, kun vähän liikkuu välillä.

Olen käynyt suurimman osan jumppaamisistani LiikuntaPorin tunneilla.  Se oli ennen Porin Naisvoimistelijat.  Nykyisin siellä järjestetään myös miehille tunteja ja yhteistunteja.  Näin vanhana saa jumpata koko talven 120 eurolla.  Saa käydä vaikka joka päivä jos haluaa.  Minä käyn vain yhdellä tai kahdella tunnilla viikossa.  Pitäähän sitä käydä välillä kävelemässä tai uimassa.

Oman kehon hallinta ja hyvinvointi on aina kiinnostanut minua.  Ihminen pystyy tekemään oman itsensä eteen paljon.  Terveys ja kunto pysyy jos liikkuu.  Jos sairaus iskee, keholla ja mielellä on enemmän rakennusaineita.  Vanhenemiselle ei voi mitään.  Silloinkin voi liikkua omien voimien mukaan.

Pyörälenkki maaseudulla

 Olen siirtänyt mökille polkupyörän, joka on hyvä sorateillä pyöräilyyn.  Se ei ole mikään paksurengaspyörä vaan ihan tavallinen polkupyörä jossa on vähän leveämmät renkaat.  Sillä on hyvä surrutella vähän karkeammassakin sepelissä ja metsäteillä.  Täällä on paljon mäkiä, joita kiivetä pyörällä.  Väillä joutuu nousemaan pois pyörän päältä.

Rannalla poikkesin ensin katsomassa.   Ei näkynyt uimareita.  Oli viileä päivä.  Aika vähällä käytöllä tämä ranta.  Siinä on pukukoppi ja grillikota, jotka ovat vapaassa käytössä.

Kovin hiljaista maaseututeillä.  En nähnyt yhtään ihmistä koko lenkin aikana.  Tunnin olin reissussa.  Loma-ajat on menneet niin kaikki hiljenee.  Muuttolinnutkin ovat jo lentäneet etelään.

Laavuja on rakennettu kaksi tai kolme tänne Siikaisiin.  Puita näkyi olevan valmiina jos vain joku haluaisi niitä poltella.

Vähän jokaisella on tietysti omat grillit ja uunit, joita käyttää.  Paljon hienoja kohteita on lähellä.

Laavun vierellä kanjonissa virtaa, Myllyojaksi kutsuttu, vesioja.  Tällä hetkellä aika vähäisellä vedellä.  Vesi tulee Vuorijärvestä ja laskee Hirvijärveen.  Siinä on joskus kulkeneet jopa tukit.  Ei uskoisi tällä hetkellä

Pyöräretken ei tarvitse olla pitkä. Voi pysähdellä ja katsella.  

5 km hölkäten

 Olen ihan hyväkuntoinen eläkeläinen ja asetin itselleni haasteen Syksyyn mennessä täytyisi pystyä hölkkäämään 5 km:n matka hölkäten yhtämittaa.  Olen jo päässyt jo yli puolen välin.  Kysymys on mäkisestä kuntolenkistä pururadalla.  Kävellen menisi paljon enemmän.  Hölkkä on kuitenkin puolet raskaampaa.  Kuntoilen monella tavalla kolme kertaa viikossa, ettei se ole mikään ylivoimainen haaste.  Helposti lenkillä ollessa antaa periksi ja pistää kävelyksi.  Valmiiksi mitatulla lenkillä, jossa on matkamäärä 100 m välein, tietää kuinka paljon on juossut.  Jos jaksan 5 km, niin seuraavaksi haasteeksi voi laittaa pidemmän lenkin.

Minulla on vähän luovuttajan luonto.  Aina ei saa itsestään irti niin paljon, kuin haluaisi.  Sen takia minun on vähän pakko asettaa itselleni haasteita ja välillä rajoituksia jos syömisestä on kyse.  Se toimii ainakin vähän aikaa.

Olen huomannut, että minua paljon iäkkäämmät harrastavat kaikenlaista liikuntaa.  Haasteet täytyy asettaa oman kunnon mukaan.  Jos ei juuri nyt jaksa niin ehkä seuraavalla kerralla menee paremmin.

Näin sitä hipsutellaan mäkeä ylös.  Vauhti ei ole mitään valtavaa, mutta minulle riittävää.  Ei varmaan ole uskottavaa, että parikymmentä vuotta sitten jaksoin juosta puolimaratonin verran yhtämittaa.  Silloinkin oli omasta haasteesta kysymys.  Kilpaillut en ole kuin ihan nuorena ja myöhemmin puulaakissa.  Juokseminen, kun sen voi tehdä ilman tuskaa on hienoa. Tunne on mahtava, voittajan tunne.  

Päivitys 5.8. 2026 on mennyt 4,2 km.  Ei ole enää paljon jäljellä.

Pyöräily on pop

 Pyöräily on parasta kesällä, kuun tuulet vilvoittavat ja aurinko lämmittää.  Nousin taas pitkästä aikaa pyörän kyytiin.  Osasyynä oli auton raakkaaminen katsastuksessa ja sen huoltoon vieminen.  Se on kumma juttu, kun on valittava pyörä, kävely tai autokyyti niin auton kyytiin kapuaa helpommin.  Aina on jotain tavaraa vietävänä tai tuotavana.  Se on hankalaa polkupyörällä.  Minä pidän pyöräkoria sarvissa, se helpottaa.  Siinä kyllä kuljettaa pienen määrän kuljetettavaa.

Tämä Kaunotar on kevyt polkea, siinä on vaihteita, mutta yksi vika siinä on.  Näin vanhempana ja lyhyenä ihmisenä minulle tuottaa hankaluuksia tuo ylempi rungon osa.  Liikkeelle ei voi lähteä vauhdilla, kuin heittämällä jalka satulan yli.  Ja hyppääminen pois kyydistä.  Pitää pysähtyä kokonaan ja nostaa jalka yli tangon.  Kaaduin yhden kerran ylämäessä, kun vauhti ei riittänytkään ja yritin nostaa jalkani yli niin kuin ennen nuorempana  ja kaatua kupsahdin.  En loukannut.  Vanhat mummikset olivat siinä suhteessa helpompia.  Olen jo harkinnut erilaista pyörää.  Niitä kutsutaan matalarunkopyöriksi.  Ne ovat kyllä kalliita.

https://apuvalineavux.fi/liikkuminen/pyorat/senioripyorat

Pyöräily on halpaa ja hyvää liikuntaa, kun on oikea väline.  Minä en sähköpyöräilyyn ole ihastunut, koska jaksan polkea muutenkin, ei ole raskasta.   Näinä kalliin bensan aikoina pyöräily säästää rahaa ja nostaa kuntoa.

Sauvakävelylle metsään

 Sauvakävely on hyvä lisä liikuntapaletissa.  Se on aavistuksen verran tehokkaampaa, kuin normaali kävely.  Pistää kädetkin liikkeelle.  Metsäteillä on kaikkein mukavinta kävellä.  siellä ei ole muita ihmisiä.  Yleensä ottaen hiljaista, paitsi korpit ja tikat tuottavat ääniä.  Sauvojen ei tarvitse olla kovin kummoiset.  Riittää kun ne ovat sopivan mittaiset: oma pituus * 0,68 tai omasta pituudesta pois n. 55 cm.

Vauhtia voi lisätä tai vähentää oman kunnon mukaan.  Niiden kanssa on voi venytellä jos paikat jäykistyvät.  En usein liiku sauvojen kanssa ja aloin loppumatkasta vähän väsyä.  Tosin syynä oli liiallinen vaatetus.  Lähtiessä oli aika kylmä ja tullessa kylvin hiessä. Tämä nyt ei kovin pitkä matka ollut, joten vika oli varmaan vaatetuksessa.

Näin alkukesästä on mukava mennä metsään.  Luonto heräilee ja kuntoilu on mukavaa.