Peltohiihtolenkki

 Hiihtokelit ovat olleet todella huonot.  Vettä ja lämmintä säätä on riittänyt.  Haluan lähteä hiihtämään omalta ovelta ja se on ollut mahdotonta.  Eilen sain toteutettua pienen suksimislenkin lähipelloilla.  Olen nimenomaan peltohiihtäjä, hiihto on minulle ulkoilua sukset jalassa.  Latuja ei tietenkään ollut.  Lunta oli aika vähän, joten hiihtäminen onnistui, kun alla oli vähän suojalunta.  Hiihtelin pellonreunaa ja ihmettelin eläinten jälkien paljoutta.  Ne liikkuvat eri aikaan kuin ihmiset.  Rusakot, kauriit ja ketut.  Ihmiset eivät enää tohdi lahteä laduttomille pelloille.  Pitäisi aina olla koneladut.  

Kaupunkien liepeillä on peltoa ja puistoalueita ulkoiluun.  Ei tarvitse lähteä suksia autossa kuljettamaan monien kilometrien päähän.  

Minulla on vielä normaalit voideltavat sukset, joihin sipaisen vähän pitovoidetta ja suihkaisen luistoa päihin.  Ne kuljettavat minua hitaalla vauhdilla eteenpäin.

Olen kyllä haaveillut karvasuksista, mutta ne ovat minulle liian kalliit.  Taidan hiihdellä näillä vanhoilla vielä kauan.  Säät ovat täällä länsirannikolla niin oikulliset.  

Vanha eläjä ja vanhat sukset ne yhteen sopii.  Kummasti ulkona poskiin tuli punaa ja selkään hikivana vaikka en ulkoillut kun sen tunnin, mitä kävelylenkilläkin yleensä viivyn.

 

Ei pahemmin lunta kertynyt pohjiin.  Kiva pieni pakkaskeli ja lumi oli ihan kädellä poistettu.  Sain mielen hyväksi ja mielenkiinto hiihtoon lisääntyi.  Ehkä tällä viikolla toinenkin kerta tuntuisi mukavalta.  

Uinti uimahallissa on ohjelmassa tässä välissä.

Kävellen kuntoa

 Kävely on uskoakseni vanhin liikuntamuoto, jota kaikki käyttävät.  Toiset vähemmän, toiset enemmän.  Kävelystä saa paljon iloa, kun sen yhdistää asioimiseen ja päivittäiseen liikkumiseen.  Minulla on 6 km kaupunkiin kotoa ja sen käveleminen molempiin suuntiin tuntuu vähän liian raskaalta.  Kyllä sen pystyy kulkemaan, olen senkin tehnyt.  Varsinkin jos toimittaa vielä asioinnit niin se ei ole enää nautittavaa.  Jompaan kumpaan suuntaan kyydissä niin  tuntuu mukavammalta.  Nytkin siitä tuli aika mojova summa askeleita.

Olen normaalissa kävelyssäni asettanut tavoitteeksi 6000 askelta, joka on tämänikäiselle eläkeläiselle tarpeeksi.  Tosin en pääse siihen tavoitteeseen joka päivä.  Joten tälläinen päivä on ihan mukava välillä suorittaa.  

https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikuntalajit-ja-liikkumismuodot/kavely/

Reppu selkään niin pienet ostokset kulkevat mukana.  Suurissa kaupungeissa pääsee kulkemaan hyvin linja-autoilla jonkun matkaa.  Pienemmissä täytyy suunnitella reitti ja aikataulut kuntoon jos haluaa puolet matkasta kulkea kyydillä. 

Täältä Satakunnasta sulivat lumet lähes tyystin.  Onneksi sentään sää kuivui ja asteet painuivat hitusen pakkasen puolelle.  Tänäänkin oli aivan hurjan hieno ulkoilusää.

Tänään on Heikin päivä ja sen mukaan talven selkä katkeaa.  Vanhat uskomukset eivät nykyaikana enää pidä paikkaansa.  

Nykyään voi yllättää minkälainen säätila vaan.  Parempi, kun katsoo ikkunasta ja päättää minkälaiset vermeet pistää päälle.  

Kävellä voi säässä, kuin säässä.  Ainakin jos ei ole lunta esteenä tai tulva vienyt siltaa.

Laihdutat tai et ole silti onnellinen

 Nyt alkaa taas olla se aika, kun tuijotetaan vaakaa ja vatsaa ihmetellen, miten tässä taas kävi näin.  Ostin uuden vaa´ankin, jossa on numeroina kehon vesiprosentti ja lihasprosentti.  BMI  tietysti näyttää ihan hurjaa lukemaa. Painoindeksin laskun voi tehdä netissä tai paperilla.  Se ei ole koko totuus.  Esim. seniori-ikäinen saa olla pyöreämpi kuin nuorempi henkilö.  Kovin lihaksikas henkilö painaa enemmän, kuin hän jolla ei ole lihaksia.  Eikä ole pakko laihduttaa jos tuntee olonsa hyväksi.  Sekin on valinta niin kuin kaikki omassa elämässä.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01001

Ei kannata masentua tai jättää tekemättä mitään.  Elämä on täynnä mahdollisuuksia, niihin on vain tartuttava lujalla otteella ja kiivettävä ylös.

Joulu on jollottanut pois ja jos pitää saada karistettua muutama kilo muistoihin.  Mikä neuvoksi?  Ei ainakaan saa jäädä petiin odottelemaan tai ei vie sinne ruokaa mukanaan.  Lehdet ja somekanavat ovat täynnä neuvoja ja neuvojia.  Yleensä ne ovat maksullisia, jotka rahastavat lihavien ihmisten kustannuksella.  Omin avuin on vaikeampaa toteuttaa ja vaatii paljon itsekuria.  

Olen usein ihmetellyt ruokavalioiden reseptejä.  Niissä on paljon ruokia, joita en halua syödä tai ainesosia, joita en ole ikinä ostanut tai tehnyt niistä ruokaa.  Kannattaisi ottaa käsittelyyn omat ruuat joista pitää ja valita niistä kaikkein vähäkalorisimmat ja jättää ne ruokavalioonsa.  Syödä harvemmin niitä, jotka lihottavat.

Liikunta on tärkeässä asemassa aina.  Varsinkin, jos aikoo pudottaa kiloja.  Yhden kilon pudottaminen vaatii 160000- 240000 askelta.  Aika paljon.  16-24 päivää, joka päivä 10000 askelta.  500 kcal vähentäminen päivittäin vähentää painoa n. 0,5kg viikossa.  Jos  yhdistää nämä kaksi niin on kesällä hoikka täti.

  https://turust.fi/hyvi-uutissi-jos-haluat-laihtua-1-kilon-on-sinun-kaveltava-nain-monta-askelta/

Juoksu, squash, maastohiihto,uinti ja pyöräily kuluttavat eniten kaloreita rasittavuutensa takia.  Neljä näistä kuuluu minun harrastuksiini.  Kävelen myös paljon, joten ainoa mahdollisuus minulle on ruuan vähentäminen.

Kahvakuula sisäliikuntana

 Kahvasta kiinni ja tempomaan.  Lumiset ja vähän huonot kelit saavat tarttumaan vanhoihin tapoihin liikkua.  Nyt ei ole vielä tarpeeksi hiihtokelejä näin sunnuntaihiihtelijälle.  Sisäjumppaa ja kahvakuulaa.  Olen kuulailua pitänyt vähän tylsänä liikuntamuotona. Nyt löysin netistä mukavan sarjan, jota varmaan harjoitan seuraavankin kerran.

Hänellä näytti olevan paljon painavampi kuula, kuin minulla, mutta jokainen voimiensa mukaan.  Minulla on vain 4 kg kuula.  Se riittää minulle kovin hyvin aloitukseen.

Jos vain olisi tilaa niin haluaisin juoksumaton.  Sitä voisi hyödyntää rospuuttoaikana.  Turha sitä on silti murehtia.  Kyllä minä liikun paljon ulkonakin, säiden salliessa.  

Kahvakuulaan saa monipuolisen harjoituksen jos haluaa ja osaa.  Minulla se on aikaisemmin ollut vain nostelua.  Heilahdukset siihen lisättynä antaa paljon.  Hiki pakkasi pintaan muutaman minuutin kuulaharjoittelun jälkeen.  Lihaskuntoharjoitteluna kuulailu on sopivaa, kun vaan ottaa sen painoisen kuulan, mikä tuntuu itselle hyvältä.  Kai minäkin jaksaisin 12 kg kuulan nostaa muutaman kerran, se ei ole oikein.

Television edessä piti vähän varoa, ettei tule harjoittelu kalliiksi.  Tämä on hyvää liikuntaa seniori-ikäisillekin.  Aloittaessa riittää pienikin paino.  Kuulia löytyy 2 kg asti.  Kunnon lisääntyessä voi nostaa kilomäärää.

Mieluummin harjoittelen yksinäni kotona. Olen itselleni sen verran ankara, että teen harjoitteet niin kuin sanotaan, enkä lusmuile.  Ryhmiäkin löytyy monesta paikasta.  Ne sopivat toisille paremmin.

https://www.foreverclub.fi/kuntosali/kuntosaliohjelma/kahvakuulaohjelma-aloittelijalle/

Hyvää Joulua!

Marraskuu yllätti

 Olin jo laskeutunut marraskuun hämärään ja luulin, että tätä harmautta se on loppuun saakka.  Ei ollutkaan.  Aurinko paistoin niin kirkkaasti, häikäisi oikein.  Aurinko paistaa niin alhaalle, tavoittaa silmät vaikka päänsä laskee.  Kävelylenkille oli pakko lähteä.  Tein parin tunnin lenkin ihan katuja kävellen.  Joenkin ylitin.  Tuuli oli aikamoinen, mutta leppeä, eikä lainkaan marraskuun kylmä ja kolea henkäys.

Vanhan rautatien kävelysilta on suosittu ylityskohde.  On hienoa, että se on vielä säilytetty.  Junia en ole siinä nähnyt.  Mahdollista se voisi olla, ehkä. 

Pakko sitä oli vielä filmatakin siis ylitystä.  Kova kohina on filmissä.  Se on tosiaan tuulinen kohta jos sää on tuulinen.

Nautin ihan mahdottomasti kävelylenkistä.  Mieleni tuli oikein runolliseksi ja rustasin sellaisen kävellessäni.

Aurinkoinen päivä

marraskuussa

lepohetki harmaudesta

rakastan

tuulen kohinaa,

tempoilua

lumettomissa oksissa

varisten tepastelua

kävelylenkin ihanuutta

liedellä valmistuvaa

kasviskeittoa

tämä oli hyvä päivä

Näitä päiviä sattuu silloin tällöin ja silloin voi olla tyytyväinen.  Niitä on todella vähän.  Pori on tunnetusti hyvä huonon mainonnan mannekiini.  Sitä kuvastaa Porin sivulta lukemani ajatus. "Pori on kuin suklaarasia. pari hyvää asiaa ja loput on paskaa"  Samaa voi sanoa usein elämästä.

Metsään menevän mieli

 Sieniretket ovat ohi, samoin marjaretket ja mökkikausikin alkaa olla ohi.  Onneksi metsää on kaupunkiasunnonkin lähistöllä.  Pääsee edes lenkille metsään pois asfalttiteiltä.  Ihmeen vähän ihmisiä liikkuu metsissä kaupunkialueella, vaikka hyvät polut halkovat monenlaisia maastoja.  Joitakin koiran ulkoiluttajia näin.  Minä nautin metsän rauhasta ja puiden näkemisestä.  Aivan kuin happea olisi enemmän ilmassa.  Peltojakin näkee ihan muutaman kilometrin päässä keskustasta.  Se on tietysti plussaa, kun ei asu suurkaupungissa.

Seitsemän ja puolen kilometrin lenkki kävellen ei tuntunut liialta.  Reipasta vauhtia astelin eteenpäin.  Aamulla on hyvä lähteä lenkille, kun ei vatsassa ole kuin aamiainen.  Jos vain saisin itsestäni irti tämän tavan joka aamu.  Tässä on jo muitakin askelia, kuin metsälenkki.  Askelmittari on mukava olemassa puhelimessa.  Olen laittanut tavoitteeksi 6000 askelta päivässä.  Eihän se toteudu joka päivä.  En siitä kuitenkaan itseäni moiti.  Joskus on vain erilainen olotila tai harrastaa jotain muuta liikuntaa.

Hirvimiehetkin alkavat kokoontua metsiin.  Ihmettelinkin mikä autopaljous yhtäkkiä tuli vastaan pikkutiellä.  Punatakkisia ihmisiä autot täynnä.  Jossain ne hirvet piilottelevat, kun minä en näe niitä ikinä metsässä.   Kauriit tulivat takapihan viereen syömään sinne heittämiäni omenoit.  Ehkä ne tulivat suojaan ampujilta.

Vanha rautatie on yksi kulkuteistäni.  Siinä ei kulje kuin joskus resiinat.  Se on suljettu Pori-Haapamäki radan alkupää.  

Tuli taas hyvä olo kävelylenkillä.  Ajatukset lähtivät heti rientämään kaikenlaiseen tekemiseen, joita aion joskus tehdä.  

Syksyn ulkoilua

 Syksyinen luonto kutsuu kulkemaan ja ihailemaan värejä ja maisemia.  Maaseudulla on tilaa liikkua, eikä muita ihmisiä juurikaan näy.  Harvat ohi kulkijat  ja vastaan tulijat saattavat tervehtiä.  Olen kyllä mielissäni huomannut, että kaupunkien kuntopoluillakin saattavat toiset tervehtiä.   Nyt oltiin maaseudun poluilla, ei mitään kovavauhtista lenkkiä vaan suoraan sanottuna käveleskeltiin..  Joskus näinkin.  Enemmän oltiin katselemassa syksyä.  Hieno kivisilta vuosikymmenien takaa on vielä luja.  Kestää autollakin ajella, mutta ei ole enää muuten käytössä.

Jotenkin syksyt eivät ole ikinä samanlaisia.  Välillä on mustaa ja synkkää, välillä taas kirjavaa ja kaunista.  Silloin pitää nauttia, kun on värikkään syksyn vuoro.  Kyllä niitä sateisia ja synkkiä päiviä on vielä tulossa ihan varmasti.  

Kaikki puut ja pensaat eivät olleet vielä kerinneet ruskaan mukaan vaan antoivat vihreän sävyn ja kirkkaammat loistivat.

Sähkölinjat halkovat maisemaa.  eivät ne oikeastaan ole rumia, Tarpeellisia ja jotenkin taiteellisia.  

Siellä se sähkö kulkee, joka on nykyihmiselle niin tärkeää.  Kenties ilmankin tulee toimeen, mutta ei ole monellakaan halua.  

Pienet joet ovat unenomaisia kulkureittejä.  Niissä ei kukaan kulje, ne vain ujuvat kohti järveä tummina virtoina.

Mökkipihaan päästyämme takaisin tikat ilahduttivat meitä naputuksellaan.  Ne lentelevät puusta puuhun, käyvät väliin lintupöntöissä koputtelemassa ja vievät kävyn sähkötolpan koloon ateriaksi.  Huutavat äänekkäästi.  Välillä ne ovat harmillisia, kun reiittävät muutakin, kuin puita, mutta kauniin värinen lintu katsella.